Suomalaiset lähetyslääkärit ovat rakentaneet kehitysmaiden terveydenhuoltoa jo sadan vuoden ajan. Vielä nykyisinkin monia suomalaislääkäreitä toimii lähetystyössä eri puolilla maailmaa. Heidän yhdyssiteensä kotimaassa on Suomen Kristillinen Lääkäriseura.

- Lääkärit ovat edelleenkin innokkaita lähtemään kehitysyhteistyöhön. Kiinnostus on suurta erityisesti vastavalmistuneiden parissa, mutta heille on nykyisin yhä vaikeampi löytää sopivia tehtäviä. Hankkeisiin tarvitaan kokeneita erikoislääkäreitä, jotka kykenevät opettamaan paikallisia lääkäreitä ja muita terveydenhuollon työntekijöitä, kertoo seuran lähetyssihteeri

Jukka Knuuttila

.

- Monissa maissa työluvan saamisen ehtona on sellainen erityisosaaminen, jota oman maan lääkäreillä ei ole. Kouluttaminen ja terveydenhuollon kehittäminen vaativat vankkaa ammattitaitoa ja kokemusta. Tarvitaan myös halua oppia paikallisilta ja valmiutta tunnustaa heidän pätevyytensä omissa olosuhteissaan.

Kehitysmaissa tarvitaan asiantuntijoita

Lääkintälähetys on perinteisesti ollut uraauurtavaa terveydenhuollon rakentamista ja toiminnan siirtämistä vähitellen kohdemaan vastuulle. Aiemmin työ painottui ihmishenkien pelastamiseen alkeellisissa olosuhteissa, nyt kaivataan ennen kaikkea asiantuntijoita ja kouluttajia opastamaan paikallisia terveydenhuollon ammattilaisia.

Kristillisen Lääkäriseuran kolmesta hankkeesta kaksi on Tansaniassa ja yksi Intiassa. Suomalaisia psykiatreja on käynyt Tansaniassa kouluttamassa yhteistyösairaaloiden työntekijöitä ja Intiassa suomalainen lääkäri toimii neuvonantajana tuberkuloosiklinikan toiminnan käynnistämisessä.

Jukka Knuuttila työskenteli itse lähetyslääkärinä Nepalissa vuosina 1993-2004, joista viimeiset kaksi vuotta terveydenhuollon konsulttina. Hänen asiantuntemustaan tarvittiin niin mielenterveysprojektin siirtämisessä paikallisen kansalaisjärjestön toiminnaksi kuin HIV-ohjelman toteuttamisen ja muiden terveydenhuoltouudistusten suunnittelussa.

Kehitysmaavuosilta kertyneenä rikkautena Knuuttila pitää eri puolilta maailmaa saamiaan ystäviä.

- Tärkeää oli myös tietää työn auttavan monia, joille ei muuta apua ollut tiedossa. Samoin mahdollisuus muuttaa asioita sekä oppia työtovereiltani, potilailta ja ystäviltä.

Pyyteetöntä kutsumustyötä

- Lääkäri lähtee lähetystyöhön toteuttamaan kristinuskon keskeisiä arvoja, lähimmäisenrakkautta, huolenpitoa, myötätuntoa ja oikeudenmukaisuutta. Seikkailunhalu ja eksoottisten kokemusten kaipuu voivat toimia lisämotiiveina, mutta ei niiden varassa pitkään jaksa työskennellä, toteaa Knuuttila

Lähetysjärjestöjen hankkeisiin osallistuminen edellyttää pyyteetöntä palvelemisen halua. Lääkärintyöstä maksettava korvaus jää selvästi alle Suomen palkkatason. SKLS:n projekteissa lyhytaikaisille asiantuntijoille maksetaan ainoastaan ulkomaanpäiväraha.

Lähetystyötä ei myöskään aina katsota erityiseksi meriitiksi viranhaussa. Kaikki työnantajat eivät osaa arvostaa kehitysmaissa hankittua kokemusta, vaikka erilaisissa olosuhteissa hioutunut tietotaito ja muiden kulttuurien tuntemus hyödyttäisivät varmasti myös suomalaista terveydenhuoltoa.

Uusia haasteita kehitysyhteistyöhön tuovat kaupungistuminen, vastaanottajamaiden kiristyvät pätevyysvaatimukset työviisumin hakijoille sekä erilaiset yhteistyökuviot paikallisten toimijoiden kanssa. Knuuttila uskoo kuitenkin, että lähetystyötä tarvitaan globalisoituvassakin maailmassa ja että terveydenhuollon osuus pysyy siinä keskeisenä.

Selma Rainio - lääkärilähetyksen uranuurtaja

Suomalaisen lääkärilähetyksen ensimmäisiä kohdemaita sata vuotta sitten olivat Kiina ja Ambomaa (nyk. Namibia). Vastavalmistunut lääkäri

Selma Rainio

lähti Ambomaalle vuonna 1908. Vuoteen 1939 jatkuneen elämäntyönsä aikana hän ehti hoitaa lukemattomia potilaita, perustaa Pohjois-Namibiaan terveyspalvelut ja ensimmäisen sairaalan sekä auttaa väestöä monissa muissakin asioissa. Kristinuskon yleistyessä monet tyttölapset kastettiin Selmaksi rakastetun lääkärin mukaan.

Rainion jalanjälkiä on kulkenut mm. vantaalainen terveyskeskuslääkäri Ritva Kalliokoski, joka toimi lähetyslääkärinä Onandjokwen sairaalassa vuosina 1973-89. Namibian itsenäisyystaistelujen aikana hän joutui auttamaan myös sodan uhreja - usein oman henkensä kaupalla.

Maan köyhä pohjoisosa on näihin päiviin saakka pysynyt yhtenä suomalaisen kehitysyhteistyön keskeisistä kohteista. Myös Suomen Lääkäriliitto on yhdessä Namibian lääkäriliiton kanssa kehittänyt alueen terveydenhuoltoa ja erityisesti kirurgisten traumapotilaiden hoitoa. Liitot järjestivät 1990-luvun alussa yhteistyönä Pohjois-Namibian ensimmäiset lääkäripäivät.