Kilpailuttaminen on alkanut - osaammeko kilpailla?

Lääkärilehden päätoimittaja kirjoitti jokin aika sitten pääkirjoituksessaan HUSin tarjouskilpailusta. Tässä tarjouskilpailussa tietyissä leikkauksissa yksityissektorin halvimmat tarjoushinnat olivat 17 % kalliimmat kuin HUSin hinnat. Tämän perusteella päätoimittaja kyseenalaisti yksityissektorin edullisuuden.

Timo Juvakoski

Seminaari pohti rekisteritutkimusten etiikkaa Suomen laajat tietorekisterit vajaakäytössä

Suomen kattavia tietorekistereitä ei hyödynnetä lääketieteellisen tutkimuksen tekoon lainkaan niin paljon kuin olisi mahdollista. Käyttöä rajoittaa rekisteritutkimukseen liittyvä eettinen jännite: missä kulkee raja tuloksista saatavan hyödyn ja rekisterissä olevien ihmisten yksityisyyden loukkaamisen välillä?

Katja Patronen

Liiton lausunto kansanterveyslain muutoksista: Koko väestön ottaminen kansanterveystyön kohteeksi perusteltua

Koko väestön ottaminen kansanterveystyön kohteeksi on aiheellinen muutos kansanterveyslakiin. Näin arvioi Suomen Lääkäriliitto lausunnossaan kansanterveyslain uudistusta koskevasta lakiluonnoksesta. Nykyinen laki määrittelee kansanterveystyön kohteeksi vain yksilön ja hänen elinympäristönsä.

Hallituksen kokous 14.3.2005: Täydennyskoulutukseen apurahaa

Suomen Lääkäriliitto jakaa tänä vuonna enintään 20 000 euroa apurahoina liittoon kuuluville lääkäreille, jotka kouluttautuvat kansainvälisiin tehtäviin tai harjoittavat lääkärien työoloihin ja jaksamiseen liittyvää tutkimusta.

Katja Patronen

Nimityksiä

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän TYSKLABin asiakaspalvelusta vastaavan erikoislääkärin (kliininen kemia) LT Paula Grönroos 1.3.2005 lähtien (hakijoita 3).

In memoriam Kaarlo Parkkulainen 22.6.1921-4.12.2004

Suomen lastenurologian grand old man Kaarlo (Kalle) Valdemar Parkkulainen kuoli Helsingissä 83-vuotiaana 4.12.2004. Hän oli syntynyt Viipurissa 22.6.1921, tuli ylioppilaaksi Viipurin klassillisesta lyseosta 1940 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1949. Kirurgian peruskoulutuksen Kalle sai Tampereen yleisessä sairaalassa, josta siirtyi Hyksin lastenklinikalle Matti Sulamaan oppilaaksi 1954. Hän sai kirurgian erikoislääkärin oikeudet 1955 ja lastenkirurgian 1957. Lastenklinikan kauden jälkeen Kalle toimi 1959 vähän aikaa Kuopion lastenkirurgina, sitten Helsingin Auroran sairaalassa osastonlääkärinä 1960-63, kunnes palasi 15 vuodeksi Lastenklinikkaan erikoislääkäriksi 1963. 1979 Kalle valittiin Tukholman Karoliinisen sairaalan St Görans Hospitalin apulaisylilääkäriksi, 1983 ylilääkäriksi, josta virasta hän jäi eläkkeelle 1987. Tämän jälkeen aktiivinen Kalle toimi vielä lastenkirurgina Saudi- Arabiassa vuoteen 1991 asti. Virkanimitysten oheen mahtui paljon aktiviteettia. Kalle oli sodassa puhelinjoukkueen johtaja, sai VM 2:n 1940 ja VR 4:n 1943 ja ylennettiin luutnantiksi 1944. Viipurilaisessa osakunnassa hän oli osakuntaneuvoston jäsen, fuksimajuri ja HYY:n edustajiston jäsen. Osakunnan ansiomerkki myönnettiin Kallelle 1948. Myös osakunnan seniorien toimintaan hän osallistui aktiivisesti ja oli Knut Possen kunniaksi perustetun ritarikunnan jäsen. Tieteellisen uransa Kalle aloitti jo Lastenklinikan apulaislääkärikautena. Toimittuaan aluksi yleiskirurgina sydänleikkauksia myöten Kalle kiinnostui erityisesti lasten virtsateiden kirurgiasta, ja hänestä tuli alan kiistaton pioneeri maassamme. Yhdessä röntgenologi Heikelin kanssa hän jo 1966 julkaisi virtsajohtimen takaisinvirtauksen luokittelun, joka on käytössä tänäkin päivänä. Hän kunnostautui myös virtsateiden endoskooppisen valokuvauksen alalla. Väitöskirja 1962 kosketteli kokeellista ohutsuolitukosta. Kallesta tuli Oulun yliopiston kirurgian dosentti vuonna 1966, Helsingin yliopiston lastenkirurgian dosentti 1968 ja Karolinisen instituutin dosentti Ruotsissa 1980. Lastenklinikan aikanaan Kalle toimi vuoden apulaislääkärinä aikuisten urologian osastolla ja sai siten myös aikuisurologian erikoislääkärin oikeudet ja tieteellisistä ansioistaan aikuisurologian apulaisprofessorin pätevyyden 1973. Hän oli vuosia Kansainvälisen lastenurologian klubin Suomen edustaja. Ihmisenä Kallessa yhtyivät karjalaisuus ja peettisen kirurgin tarkkuus. Hän oli pöytäseurana aina piristävä, leikkaussalissa taitava. Kuten elämänkaari osoittaa, Kalle oli hyvin uuttera. Aikaa riitti aina myös potilaasta huolehtimiseen. Vielä Tukholman kaudellaan hän saattoi jäädä yöksi kansliansa sohvalle, jos leikatun potilaan valvonta vaati ylimääräistä takapäivystystä. Kallen hoito-ohjeet olivat systemaattiset ja niistä pidettiin kiinni. On ihailtavaa, että hän vielä vanhoilla päivillään menestyksellisesti sopeutui Saudi-Arabian täysin totutusta poikkeaviin olosuhteisiin. Parkkulaisesta tuli Nordisk Barnkirurgisk Föreningenin kunniajäsen 1988, Suomen lastenkirurgiyhdistyksen kunniajäsen 1994 ja Duodecim-seuran Viipurin seudun paikallisosaston kunniajäsen 1997. Vaikka Kalle oli kansainvälinen matkaaja, parhaiten hän viihtyi Kesälahdella Suitsan saaressa, jossa hoiti metsää ja kalasteli. Rakas oli myös Haukivuoren metsäpalsta. Parkkulaisen elämäntyö ansaitsee kaiken kunnioituksemme.

Näkymätön lääkäri

Maallinen tomumaja tuntuu jäävän joskus vaille minkään instanssin noteerausta. Vaikka eksistenssini näppäimistön tällä puolen vaikuttaa luotettavalta, muutamat seikat saavat epäilemään sähkömagneettis-materiaalisen koosteen todellisuutta.

Outi Aikio

Puolet lääkäreistä naisia

Suomessa laillistettuja lääkäreitä oli vuoden 2005 alussa yhteensä 20 717. Kaikista lääkäreistä tasan puolet (50 %) ja työikäisistä lääkäreistä jopa yli puolet (53 %) on naisia. Naislääkärien suhteellinen osuus on nopeasti kasvamassa, sillä lääketieteen opiskelijoista noin kaksi kolmannesta on tyttöjä.

Kaikkia kunnallisen työnantajan palveluksessa olevia lääkäreitä pyydetään kiinnittämään huomiota seuraavaan

Lisätietoja Markku Kojo 09-3930737/Mikko Kangas 09-3930734/Marja Pylkkänen 09-3930738.

Lääkäriliiton jäsenille alennusta Shell lämmittää -palveluista

Lisätiedot ja tilaukset:

Musiikkilääketieteen erityispätevyys

Suomen Lääkäriliiton hallitus päätti kokouksessaan 10.12.2004 perustaa musiikkilääketieteen erityispätevyyden. Erityispätevyysohjelman vastuutahona on Suomen Musiikkilääketieteen Yhdistys (SMULY) tukenaan useita erikoislääkäriyhdistyksiä.

Martti Vastamäki

In memoriam Tor-Björn Hägglund 10.3.1928-7.11.2004

Professori, psykoanalyytikko, kirjailija Tor-Björn Hägglund kuoli vakavaan sairauteen 7. marraskuuta 2004 kotonaan Oulussa, missä hän oli työskennellyt vuodesta 1976 alkaen. Kuollessaan hän oli 76-vuotias. Tor-Björn Hägglund oli syntynyt 10. maaliskuuta 1928 Pietarsaaressa. Hän valmistui vuonna 1954 hammaslääketieteen lisensiaatiksi ja 1960 lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta. Psykoanalyytikoksi hän valmistui vuonna 1967 ja toimi vuodesta 1973 alkaen Suomen Psykoanalyyttisen Yhdistyksen koulutusanalyytikkona. Vuonna 1976 hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi. Tor-Björn Hägglundin väitöskirja Dying - A Psychoanalytic Study on syvällinen ja kansainvälisesti arvostettu psykoanalyyttinen tutkimus luovuudesta sekä kuolevan ihmisen ja surun kohtaamisesta. Tor-Björn Hägglund toimi vuosina 1976-1989 Oulun yliopiston psykoterapian ja lääketieteellisen psykologian professorina ja Helsingin yliopiston nuorisopsykiatrian dosenttina. Hänelle myönnettiin vuonna 1970 Duodecim-palkinto ja valtion tiedonjulkistamispalkinto vuonna 1983. Hänet promovoitiin Oulun yliopiston kasvatustieteen kunniatohtoriksi vuonna 1994. Tor-Björn Hägglund opetti lääketieteen opiskelijoille potilas-lääkärisuhteen merkitystä, erityisesti vaikeasti sairaan ja kuolevan potilaan hoidossa. Hän antoi opiskelijoille mahdollisuuden tutustua luennoillaan ja ryhmäopetuksissaan sekä psykoanalyyttiseen kehitysteoriaan että psykoanalyysin ja psykoterapian peruskäsitteisiin. Tämä mahdollisuus synnytti monessa hänen oppilaassaan kiinnostuksen oppia psykoanalyysista enemmän. Tor-Björn opetti vuosien ajan työnohjausseminaarissaan myös nuoria psykiatriaan erikoistuvia lääkäreitä heidän ensimmäisissä psykoterapeuttisissa hoitosuhteissaan. Psykoanalyytikkona Tor-Björn Hägglund toi yhdessä vaimonsa psykoanalyytikko Vilja Hägglundin kanssa Pohjois-Suomeen myös mahdollisuuden tutustua syvemmin henkilökohtaisesti psykoanalyysiin. Tor-Björn korosti oman psykoanalyysin merkitystä sekä psykoanalyyttisessä että psykoterapeuttisessa koulutuksessa. Tor-Björn Hägglund on ollut perustamassa Suomen Nuorisopsykiatrista yhdistystä, Nuorisopsykoterapiasäätiötä sekä Psykoterapiasäätiö Monasteria. Hän on ollut monen oululaisen psykoanalyytikon ja psykoterapeutin tärkeimpiä opettajia ja hänen merkityksensä sille, että Pohjois-Suomessa elää nyt vahva psykoanalyyttinen koulutus ja perinne, on ainutlaatuisen suuri. Seminaariopetuksissaan Tor-Björn tutustutti oppilaitaan erityisesti psykoanalyytikko Donald W. Winnicottin kirjoituksiin ja nuoruusiän kehitykseen. Opettajana Tor-Björn oli innostava ja luova. Hän arvosti aitoutta ja omaperäisyyttä ja hänen oma suoruutensa saattoi välillä tuntua hämmentävän tinkimättömältä. Tor-Björn Hägglundin vaikutus ihmismielen ymmärtäjänä ei rajoittunut ainoastaan Pohjois-Suomeen. Hänet muistetaan inspiroivana seminaariopettajana, ajatuksia herättävänä luennoitsijana ja tapauskonsultaatioiden syvällisenä selkeyttäjänä kaikkialla Suomessa ja myös muissa Pohjoismaissa. Koko Suomen lääkärikunnalle hän tuli tutuksi myös kirjoituksistaan Duodecim-lehteen ja Suomen Lääkärilehteen aina 1960-luvulta alkaen. Hänen viimeisin artikkelinsa Suomen Lääkärilehdessä vuonna 2000 käsitteli taiteen ja tieteen luovuutta. Tor-Björn Hägglundin omia tutkimusalueita olivat mm. nuoruusiän kehitys ja nuoruusikäisten psykoanalyysi. Yhdessä vaimonsa kanssa hän tutki ihmisen koko elämänkaarta, satuja, luovuutta ja naisen sisätilamaailmaa. Yhdessä he myös huolehtivat suuresta perheestään. Tor-Björn viihtyi luonnossa, missä kaikki alkuperäinen oli hänen loputtoman kiinnostuksensa kohteena. Hän rakasti koiria ja tutki susien käyttäytymistä. Hän julkaisi lukuisia artikkeleita, esseekokoelmia, romaaneja ja runoja, viimeisimpänä kauniin ja ehjän kuvauksen koirasudestaan Sutosta ja sen kuolemasta. Viimeisiin elinviikkoihinsa asti hän jatkoi kirjoittamista ja tutkimustyötä oppilaidensa kanssa. Vaikka olemme menettäneet rakkaan ja innostavan opettajan, Tor-Björnin uraauurtava työ ihmisten, erityisesti nuoruusikäisten auttamiseksi psykoterapian ja psykoanalyysin avulla jatkuu hedelmällisenä. Hänen kirjoituksensa ovat jättäneet meille rikkaan ja monipuolisen, sekä tieteellisen että kaunokirjallisen, psykoanalyysia luovasti lähestyvän perinnön. Merja Kaleva Riitta Kellosalo Elina Räsänen Kirjoittajat ovat Tor-Björn Hägglundin oppilaita ja työtovereita.

Sovitaanko paikallisesti vai keskitetäänkö Helsinkiin?

Uudessa Lääkärisopimuksessa vuosille 2005- 2007 on jätetty keskitetysti sovittujen korotusten lisäksi paikallisesti jaettavaksi aikaisempaa suurempi järjestelyvaraerä. Sen avulla on tarkoitus korjata työpaikkakohtaisesti selkeitä palkkauksen epäkohtia ja palkita lääkäreitä hyvin tehdystä työstä myös rahallisesti. Sairaaloissa paikallisin sopimuksin jaettavaksi on sovittu 0,6 % ja terveyskeskuksissa 2,76 % kokonaispalkkasummasta. Henkilökohtaisiin lisiin täytyy 1.9. alkaen käyttää sairaaloissa 1,5 % ja terveyskeskuksissa 3,5% vuotuisten tehtäväkohtaisten palkkojen yhteismäärästä. Jo nyt on keskustelu siitä, miten kyseinen rahapotti tulisi jakaa lääkäreiden kesken.

Kaisa Nissinen-Paatsamala

Leena Pasanen palkittiin elämäntyöstä tansanialaisessa sairaalassa Potilaiden hyvä tuuli kantaa

Sitä ei voi sanoin kuvata, se täytyy kokea. Näin luonnehtii Tansanian asukkaiden elämänasennetta lähes neljännesvuosisadan maassa työskennellyt lastenlääkäri Leena Pasanen. Juuri tansanialaisten ystävällisyys ja ikävienkin uutisten ylitse kantava valoisuus ovat piirteitä, joista Pasanen ammentaa voimaa työhönsä. Hänet palkittiin maanantaina Suomen Lääkäriliiton Max Oker-Blom -palkinnolla työstään Ilembulan luterilaisessa sairaalassa Tansaniassa.

Katja Patronen

Lääkäriliitto vietti vuosipäiväänsä etiikan merkeissä

Lääkärin eettisiä haasteita kansainvälisissä tehtävissä pohdittiin maanantaina, kun vuonna 1910 perustettu Suomen Lääkäriliitto vietti 95-vuotispäiväänsä. Liitto palkitsi Lääkärin globaali vastuu -juhlaseminaarissa kultaisella ansiomerkillään dosentti Erkki Tukiaisen. Tukiainen on osallistunut Suomen Punaisen Ristin kautta useisiin kansainvälisiin avustusoperaatioihin. Lastentautien erikoislääkäri Leena Pasanen sai Lääkäriliiton Max Oker-Blom -palkinnon tunnustuksena vuosien työstään tansanialaisessa Ilembulan sairaalassa.

Katja Patronen

Olet johtaja!

Lääkäri ei välttämättä koe olevansa johtaja arkityössään. Tunne siitä, että omaa työtä ei voi hallita, saatikka ohjailla muiden tekemisiä, on tuttu. Käytännön lääkäri kokee olevansa oman alansa asiantuntija, joka toimii potilaan parhaaksi. Lääkärin työssä on kuitenkin paljon sellaisia elementtejä, jotka edellyttäisivät koulutusta myös johtamisesta. Lääkäri on vastuussa potilaansa hoidosta. Usein myös silloin, kun virheen on tehnyt joku toinen terveydenhuollon ammattihenkilö, joka ei edes toimi lääkärin suorana alaisena. Terveydenhuollossa omaksutusta kaksilinjaisesta johtamisjärjestelmästä johtuen erikoislääkärilläkään ei välttämättä ole varsinaisia alaisia, vaikka hän vastaakin siitä, että hoitotiimi puhaltaa yhteen hiileen ja toiminta kokonaisuudessaan on rationaalista ja tuloksekasta.

Harri Hyppölä

Hallituksen kokous 16.2.2005: Liiton palkkaussuosituksiin korotuksia

Suomen Lääkäriliiton hallitus päätti viime viikolla korottaa työterveyslääkärien ja eräiden muiden alojen lääkärien palkkaussuosituksia. Samalla nimettiin liiton edustajat ryhmään, jonka tehtävänä on kehittää Lääkärisopimusta viime viikolla alkaneella sopimuskaudella.

Katja Patronen

Suomen Lääkäriliiton työterveyslääkärien palkkausta koskeva suositus

(Hyväksytty Suomen Lääkäriliiton hallituksen kokouksessa 16.2.2005)

Etiikkakirjasta eväitä työhön ja opiskeluun

Lääkäriliiton julkaisema Lääkärin etiikka -kirja lähetetään maaliskuun alussa kaikille jäsenille sekä lääketieteen opiskelijoille. Liitto haluaa näin korostaa eettisten periaatteiden merkitystä jokaisen lääkärin työssä. Kirja soveltuu myös oppikirjaksi ja hakuteokseksi.

Marit Henriksson

Koulutus kannattaa - aina?

Kun olin pieni, vanhemmat patistivat tyttöstään koulukirjojen ääreen: Kun nyt opiskelet ahkerasti, saat hyvän todistuksen ja pääset arvostettuun, hyväpalkkaiseen ammattiin. Niin sitä pikku neiti luki, kirjoitti ylioppilaaksi ja pääsi lääkärikouluun, josta aikanaan valmistui. Ja vasta sitten hän tilinauhaa katsoessaan tajusi kuinka häntä - kaikkien vanhempien hyvää tarkoittavalla tyylillä - oli huijattu. Tai oikeastaan huijattu vain osittain: kirurgiksi valmistuttuaan hän totesi ammatin kyllä olevan Suomessa edelleen arvostuslistojen kärkisijoilla. Ihmiset ja yhteiskunta arvostaa kirurgeja ja lääkäreitä - miksi se ei näy palkkapussissa?

Susanna Wilén