Mikä nyt neuvoksi?
Kevät ja kesä on lakkoiltu ja haettu keskitettyä sopimusta, eikä sitä syntynyt vieläkään. Poliitikot ja päättäjät ovat huolissaan neuvottelujärjestelmän murenemisesta, ei potilaitten perustuslaillisista oikeuksista ajanmukaiseen, laadukkaaseen ja oikea-aikaiseen sairaanhoitoon. Valtio ja kunnat ovat vastuussa terveydenhuollosta olemassa olevin resurssein, jotka tulee suhteuttaa kansantalouden ja julkisen talouden tilaan. Onko näin tapahtunut?