10.11.1992 Perusturva vaarassa lääkehoidossa

Eduskunta on päättänyt, etteivät säästötoimet saa kohdistua kansalaisten perusturvaan, kun säästölakeja säädetään yksinkertaisella enemmistöllä. Perusturva-käsitettä ei ole missään tarkemmin määritelty. Nyt kun valtion ja kuntien talous kurjistuu nopeasti, joudutaan tekemään radikaaleja säästöpäätöksiä. Leikkausten sosiaalipoliittisia vaikutuksia ei silti useinkaan pohdita riittävän syvällisesti ja monipuolisesti. Julkinen sektori on yllätetty "housut kintuissa": harvassa pöytälaatikossa on varasuunnitelmia, miten selvitä rahoituksen vähetessä nopeasti.

Onko peptinen haava infektiotauti?

Helicobacter pylori on mahan limakalvolla elävä spiraalinmuotoinen bakteeri, jonka yhteyttä mahan ja pohjukaissuolen sairauksiin on tutkittu intensiivisesti kymmenen viime vuoden aikana. Sitä tavataan yleisesti kaikkialla maailmassa, ja ainakin puolet väestöstä saa tartunnan keski-ikään mennessä. Bakteerin spontaani häviäminen on harvinaista, mutta suuri osa kroonisista tartunnankantajista pysyy oireettomina. H. pylori aiheuttaa valtaosin kroonisen, epäspesifisen gastriitin. Lähes kaikilla pohjukaissuolihaavaa sairastavilla ja yli puolella mahahaavapotilaista todetaan krooninen gastriitti ja H. pylori -infektio, jonka parantaminen vähentää ainakin pohjukaissuolihaavan ja todennäköisesti myös mahahaavan uusiutumista. Vaikka H. pylori -infektio näyttää merkittävältä myös ulkustaudin synnyssä ja se on usein edellytys haavan kehittymiselle, tarkka patogeneettinen mekanismi ei ole vielä selvä. Infektio yksin ei riitä aiheuttamaan peptistä haavaa, vaan sen muodostumiseen tarvitaan edelleenkin suolahappoa sekä muita riskitekijöitä.

Ilkka Krekelä

Ensimmäinen epileptinen kohtaus - aloittaako lääkitys vai ei?

Tuntemattomasta syystä aiheutuneen epileptisen kohtauksen jälkeen potilaan jatkohoitoa joudutaan pohtimaan monelta kannalta. Potilaan ja hänen perheensäkin osallistuminen päätöksentekoon on välttämätöntä, muutoin ei synny hoitomyöntyvyyttä. Kansainvälisiä tai kansallisia suosituksia hoitolinjoista ei ole saatu aikaan, mutta uusimmankin kirjallisuuden kannanotoissa on puollettu nykyistä käytäntöä, jonka mukaan potilasta ensisijaisesti seurataan aloittamatta lääkehoitoa.

Matti Sillanpää Jorma Toppari

Ruokavalioneuvonta diabeettisten munuaismuutosten ehkäisyssä ja hoidossa

Diabetesliiton työryhmä on suunnitellut käytännön toimintalinjoja jatkoksi runsas vuosi sitten julkaistuun suositukseen nefropatian ehkäisystä, seurannasta ja hoidosta. Suosituksen ruokavalio-osuus, varsinkin ravinnon proteiineja koskevat osat, aiheuttaa melkoisia muutoksia aterioiden sisältöön. Uuden tiedon sekä uusien ruokailutapojen ja asenteiden omaksuminen vaatii potilaalta työtä ja hyvää motivaatiota, eikä se onnistu ilman yksilöllistä ravitsemusneuvontaa. Artikkelissa esitetään näkökohtia ruokavaliosuosituksen soveltamisesta ja ehdotus ravitsemusneuvonnan organisoinnista. Tärkeänä pidetään, että kaikki potilasta hoitavat ammattihenkilöt välittävät yhtenäistä tietoa ruokavaliosta ja sen tavoitteista.

Marja-Leena Aho Eliina Haapa Terhikki Latvala Auli Pölönen Liisa Riihelä

Lanneselkäpotilaan kuntoutuksen tuloksellisuus tutkimusten valossa

Perusteelliset hoitotutkimukset ovat osoittaneet, että kuntoutuksella ei ole pystytty ehkäisemään lanneselkäpotilaiden sairauslomia tai eläkkeelle siirtymistä. Laaja-alainen kuntoutus on tosin parantanut potilaiden vointia ja suorituskykyä, mutta tämäkään ei ole lisännyt työhönpaluuta - ja työkykyhän on yhteiskunnan käyttämä kuntoutuksen tuloksellisuuden mittari. Lanneselkäpotilaiden kuntoutusta on tehostettava analysoimalla taudinkuvaa niin somaattiselta, psyykkiseltä kuin sosiaaliseltakin kannalta ja valitsemalla mahdollisimman syynmukaiset hoitokeinot tämän analyysin pohjalta. Sillä eihän depressiota tai huonoa työmotivaatiota voida parantaa fysioterapialla.

Gustaf Lilius

Lasten ja nuorten hampaiden terveys paranee - hammaslääkärien määrä kasvaa

Järjestelmälliseen hoitoon oikeutettujen lasten ja nuorten aikuisten hammashoidon tarve on dramaattisesti vähentynyt, osoittaa lääkintöhallituksen vuonna 1974 aloittama näiden ryhmien hampaiden terveydentilan kehityksen seuranta. Terveyskeskuksissa hoidettujen potilaiden määrä ei ole kuitenkaan kasvanut suhteessa lisääntyneeseen suun terveydenhuollon henkilöstön määrään. Syynä tähän lienee vahva vuosittaisten tarkastusten perinne, joka aikoinaan, karieksen ollessa tavallista, oli hyvinkin tarpeellinen. Nyt ollaan kuitenkin siirtymässä yksilöllisiin tarkastusväleihin. Myös laajentunut oikomishoito selittää osaltaan sitä, ettei lasten muusta hammashoidosta vapautuneita voimavaroja ole siirtynyt vanhempien ikäryhmien hoitoon. Tulevaisuudessa suun terveydenhuollon painopiste on kuitenkin aikuisväestön hoitamisessa ja erikoissairaanhoitona toteutettavan hammashoidon järjestämisessä.

Eeva Widström Seppo Turunen Seppo Helminen

Uudistuva lääkärikoulutus

Lääketieteellinen koulutus oli sekä uudistumassa että laajenemassa. Liitto antoi kannustavan tukensa Niilo Hallmanin johtaman lääketieteellisen opintouudistustoimikunnan (LOT) mietinnön ehdotuksille. Liitto katsoi, että lääkärikoulutuksen tavoiteasettelun kytkentä yhteiskunnalliseen muuttumiseen sekä lääketieteen ja terveyspalvelujärjestelmään kehittymiseen oli perusteltua. Peruskoulutuksen pakollisen osan jälkeinen valinnanvaraisuus toi opiskeluun mielekästä joustavuutta. Myös suorituspistejärjestelmää ja aihekohtaista opetusta pidettiin hyvänä.

Sata vuotta hammaslääketieteen opetusta ja tutkimusta Helsingissä

Hammaslääketieteen opetuksen ja tutkimuksen 100-vuotista taivalta juhlittiin Helsingin yliopistossa. Syyskuun 19. päivänä vuonna 1892 aloitti Suomen ensimmäinen hammaslääketieteen laitos toimintansa vaatimattomissa ja alkeellisissa olosuhteissa Kasarminkadun kirurgisen sairaalan odotushuoneen nurkassa, ainoana opettajanaan odontologian dosentti Matti Äyräpää. Nykyinen opetus Helsingissä on monipuolista, ja käytössä olevat opetustilat Ruskesasuolla ovat suurimmat ja uusimmat maassamme.

Nimityksiä

Tampereen aluetyöterveyslaitoksen apulaislääkärin määräaikaiseen koulutustoimeen LL Lea Kalliomäki 1.10.92 lähtien (hakijoita 7).

Irtisanoutumisia

Anestesiologian dosentti Riitta Orko irtisanoutunut Tampereen yliopiston anestesiologian dosentin tehtävästä 1.11.92 lähtien.

Ei hakijoita

Jorvin sairaalan osastonlääkärin virkaan (kliininen neurofysiologia).

Laillistetut lääkärit

Leena Maria Ala-Kokko, Reijo Aulis Autio, Leeni Hannele Kotilainen, Seppo Matti Olavi Parkkila, Satu Maaria Räsänen, Tuula Estella Vähä-Kreula.

Erikoislääkärin oikeudet

Riitta Marjatta Lehtonen-Tuomi, psykiatria; Tarja Sinikka Linnola, silmätaudit; Martti Antero Rapeli, yleislääketiede

Suppeat erikoisalat

13.10.1992

Väitelleitä

LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Marjut Anne-Mari Laurikka-Routti, Progestin ST 1435. Clinical studies on parenteral contraception, (lääketiede), Helsingin yliopisto.

Palkittuja

Diabetestutkimussäätiö on antanut tämänvuotisen diabetespalkintonsa ylilääkäri Michael Nissenille.

HYKS-neuvottelukunta

Oli erinomaista, että päätoimittaja Taito Pekkarinen valotti Suomen Lääkärilehden pääkirjoituksessa (SLL 24/92) HYKS-neuvottelukunnan omalaatuista asemaa. Ilahduttavaa oli myös todeta hänen myönteinen käsityksensä neuvottelukunnan työskentelystä ja sen tähänastisista ratkaisuista. Koska lehden lukijakunta ei ehkä ole selvillä HYKS-lain yksityiskohdista ja koska pääkirjoitus tarkastelee asioita verraten kapeasta näkökulmasta, haluamme esittää muutamia selventäviä huomautuksia.

Edellisen johdosta

Pidän erittäin hyvänä käytäntönä sitä, että Lääkärilehden lukijat kirjoittavat kursailematta omat näkemyksensä julki, jos kokevat tulleensa kohdelluksi lehdessämme väärin tai yksipuolisesti, kuten nyt näyttää HYKS:n kohdalla. Muutama kommentti HYKS:n johdon vastineesta on kuitenkin paikallaan.

Lääketieteen opetuksen eurojuna

On hyvä, että Lääkärilehden palstoilla keskustellaan lääketieteen opetuksen tavoitteista ja menetelmistä, niin kuin Kalle Hoppu ja Martti Siimes tekevät (SLL 28/92, s. 2585). Artikkelin otsikointi näkyvällä pääkirjoituspalstalla saattaa kuitenkin lisätä tarpeettomasti kiireisten kollegojen huolta tulevista medisiinaripolvista. Kaikki eivät ehkä perehdy sisältöön sanottavasti otsikkoa pidemmälle - itse tekstissähän ei tuoda esiin minkäänlaisia viitteitä siitä, että eurojunasta putoaminen opetuksen suhteen olisi tapahtumassa. Nykyisen EEC:n alueella ei tiettävästi missään ole siirrytty kokonaan uuteen "ongelmalähtöiseen" opetussuunnitelmaan, jota kirjoittajat tarkoittavat, ja ainoa eurojunaan pyrkijöiden joukosta löytyvä on artikkelissa mainittu Linköpingin tiedekunta.

Edellisen johdosta

Helsingin Yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, aivan oikein, korostaa valitsemansa "jatkuvan pienten askelien parannusohjelman" merkitystä. On selvää, että näin on monin tavoin edistetty lääkärien perusopetuksen kehittämistä, kuten professorit Mäkelä ja Saksela vastineessaan toteavat.