Lähtökohdat Kuvantamisen lisääntyessä sattumalta löydettyjen lisämunuaiskasvainten määrä on kasvanut. Jatkotutkimusten ja seurannan käytännöt ovat olleet vaihtelevia ja hyöty kyseenalainen. Selvitimme lisämunuaisinsidentaloomien luonnetta ja tietokonetomografian osuvuutta kasvainten luokittelussa ja seurannan ohjauksessa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin potilasaineistossa.

Menetelmät Aineisto muodostui 451 täysi-ikäisestä potilaasta vuosilta 2003–2013. ­Lisämunuaisinsidentaloomien radiologiset ja hormonaaliset löydökset kartoitettiin.

Tulokset Adenoomia oli 352 (78,0 %), feokromosytoomia 10 (2,2 %), kortikaalisia karsinoomia 5 (1,1 %) ja etäpesäkkeitä 6 (1,3 %). Adenoomat olivat läpimitaltaan keskimäärin 2,1 cm ­(0,5–5,5 cm). Alle 20 Hounsfieldin yksikön tiheyksisistä kasvaimista ei löytynyt yhtään ­pahanlaatuista primaarikasvainta. TT-kuvauksessa adenoomiksi lausutut kasvaimet eivät ­kasvaneet tai osoittautuneet seurannassa pahanlaatuisiksi potilailla, joilla ei ollut syöpähistoriaa.

Päätelmät Tuloksemme on sopusoinnussa European Society of Endocrinologyn suosituksen kanssa, jonka mukaan pienitiheyksisten (≤ 10 HU) ja pienikokoisten (≤ 4 cm), hormonaalisesti toimimattomien kasvainten kuvantamisseurannasta voidaan luopua.