177 osumaa

Horrosanestesiaa Härmässä

Jo eetteri- ja kloroformiaikana humaanit kirurgit pyrkivät löytämään potilaalle miellyttävämpiä vaihtoehtomenetelmiä. Eräs tällainen oli Manner-Euroopassa suosittu ns. Dämmerschlaf, skopolamiinilla ja morfiinilla aiheutettu horrostila. Suomenkin lääketieteellisissä lehdissä menetelmän käytöstä ilmestyi 1900-luvun alussa kolme julkaisua. Näiden julkaisujen tulokset kannustivat menetelmän jatkokäyttöön.

Tapani Tammisto, Christine Tammisto

Tehohoitopotilaan sedaatio

Lähes kaikki tehohoitopotilaat tarvitsevat kivunhoitoa ja sedatoivaa lääkitystä. Sedatoivia lääkkeitä annetaan toistuvina annoksina tai jatkuvana infuusiona. Jatkuva lääkeinfuusio mahdollistaa tasaisemman sedaation, mutta lisää liiallisen sedaation riskiä. Yksittäisen lääkkeen valintaa tärkeämpää laadukkaan sedaation toteuttamisessa on sedaation monitorointi ja ohjeistus. Sedaation tavoitetaso määritellään yksilöllisesti ja se arvioidaan uudelleen toistuvasti. Sedaation pitkittymisen välttämiseksi lääkeannoksia on pyrittävä pienentämään systemaattisesti tai jatkuva infuusio on keskeytettävä päivittäin.

Ilkka Parviainen

Iäkkään lonkkamurtumapotilaan kuntoutumiseen liittyvät ongelmat

Lonkkamurtumapotilaiden kuntoutumista hidastavat mm. korkea ikä, muut sairaudet, heikentynyt toimintakyky, heikko ravitsemustila, sekavuus ja dementia. Hoitoajat erikoissairaanhoidossa ovat lyhentyneet ja potilaat siirtyvät mahdollisimman nopeasti terveyskeskussairaaloihin. Tutkimusten perusteella kuitenkin tiedetään, että varhainen kokonaisvaltainen geriatrinen arviointi ja hyvä kokonaistilan hoito nopeuttavat kuntoutumista. Keskittämällä kuntoutus vanhusten sairauksiin perehtyneisiin ja riittävin resurssein varustettuihin yksiköihin voidaan nopeuttaa toimintakyvyn palautumista, lyhentää sairaalahoidon kestoa ja vähentää dementoituneiden lonkkamurtumapotilaiden pitkäaikaiseen laitoshoitoon joutumista.

Tiina M. Huusko

Psykoosilääkkeiden sydänvaikutukset

Psykoosipotilaita on Suomessa nykyään yli 100 000. Psykososiaalisten hoitomuotojen lisäksi psykoosien hoidossa tarvitaan myös lääkkeitä. Viime vuosina on kuitenkin havaittu, että eräät psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa sydämeen ja verenkiertoon kohdistuvia vaikutuksia. Äkkikuolema ja muut vakavat haitat ovat harvinaisia, mutta vaarallisiin rytmihäiriöihin viittaavien oireiden ja löydösten tunnistaminen on tärkeää. Myös vähemmän vaarallisten mutta kiusallisten haittavaikutusten merkitys tulee punnita hoitoratkaisuja tehtäessä.

Hannu Koponen, Olavi Pelkonen, Mj Pekka Raatikainen, Markku Savolainen, Kaisa Saari, Matti Isohanni

Iäkkäiden delirium ja sen seuraukset - mitkä ovat ehkäisyn mahdollisuudet?

Kolmannes sairaalaan otetuista iäkkäistä potilaista kärsii äkillisestä sekavuustilasta. Hoidon, kuntoutuksen ja tukitoimien kohdentamisen deliriumin vaaratekijöihin on todettu vähentävän sen ilmaantuvuutta. Kognitiivisen toimintakyvyn seuraaminen deliriumin väistyttyä tarjoaa mahdollisuuden varhaiseen dementoivien sairauksien diagnosointiin ja hoitoon. Tehostetulla kuntoutuksella ja kotihoidon tukemisella voidaan pidentää deliriumin sairastaneiden iäkkäiden kotihoidon kestoa.

Terhi Rahkonen, Sirkka-Liisa Kivelä, Raimo Sulkava

Eteisvärinän hoito katetriablaatiolla

Eteisvärinä on yleisin sydämen rytmihäiriö ja sisätautien päivystyspoliklinikoiden ensiapukäynneillä kahden tavallisimman diagnoosin joukossa. Perinteisen lääkehoidon tarkoituksena on joko eteisvärinän uusiutumisen esto tai ainakin rytmihäiriön saaminen mahdollisimman vähän haittaavaksi. Kun tieto eteisvärinän synnystä ja elektrofysiologiasta on lisääntynyt, on voitu kehittää uusia hoitomuotoja, joista eräät ovat jopa parantavia. Katetriablaatiotekniikoin suoritettavista hoidoista osa kohdistuu eteisvärinän syihin tai sen syntyä laukaiseviin mekanismeihin, osa on oireenmukaista hoitoa. Katetriablaatio ei sovi jokaiselle eteisvärinäpotilaalle, vaan potilaat valitaan huolellisen rytmikardiologisen arvioinnin perusteella.

Hannu Parikka

Syöpäpotilaan sekavuus

Sekavuus on syöpäpotilaan ja hänen läheistensä hyvinvointia huonontava oire, jonka yleisyys lisääntyy sairauden edetessä. Riskitekijöiden huomioon ottaminen on tärkeää sekavuuden ehkäisyssä ja hoidossa. Lääkkeet ovat tavallisimpia sekavuuden syitä, ja potilaalta tulee lopettaa kaikki ei-välttämättömät lääkkeet. Sekavuuden hoidosta on vähän kontrolloituja tutkimuksia. Hoidossa tarvitaan usein lääkkeitä, joista neuroleptit ja bentsodiatsepiinit ovat käytetyimpiä. Lääkehoidon tulisi olla osa laajempaa moniammatillista hoitosuunnitelmaa.

Timo Leino

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030