Ahti Ruotsi 18.11.1933–8.4.2022
Lääketieteen lisensiaatti Ahti Ruotsi nukkui ajasta ikuisuuteen Pienniemen palvelukodissa Lappeenrannassa.
Hän oli kotoisin Imatran Tainionkoskelta, jonka kappelissa pidettiin myös hänen siunaustilaisuutensa. Ahti Ruotsi syntyi Jääsken Ensossa Ester ja Emil Ruotsin keskimmäisenä poikana. Koulutiensä hän aloitti Tainionkoskella 6-vuotiaana ja kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteislyseosta 1952. Ylioppilaaksi valmistuttuaan hän opiskeli ensin biologiaa ja sitten lääketiedettä Helsingissä. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui yleislääketieteen alalta Turun yliopistosta 1960.
Helsingin yliopistossa opiskellessaan hän tapasi Aune Kärjen, josta tuli hänen vaimonsa. Lapsia Aunelle ja Ahtille siunaantui kaksi: Antti ja Sanna. 1969 hän valmistui reumatologiksi Turun yliopistosta ja reumatologiasta tuli hänen varsinainen elämänuransa, jonka parissa hän teki myös lääketieteellistä tutkimusta väitöskirjan jäädessä haaveeksi.
Ahdin lapsuutta varjosti talvi- ja jatkosota, joiden aikana Ahdin äiti Ester oli poikansa kanssa evakossa kolme kertaa. Nuorempi veli Jouko syntyikin evakossa Mouhijärvellä Tampereen takana. Tämän lisäksi hänellä oli vanhempi veli Tapio.
Evakkomatkojen lisäksi Ahti muisteli mielellään myös kunnanlääkäriaikoja Kiuruvedellä ja Heinolan reumasairaala-aikoja. Vuodet 1966–68 Ahti ja hänen perheensä olivat Jyväskylässä Köhniöllä ja vuodet 1968–69 Turussa. Jyväskylään palattiin vuoden 1969 lopulla. Imatralle muutettiin takaisin -74, jossa Ahti toimi ensin Joutsenon Tiuruniemen sairaalan reumaosastojen ylilääkärinä ja myöhemmin johtavana lääkärinä.
Ahti oli innokkaasti mukana reumatologian tutkimustyössä ja Duodecimin Viipurin seudun paikallisosastossa, jossa hän toimi puheenjohtajana 83–85. Hän sai Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkin vuonna 89.
Ahdin läheisin harrastus oli luonto, jota hän tarkkaili erityisesti perheen yhteisellä kesämökillä Kontiolahdella.
Aunen kuoltua Ahdin kunto heikentyi. Ensin hän sai 2007 osittaisen halvauksen ja lopuksi sairasti Alzheimeria. Muistisairauden ohella Ahti suri Tiurun sairaalan kohtaloa, kun hieno funkkissairaala Saimaan rannalla jätettiin rappeutumaan oman onnensa nojaan.
Ahtia jäivät kaipaamaan tytär Sanna ja poika Antti sekä Jouko-veli perheineen sekä muut sukulaiset ja ystävät.
