Kutsu Lääkäripäivien 2006 posterinäyttelyyn

Kutsumme tutkijoita ja tutkijaryhmiä lääketieteen ja terveydenhuollon piiristä esittämään tutkimuksiaan ja tuloksiaan Lääkäripäivien 2006 yhteydessä 8. - 12.1.2006 pidettävään posterinäyttelyyn. Näyttelyyn otetaan sekä tieteellisiä että muita terveydenhuoltoon liittyviä postereita ja järjestöjen esittelyjä, ei kuitenkaan kaupallisia postereita. Näyttely on jaettu seuraaviin ryhmiin:

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 35/2005 Kommentteja

Lääkärien pitkien työrupeamien haittoja halutaan ehkäistä

Pitkät, yöaikaan tehdyt työvuorot heikentävät lääkärin suorituskykyä ja aiheuttavat terveyshaittoja. Väsynyt lääkäri muun muassa intuboi hitaammin ja tekee enemmän virheitä röntgenkuvien ja ekg:n luvussa. Myös riski erilaissa operaatioissa epäonnistumiseen kasvaa. Suomen Lääkäriliiton hallitus on perustanut työryhmän selvittämään, miten pitkien työrupeamien haittoja voitaisiin ehkäistä.

Katja Patronen

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 35/2005 Kommentteja

In memoriam Katarina Rosenlöf 12.3.1958-26.12.2004

Docenten och specialisten i inre medicin och nefrologi Katarina Rosenlöf rycktes bort mitt i livet av tsunamin i Khao Lak i Thailand annandag jul 2004. I jätteflodvågen omkom också Katarinas make Pertti Lammi och deras son Viktor. Familjens yngsta medlem, sonen Viljam, räddades som genom ett under. Ebba Katarina Rosenlöf föddes i Helsinge 12.3.1958. Efter att ha tagit studenten vid Nya Svenska Samskolan i Helsingfors år 1977 inledde hon sina medicinska studier vid Helsingfors universitet. Hon avlade medicine licentiatexamen år 1984 och disputerade för medicine doktorsgraden år 1987. Hon utbildade sig i inre medicin och nefrologi och fick specialisträttigheter på respektive områden år 1991 och 1993. År 1998 utnämndes hon till docent i inre medicin vid Helsingfors universitet. Som den mångsidigt begåvade människa Katarina var nådde hon framgång och fick erkänsla både som akademiskt och som praktiskt verksam läkare. Redan under studietiden stod hennes håg till forskningen. Hon blev medlem av en aktiv och internationellt erkänd forskargrupp vid Minervainstitutet, där hon fick till uppgift att studera erytropoetinets biogenes. Hon tillägnade sig snabbt en betydande kunskap och färdighet beträffande ett flertal laboratoriemetoder av typen radioimmunologisk analysmetodik, rening av proteiner och receptorstudier. De metodologiska arbetena utmynnade i hennes doktorsavhandling "Erythropoietin: Receptor and Comparison with Renin Substrate". Efter doktorsavhandlingen utförde hon en rad likaså värdefulla, huvudsakligen kliniska forskningsarbeten kring erytropoetin och järnomsättning i samband med renal anemi och inflammationsassocierad anemi. Sin kliniska utbildning fick Katarina vid IV medicinska kliniken på Unionsgatan 38. Mot hennes forskarbakgrund föll det sig naturligt att hon efter specialisering i inre medicin skulle söka sig till nefrologin. Behandlingen av renal anemi hade under 1980-talet undergått en genomgripande förändring i och med att man efter isolering och kloning av den gen som kodar för erytropoetin hade kunnat framställa rekombinant humant erytropoetin. Katarina hade själv möjlighet att följa erytropoetinets effekt hos njursjuka och har beskrivit den som närapå ett mirakel. Hennes goda teoretiska kunskaper kom väl till pass också i kliniska sammanhang. Hon blev den ledande experten i vårt land på området erytropoetin, järnomsättning och renal anemi och hon anlitades flitigt som föreläsare på kurser och klinikmöten. Hon skrev uppskattade översikter om erytropoetin i nationella tidskrifter. En höjdpunkt på hennes akademiska bana var uppdraget som fakultetsopponent vid Uppsala universitet år 1996. Katarina verkade från 1993 som specialistläkare i nefrologi vid Helsingfors universitetscentralsjukhus. Det krävande arbetet med de kroniskt njursjuka upplevde Katarina som både meningsfullt och givande. Hon arbetade aktivt för att patienterna genom självdialys skulle få kontroll över sin egen behandling och hon var ansvarig läkare på Dialysstation Soura i Helsingfors. Hon var hängiven sitt kliniska värv, samvetsgrann i sin bedömning och pliktmedveten i sina beslut. För sina patienter var hon en god och ansvarskännande läkare och arbetskamraterna på nefrologiska kliniken satte värde på hennes sakkunskap och erfarenhet samt på hennes kollegialitet och vänskap. Redan under 1990-talet hade Katarina förvärvat undervisningserfarenhet och hon hade kontinuerligt anlitats som föreläsare och meddelat klinisk gruppundervisning för medicine kandidater. I april 2004 utnämndes hon till klinisk lärare vid avdelningen för medicin vid Helsingfors universitet. Hon intresserade sig inte bara för den praktiska undervisningen utan också för de pedagogiska frågeställningarna och hon deltog aktivt i den pedagogiska diskussionen. Det var med samma omsorgsfullhet och noggrannhet hon gick in för sitt lärararbete som för sitt patientarbete. Avdelningen för medicin är henne tacksam för den insats hon gjorde för att utveckla undervisningen i nefrologi inom primärutbildningen. Det var tydligt att hon trivdes i sitt arbete som lärare för blivande läkare och det gick inte att ta miste på att studenterna uppskattade hennes undervisning. Hos Katarina Rosenlöf kombinerades vetenskaplig precision och gott kliniskt omdöme med en charmfull spontanitet och ett chosefritt sätt till en ovanlig läkarpersonlighet. Hennes förmåga att formulera problemen och hitta argumenten var väl utvecklad och hon gav sig inte förrän en oklar fråga var i grunden utredd. Hon hade starka litterära intressen och hon insåg också värdet av att hålla sig i god fysisk kondition. Det estetiska i tillvaron hade hon en utpräglad känsla för. I det privata deltog hon med intensitet i umgänget och en diskussion med Kato blev ofta något utöver det vanliga, något som inte lämnade motparten oberörd. Kurskamraterna har vittnat om festliga middagar i glada vänners lag under studietiden. Senare intog moderskapet en central plats i hennes liv och det var tydligt att hon och hennes make under fritiden gick upp i sitt hem på Brändö, sitt sommarställe i Sibbo skärgård och i synnerhet i sönerna och deras fritidsintressen. En omtyckt och uppskattad kollega har lämnat oss mitt i livet, ett liv som sjöd av aktivitet och var fyllt av hopp och framtidstro. Våra tankar dröjer hos Katarinas föräldrar och bror med familj och, mest av allt, hos lille Viljam. För vännerna och arbetskamraterna Tom Pettersson Eero Honkanen

In memoriam Taina Tenho (s. Salonen) 20.4.1957-19.7.2005

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Taina Marketta Tenho kuoli pitkällisen sairauden uuvuttamana 19.7.2005. Hän oli syntynyt Turussa 20.4.1957. Taina valmistui ylioppilaaksi Turun suomalaisesta yhteiskoulusta 1976, ja aloitti samana vuonna opinnot Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1982. Taina tiesi jo varhain haluavansa gynekologiksi, ja hakeutui töihin erikoistumispalvelun mukaisiin tehtäviin mm. Hyvinkään aluesairaalaan. Taina valmistui naistentautien ja synnytysten erikoislääkäriksi Turun naistenklinikalta vuonna 1991. Erikoistumispalvelun aikana Taina oli kiinnostunut operatiivisesta gynekologiasta. Veitsi pysyi hyvin Tainan kädessä, mutta kasvavan perheen asettamat realiteetit saivat Tainan valitsemaan yksityislääkärin uran. Toimittuaan ensin eri lääkärikeskuksissa Turussa ja Raisiossa, hän keskitti vastaanottotoimintansa Turun Gynekologikeskukseen, jonka kantavia voimia hän oli lähes elämänsä loppuun saakka. Taina oli yksi kotikaupunkinsa suosituimmista gynekologeista ja saavutti potilaidensa ehdottoman luottamuksen selkeällä, huolellisella ja tarkalla toiminnallaan. Tainan potilaat eivät halunneet vaihtaa lääkäriään edes silloin, kun vaikea sairaus viimeisinä vuosina aiheutti pitkiäkin työstä poissaoloja. Hän jatkoi vastaanottoaan voimiensa mukaan lähes kuolemaansa saakka. Pitkäaikaiset potilaat ovat surreet Tainan poismenoa syvästi, ja kuluvana kesänä moni on poistunut kyynelet silmissä Gynekologikeskuksen ajanvarauksesta. Taina tapasi puolisonsa Hannun jo kouluaikoina, ja avioliitto solmittiin 1983. Tyttäret Elina ja Annika syntyivät 1985 ja 1987 ja perheen nuorimmainen, Rasmus, 1992. Arkkitehtipuolison piirustusten mukaan Turun Satavaan kohosi upea koti, jossa ystävät saivat usein nauttia hauskasta seurasta ja hyvästä ruoasta. Puutarha tuotti monenlaista tarjottavaa, ja onnekkaimmat saivat keväisin tutustua parsapenkin antimiin. Taina oli huolehtiva perheenäiti, ja hän piti suuressa arvossa työnsä tarjoamaa mahdollisuutta sovittaa aikataulunsa perheen vaatimusten mukaan. Taina sairastui loppuvuodesta 2001 keuhkokarsinoidikasvaimeen. Sairaus rajoitti elämää ja harrastuksia merkittävästi, ja alusta alkaen oli myös selvää, että täysin parantavaa hoitoa ei ollut. Sairauden vääjäämätön eteneminen ja rankat hoidot eivät saaneet Tainaa masentumaan, vaan huonojenkin uutisten jälkeen hän pystyi keskittymään siihen hyvään mitä vielä oli jäljellä. Tainan sairastuttua puoliso ja perhe olivat hänen tukenaan vaikeina aikoina. Taina oli elämänsä loppuun asti se sama realistinen, maanläheinen ja suora ihminen, jollaisena opimme hänet tuntemaan jo koulu- ja opiskeluaikoina. Etenevä sairaus kulutti Tainan voimat vähitellen, ja hän kuoli rakkaittensa keskellä 19.7.2005. Viimeisessä lääkärimatrikkelissa jo vakavasti sairas Taina ilmoitti harrastuksekseen elämisen. Me allekirjoittaneet Tainan ystävät ja kollegat olemme kiitollisia ja ylpeitä siitä, että olemme saaneet harrastaa elämää hänen kanssaan. Otamme osaa Tainan perheen suureen menetykseen.

Myös sivutoiminen yrittäjätoiminta pitää vakuuttaa

Eläkeuudistus muutti yrittäjän vakuuttamista koskevia säännöksiä tämän vuoden alussa. Vakuuttamisvelvollisuus alkaa 18-vuotiaana ja päättyy 68-vuotiaana. Vapautusta sivutoimisesta yrittäjätoiminnasta ei enää ole mahdollista saada. Myös työskentely eläkkeen rinnalla on yleensä vakuutettava. Vain YEL:n mukaisella vanhuuseläkkeellä oleville yrittäjille vakuuttaminen on vapaaehtoista.

Eila Parkkonen

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 34/2005 Kommentteja

Unilääketieteen erityispätevyys Tarkistettu erityispätevyysohjelma on hyväksytty Suomen Lääkäriliiton koulutusvaliokunnan kokouksessa 20.4.2005

Uni- ja vireystilan häiriöt ovat yleisiä kaikissa ikäryhmissä. Vuorokausirytmin epäsäännöllistyminen ja yhteiskunnan kasvaneet vireyteen kohdistuvat vaatimukset ovat lisänneet uni- ja vireystilan häiriöiden asiantuntemuksen tarvetta. Suomessa vuorotyö on muita Euroopan maita yleisempää, mikä lisää myös työterveyshuollossa unilääketieteen asiantuntemuksen tarvetta.

Tarja Saaresranta

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 34/2005 Kommentteja

In memoriam Frank Olof Laxén 18.5.1940-28.6.2005

Lääketieteen ja kirurgian tohtori Frank Laxén kuoli lyhyen, mutta vaikean sairauden jälkeen Helsingissä 28.6.2005. Hän oli syntynyt Turussa 1940 ja viime vaiheessa ennen sairastumistaan, vuodesta 1993 alkaen vuoteen 2005 asti, hän toimi gastroenterologian erikoislääkärinä Turussa, Tyksin sisätautien klinikassa. Gastroenterologian erikoispätevyyden sisätautien alalla hän sai vuonna 1988. Sisätautien erikoislääkäriksi hän valmistui 1975 ja lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistossa 1968.

Pentti Sipponen

Syyskolumni

Kesä alkaa kääntyä syksyksi. Kaikkien suuresti rakastama ja toisaalta vihaama vuodenaika lähenee loppuaan. Keväällä kuuluu kirjoittaa kesäloman odotuksesta, uusista mukavista työntekijöistä ja suurista lomasuunnitelmista. Tässä vaiheessa pitäisi sitten kirjoittaa kolumni, jossa valitan ainakin sitä, kuinka koko kesä kului päivystäessä ja laiskoja erikoistuvia lääkäreitä ohjatessa. Kaikki hellepäivät menivät töissä ja lyhyellä lomalla - jota ei saanut silloin kun olisi halunnut - vain satoi. Aurinkoihottuma vaivasi ja siitepöly kiusasi. Potilaat olivat ilkeitä ja hoitajat hoitotieteellisiä. Hyttysiä oli liikaa ja kalaakaan ei tullut. Mutta kun ei...

Susanna Wilén

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 30-32/2005 Kommentteja

Pitkä ja kapea - valtion lääkärin leipä tänäänkin

Suomen Lääkäriliiton valtionsektorin valiokunta teki syksyllä 2004 selvityksen valtion lääkärien työongelmista. Tässä artikkelissa esitellään selvityksen tuloksia. Sektorin tilannetta valotetaan myös ns. ei-jäsen -kyselyn ja Lääkäri 2003 -tutkimuksen näkökulmista. Lisäksi esitetään uusimpia ansionkehitys- ja palkkalukuja.

Outi Aikio, Sami Lukkarinen, Jukka Vänskä, Piitu Virtanen Satu Alajärvi, Taina Autti, Seppo Heinonen, Sami Heistaro, Antero Heloma Jukka Hytönen, Matti Lehesjoki, Raija Niemelä, Markus Perola

Avoin artikkeli Liitto toi­mii 30-32/2005 Kommentteja
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030