Otsikon luku kertoo kuinka paljon enemmän työikäisiä lääkäreitä on Suomessa vuonna 2015 verrattuna vuoteen 2007, jos lääkärien koulutusmäärät pysyvät entisellään. Lääkärivajeen hoitamiseksi sosiaali- ja terveysministeriö suunnitteli viime vuonna lääkärikoulutuksen lisäämistä 600:sta 700:an vuodessa. Lääkäriliitto pystyi onneksi todistamaan ministeriölle, että koulutusmäärien lisäämiseen ei ole tarvetta, vaan terveyskeskusten lääkärivaje johtuu aivan muista syistä. Puute on hyvistä työpaikoista, joissa lääkäri voisi hallita nykyistä paremmin omaa työtään ja työmääräänsä.

Lääkäreihin kohdistuneilla säästötoimilla terveydenhuoltotilanteensa huonoksi ajaneet kunnat ovat nyt hätätoimenpiteenä alkaneet rakentaa uusia palkkamalleja. Koska ongelma ei aikaisemminkaan ole ollut palkan suuruus vaan lääkärien työmäärä, en usko, että uusilla palkkajärjestelmillä on mitään vaikutusta ongelmakuntien terveyskeskusten lääkärivajeeseen. Aitoa ammatinharjoittajamallia ei ole vielä yksikään kunta halunnut kokeiltavaksi, vaikka Lääkäriliitto on sitä ehdottanut. Toisaalta koko perusterveydenhuollon siirtäminen yksityisen toimijan tehtäväksi on kunnan kannalta vastaava tilanne. Sosiaali- ja terveysministeriön uusi ylilääkäri Timo Aronkytö on ehdottanut, että terveyskeskukset voisivat olla osittain lääkärien omistamia yhtiöitä. Päätösvalta jäisi kuitenkin kunnille, koska ne olisivat pääomistajia. Lääkäreitä tuskin tällainen alisteinen vähemmistöosakkuus kiinnostaa.

Syksyn kuntavaalien aikana hallituspuolue Keskusta ehdotti terveyskeskusten lääkärivajeen hoidoksi pakollisen terveyskeskuspalveluajan nostamista 18 kuukauteen. Tämä osoittaa kuinka vähän poliitikot ymmärtävät ongelman todellisia syitä ja kuinka lyhytnäköisiä ratkaisuja heillä on tarjolla. Pakkotyö tuskin innostaa nuoria kokemattomia vastavalmistuneita lääkäreitä jatkossa hakeutumaan terveyskeskustyöhön. Onneksi peruspalveluministeri Risikko on kuntavaalien jälkeen ilmoittanut, että terveyskeskuspalveluaikaa ei ole tarvetta nostaa nykyisestä 9 kuukaudesta. Toisaalta tämäkin aika on esimerkiksi kirurgikouluttajien mielestä turhan pitkä - jokainen kuukausi on pois varsinaisesta oman erikoisalan koulutuksesta.

Nyt laman aikana kuulemme joka päivä lomautuksista ja irtisanomisista. Luulin, että lääkäreinä olisimme tämän suhteen hyvässä asemassa ja meitä ei tultaisi lomauttamaan tai irtisanomaan ainakaan julkisen terveydenhuollon työpaikoista. Mutta Kuopion kaupunki aikoo tänä vuonna säästösyistä lomauttaa henkilöstöään, myös terveydenhuoltohenkilöstöä kuten lääkäreitä. Toivottavasti Kuopio jää ainoaksi paikkakunnaksi, joka laman varjolla uskaltaa vaarantaa asukkaiden terveyspalvelut.