Lähtökohdat Lääkekattavuudesta osteoporoottisten murtumien sekundaaripreventiossa Suomessa ei ole tietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pienienergiaisen murtuman jälkeen osteoporoosilääkemääräyksen saaneiden potilaiden osuutta ja lääkemääräyskattavuuden alueellisia eroja.

Menetelmät Tutkimus on retrospektiivinen rekisteritutkimus, joka toteutettiin hoitoilmoitusten ja Kelan reseptitietojen pohjalta.

Tulokset Potilaista 9 %:lle määrättiin osteoporoosilääkitys 6 kuukauden sisällä murtumasta. Lääkemääräyskattavuus suureni 12 %:iin 12 kuukauden sisällä murtumasta. Lonkka- (11 %) ja nikamamurtumien (18 %) kohdalla lääkemääräyksen saaneiden osuus oli hiukan keskiarvoa suurempi. Lonkkamurtuman jälkeinen lääkemääräyskattavuus oli eri sairaanhoitopiireissä 3–32 %.

Päätelmät Kansainvälisiin tuloksiin verrattuna osteoporoosilääkemääräyksen saaneiden murtumapotilaiden osuutta voi pitää pienenä. Lääkemääräyskattavuudessa oli eroja sairaanhoitopiirien välillä, joskaan tulokset eivät ota huomioon tsoledronihappohoitoja. Osteoporoosin sekundaariprevention tehostamiselle ja lääkehoidon yhtenäistämiselle on tarvetta.