Nuoruustyypin diabeetikkojen ruokavalio

Nuoruustyypin diabeetikkojen ruokavalio sisälsi KYS:n sisätautien poliklinikassa tehdyn tutkimuksen mukaan liikaa rasvaa ja proteiinia sekä liian niukasti ravintokuitua. Diabeetikkojen nykyisten

Aija Toivanen Jaana Laitinen Leo Niskanen

Akuutin psykoosin integroitu hoito I Alustavia havaintoja skitsofreniaryhmän psykoosien hoidosta ilman neuroleptilääkitystä Kupittaan sairaalassa 1989-92

Kupittaan sairaalassa aloitettiin vuonna 1989 tutkimus- ja kehittämisprojekti, jossa ensi kertaa sairaalaan tulevia psykoosipotilaita hoidetaan ensisijaisesti psykososiaalisin hoitomenetelmin pyrkien samalla tietoisesti välttämään neuroleptilääkitystä. Tutkimuksessa olleet potilaat saivat lääkitykseksi ainoastaan bentsodiatsepiineja. Päättyneen pilottivaiheen kokemusten yksityiskohtainen analysointi on juuri alkanut. Tämä raportti on ensimmäinen kolmiosaisesta kirjoitussarjasta. Seuraavassa osassa käsitellään uusien skitsofreniaryhmän psykoositapausten ennusteellisia ja hoitoa ohjaavia kliinisiä tekijöitä sekä esitetään ehdotelma neuroleptilääkityksen indikaatioiksi integroidussa hoitokäytännössä. Kolmannessa osassa keskitytään bentsodiatsepiinien käyttöön neuroleptien asemesta tai ohella akuutin psykoosin hoidossa.

Klaus A. Vuorio Viljo Räkköläinen Erkka Syvälahti Jarmo Hietala Jukka Aaltonen Juha Katajamäki Ville Lehtinen

Sodan aiheuttamat psyykkiset vammat

Suomen vuosina 1939-45 käymissä sodissa hoidettiin sota- ja kenttäsairaaloissa psyykkisistä syistä noin 18 000 miestä. Tutkimustietoa psyykkisistä sotavammoista on Suomesta niukasti. Erityisen vaikeaa on selvittää jälkikäteen psyykkisen trauman aiheuttamien varsinaisten stressireaktioiden todellista määrää, sillä nykyiset näkemykset stressireaktioista olivat vielä tuntemattomia viime sotien aikaan. Keskimäärin psyykkisten häiriöiden esiintyvyys sotaveteraaneilla ei kuitenkaan olennaisesti poikkea keskiväestön häiriöluvuista. Jatkosodan aikana psykiatrisessa hoidossa olleiden suomalaissotilaiden myöhempi psykiatrinen sairastavuus on noin 2,5-kertaista eli 35 %, mikä tasoltaan vastaa ulkomaisia havaintoja. Suomalaisessa aineistossa kuitenkin reaktiivisten häiriöiden osuus oli melko pieni ja vaikeita psykiatrisia diagnooseja oli enemmän kuin vastaavissa länsimaisissa aineistoissa. Suomalaiset sotilaat ovat siis ilmeisesti selviytyneet sodan aiheuttamista psyykkisistä traumoista varsin hyvin. Sotilasvammalain mukaisen korvauksen sodan aiheuttamasta psyykkisestä häiriöstä on saanut vain 1,6 %. Sodan aiheuttamia kroonisia stressihäiriöitä löytyy veteraaneilta edelleen, ja yleislääkärienkin tulisi pystyä tunnistamaan oireet ja ohjamaan potilas tarvittaessa tarkempiin tutkimuksiin.

Matti Ponteva

Vanhassa vara parempi Hodgkinin taudissa...

Paikallisen Hodgkinin taudin (aste I ja II) pääasiallinen hoito on sädehoito, kun taas laajalle levinneessä lymfoomassa (asteet III ja IV) perushoitona käytetään erilaisia solunsalpaajayhdistelmiä. Mutta mikä olisi tehokkain sytostaattikuuri? Valittavana on ollut perinteinen MOPP, italialaisten kehittämä ABVD ja uusimpana vaihtoehtona Suomessakin suosittu MOPP:n ja ABVD:n yhdistelmähoito joko molempia kuureja vuorotellen (MOPP-ABVD-MOPP jne.) tai yhdistettyinä ns. hybridikuureina (MOPP/AVB). Toisin kuin ABVD, MOPP aiheuttaa steriliteetin, pitkäaikaisen subkliinisen immunosuppression ja joskus sekundaarileukemioita.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

...ja non-Hodgkin-lymfoomassa?

Levinneiden, histologiselta kuvaltaan aggressiivisten non-Hodgkin-lymfoomien standardihoito on ollut CHOP-solunsalpaajayhdistelmä (syklofosfamidi, doksorubisiini, vinkristiini, prednisoni) lukuun ottamatta kaikkein aggressiivisimpia lymfoomia (esim. Burkittin lymfooma). Viime vuosina on kehitetty CHOP-kuuria aggressiivisempia ns. toisen ja kolmannen "sukupolven" kuureja, joilla on saavutettu historiallisiin aineistoihin verraten parempi eloonjääminen kuin ensimmäisen sukupolven yhdistelmillä (esim. CHOP). Myöhempien sukupolvien kuurit ovat kuitenkin myös toksisempia, ja jotkut selvästi kalliimpia kuin perinteinen CHOP.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Vapaaehtoinen HEV-infektio

Hepatiitti E -virus, HEV, on vielä jokseenkin tuntematon, eikä sitä ole Keski- ja Pohjois-Euroopassa tavattu. Keski-Aasiassa sitä esiintyy paikoin endeemisenä.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Lopullinenko totuus antikoagulaation kestosta?

Miten kauan laskimotukoksen sairastanut potilas tarvitsee antikoagulaatiohoitoa? Jonkinlainen yksimielisyys vallinee siitä, että pohjetukoksen hoitoaika on kolme kuukautta. Mutta entä jos potilaalla on laaja laskimotukos keuhkoembolian kera tai ilman? Kun kysymykseen otetaan kanta, on myös otettava huomioon varfariinin sivuvaikutukset, joista vakavin on tappava verenvuoto.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Selvyyttä keskuslaskimokanyylien infektioriskiin

Eräiden tutkimusten mukaan moniluumeniset keskuslaskimokatetrit tulisi vaihtaa määrävälein, sillä näiden aiheuttama infektioriski kasvaa ajan myötä. On ehdotettu jopa kolmen päivän vaihtoväliä, ja on esitetty, että samaa punktiokohtaa voidaan käyttää toistuvasti, ja uusi keskuslaskimokatetri sijoittaa paikalleen pelkän ohjainvaijerin avulla. Palstanpitäjän kokemuksen mukaan sentraalisen kanyylin vaihto kolmen päivän välein kuulostaa aika hurjalta, eikä se liene suomalaisittain yleinen käytäntö.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Vitamiini A ja T-solujen toiminta

A-vitamiinin puutos altistaa infektiotaudeille. Tiedetään myös, että A-vitamiinilisä vähentää lasten infektiokuolleisuutta. Vaikutusmekanismit eivät kuitenkaan ole olleet selvillä.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Tieto perimästä hyötykäyttöön

Viime vuosikymmenet ovat tuoneet eteemme kouriintuntuvasti sen, mitä perimäaines on ja miten se toimii. Perimä ei suinkaan ole siittiössä istuva mikro-homunculus eikä muukaan henkiolento. Periytyminen ei enää ole filosofisen ihmetyksen kohde vaan luonnontiedettä. Sukupolvien välinen viesti, perimä, kulkee sukusolujen kromosomeissa, jossa itse perimäaines on kuin käsin kosketeltavissa. Perimä on todellisuutta: molekyylejä, nukleiinihappoja, proteiineja, säätelyä. Tutkittavaa on toki paljon ennen kuin ymmärrämme miten silmien tai hiusten väri, puheäänen sävy tai musikaalisuus voidaan redusoida proteiinisynteesin tasolle, mutta jo nyt osataan hyödyntää modernia geenitietämystä sairauksien diagnostiikassa ja hoidossa.