Viihdyttäminen opetuksessa - turhuutta vai tärkeä mauste?
Lähtökohdat Huumoria ja opettajan innostavaa käytöstä on kirjallisuudessa pidetty oppimisprosessia hyödyttävänä tekijänä. Sitä on kuitenkin tutkittu aikuisopetuksessa niukasti kvantitatiivisin menetelmin eikä lääketieteen opetuksessa lainkaan. Menetelmät Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa kysyttiin ensin 29 opettajalta vapaamuotoisesti, miten he käsittivät viihdyttämisen opetuksessa. Saatujen kvalitatiivisten vastausten pohjalta luotiin 20-osioinen kyselylomake, jonka täytti 75 opettajaa ja 250 opiskelijaa. Tulokset Kyselylomake toi esiin neljä viihdyttämisen ulottuvuutta: huumori, totisuus, esitystekniikan käyttö sekä oppimisen ja viihteen vastakohtaisuus. Vastaajat pitivät yleisesti viihdyttämistä positiivisena asiana, joskin oppiminen oli kaikille tärkeämpää. Miesten ja naisten arvostusten erot olivat vähäiset, mutta naisopettajat katsoivat innostuneen ilmapiirin parantavan oppimista. Opiskelijat arvostivat viihdyttämistä selvästi enemmän kuin opettajat ja kokivat oppivansa paremmin opettajan ollessa viihdyttävä. Samoin he näkivät monipuolisten opetusmenetelmien lisäävän kiinnostusta opetukseen. Päätelmät Tulosten mukaan viihdyttämistä arvostetaan huomattavasti lääketieteen opetuksessa, ja opiskelijat kokivat sen myös parantavan oppimista. Tulokset ovat pääosin samansuuntaiset kuin aikaisemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Ne olisi hyvä ottaa huomioon opettajien koulutuksessa.
