Miten voi välttää potilasvahinkoja päivystyksessä?
Ei-kliinisten perustaitojen opettelu pelastaisi monta vaaratilannetta, kertoo koulutusylilääkäri Minna Halinen.
Potilasvahinkojen ehkäiseminen yhdistetään usein pelkästään lääketieteellisen osaamisen ja kliinisten taitojen vahvistamiseen. Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen koulutusylilääkärin ja Hus Akuutin päivystyksen erikoislääkäri Minna Halisen viesti on kuitenkin myös paljon muuta.
Halisen mukaan merkittävä osa päivystyksen tavallisimmista vaaratilanteista voitaisiin ehkäistä järjestelmätason toimilla.
Halinen työskentelee myös Potilasvakuutuskeskuksen asiantuntijana ja tutkijana. Hänen mukaansa potilasturvallisuutta voitaisiin parantaa merkittävästi panostamalla niin sanottuihin pehmeisiin perustaitoihin, kuten vuorovaikutukseen, tiimityöhön, psykologiseen turvallisuuteen ja matalan kynnyksen konsultointiin.
Näihin tulisi hänen mielestään kiinnittää nykyistä enemmän huomiota lääkärikoulutuksessa.
– Ei-teknisten taitojen, kuten tiimityön ja vuorovaikutuksen, sekä psykologisen turvallisuuden huomioiminen nykyistä paremmin koulutuksessa, pelastaa meitä vaaratilanteilta ja virheelliseltä päätöksenteolta, hän sanoo.
Halinen perehdyttää päivystyksessä lääkäreitä keskustelemaan hoitajan kanssa ennen tarkkailussa olevan potilaan tutkimista.
– Mene hoitajan luokse. Tervehdi, esittäydy ja kysy, onko hänellä erityistä kerrottavaa potilaasta, hän opastaa.
Näin lääkäri osoittaa hoitajalle, että hän on tärkeä ja hänen näkemyksensä kiinnostaa. Kun jää mieleen ystävällisenä ja turvallisena, hoitajan kynnys ottaa myöhemmin yhteyttä potilaan vointiin liittyvissä asioissa voi madaltua.
Halinen korostaa muutenkin tiimityön merkitystä potilasvahinkojen ehkäisemisessä.
– Jos tuntuu, ettet osaa, hengitä ja kysy. Koko totuus tulee tiimiltä.
Yleisimmät potilasvahingot eivät koske hätäpotilaita
Päivystyksissä korvattujen potilasvahinkojen yleisimpiä syitä ovat hoidon tarpeen arvioinnin epäonnistuminen, tehtävään nähden riittämätön osaaminen, diagnostisen pohdinnan puutteet sekä kirjaamisen ja turvallisen kotiutuksen ongelmat.
Suurin osa vahingoista ei liity kriittisiin hätäpotilaisiin vaan tavallisten, epäselvien ja salakavalasti oireilevien tilanteiden arviointiin, Halinen kertoo.
Hoidon tarpeen arviointiin vaikuttavat esimerkiksi ajatusvinoumat ja ennakko-oletukset. Päihteiden käyttö voi saada ammattilaisetkin suhtautumaan potilaaseen eri tavalla.
– Potilasvahingoissa törmätään systemaattisesti tilanteisiin, joissa päihteitä käyttävän potilaan triage-luokitus laitetaan alemmas kuin lääketieteellinen havainto tai esitieto kertovat, Halinen kertoo.
Myös liian suuri vastuu liian varhaisessa vaiheessa uraa voi altistaa virheille. Jos esimerkiksi kandi laitetaan yksin vastaamaan kokeneiden ensihoitajien konsultaatioihin, epäonnistuminen on lähes taattu, kuvaa Halinen.
Diagnostisen pohdinnan perustana ovat esitiedot. Esimerkiksi vammamekanismiin liittyvä suuri energia on tärkeä tieto, jota ei pidä sivuuttaa, vaikka potilas vaikuttaisi ensi näkemältä hyväkuntoiselta.
Halisen mielestä päivystykselliset konsultaatiot tulisi ohjata etenkin akuuttilääkäreille ja kokeneille yleislääkäreille.
Monesti konsultaatioon vastaa kapean osaamisalueen erikoislääkäri, joka ei tavallisesti työskentele seulomattoman potilasaineksen kanssa ja jolle päivystyksen käytännöt saattavat olla vieraita. Tämä voi myös ohjata tutkimuksia ja diagnostista pohdintaa väärään suuntaan.
Halinen puhui päivystyksen potilasvahingoista Itä-Suomen Lääketiedetapahtumassa Kuopiossa viime viikolla.
