Valikoiva puhumattomuus lapsuusiässä on etiologialtaan monitekijäinen häiriö. Se kehittyy geneettisten, kehityksellisten sekä temperamentti- ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta.

Uusissa tautiluokituksissa se määritellään ahdistuneisuushäiriöksi.

Ensisijaisina hoitomuotoina pidetään kognitiivista psykoterapiaa ja ­kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Hoidon tuloksellisuudesta ei vielä ­ ole kattavaa tutkimustietoa.

Keskeistä on integroida hoito ympäristöön, jossa oire esiintyy.

Varhainen tunnistaminen ja hoito voivat ehkäistä oirekuvan pitkittymistä ja komplisoitumista.