Valtuuskunnasta jättäytyvä Panu Hakola: Valtuuskunnan on pidettävä kiinni omasta asemastaan
Lujana täytyy pysyä, että saa tahtonsa läpi, ja varovainen pitää olla. Vastapuoli yrittää kaikennäköistä sumutusta, harhautusta ja taktisia temppuja, evästää tulevaa uutta valtuuskuntaa tälle neuvottelukierrokselle professori Panu Hakola, joka jättäytyy valtuuskunnasta yli kolme vuosikymmentä kestäneen kauden jälkeen. Hän kehottaa muistamaan oman asemansa ja pitämään siitä kiinni: valtuuskunta on liiton korkein päättävä elin ja edustaa lääkärikunnan tahtoa.
- Eiköhän 33 vuotta rupea olemaan tarpeeksi, hän selittää poisjääntiään. Ratkaisevasti päätökseen vaikutti Hakolan väistämättömänä pitämä työtaistelu:
- Olisi muuten ollut tällainen kovan linjan mies ajamassa työtaistelua, jonka toiset sitten kävisivät. Eläkkeelle jäätyä ei voi olla kuin huutokuorossa, hän toteaa.
Toiminta liian hallituskeskeistä
Hakola muistuttaa, että valtuuskunta on Lääkäriliiton korkein päättävä elin ja vastaa siis eduskuntaa valtakunnan tasolla. Niinpä sen pitäisi edustaa lääkärikunnan yleistä mielipidettä ja tahtoa ja päättää tärkeimmistä asioista, kuten palkkapolitiikasta ja työtaistelusta. Käytännössä esiintyy kuitenkin huomattavia ongelmia:
- Valtuuskunta kokoontuu harvoin, ja jotkut asiat tulevat ratkaistavaksi aivan viime hetkellä, jopa vasta kokouksessa. Näin mahdollisuudet keskusteluun ja jäsenten mielipiteen selvittelyyn jäävät vähäisiksi, ja toiminta muuttuu hyvin hallituskeskeiseksi. Hallituksen ja valtuuskunnan välille on usein syntynyt epäluottamusta, ja joissain tapauksissa valtuuskunta on päättänyt, että hallituksen täytyy alistaa ratkaisunsa valtuuskunnalle. Kyseessä on ollut selvä epäluottamuksen osoitus, Hakola sanoo.
Hän kertoo yhä ihmettelevänsä, miksi niin moni hallitus on arka valtuuskunnan ponsille:
- Useimmat hallitukset minun aikanani ovat olleet hyvin herkkiä arvostelulle ja ovat koettaneet estää ponsien läpimenon. Tätä en ymmärrä: ponnethan juuri ilmaisevat jäsenkunnan ja valtuuskunnan mielipiteen, Hakola huomauttaa.
Hän korostaa, että valtuuskunnan on tärkeätä muistaa oma asemansa ja pitää siitä kiinni.
Hallituksen roolia tarkasteltaessa hän kehottaa ottamaan huomioon, etteivät hallitukset ole samalla tavalla puheenjohtajan hallituksia kuin valtakunnan hallitukset ovat pääministerin hallituksia.
- Liitossa hallituksen valitsee valtuuskunta. On aivan luonnollista, että hallituksessa äänestellään ja ollaan erimielisiä. Minusta puheenjohtajat eivät ollenkaan voi odottaa, toivoa tai vaatia, että kaikki hallituksen jäsenet olisivat samalla kannalla kuin puheenjohtaja, hän painottaa.
Herraklubista järjestö- demokratiaan
Valtuuskunnan ja koko liiton toiminnassa on kuitenkin tapahtunut suuri muutos viime vuosikymmeninä. Entisestä hallitus- ja toimistokeskeisyydestä on siirrytty järjestödemokratiaan, ja herraklubiaika on ohi.
Pahana "systeemivirheenä" Hakola piti aikanaan vallinnutta sisäänlämpiävyyttä, joka syntyi hallitusten täydentäessä itseään vaalivaliokunnasta. Ratkaiseva parannus olikin siirtyminen käytäntöön, jossa hallituksen jäsenet eivät enää jatka vaalivaliokunnassa.
Lakkokassan kasvattaja
Hakola kertoo poistuneensa joskus hammasta purren valtuuskunnan kokouksista, kun ponsia solidaarisen palkkapolitiikan jälkien korjaamiseksi ei hyväksytty.
- Solidaarisen palkkapolitiikan aiheuttama negatiivinen palkkakehitys nähtiin yleisesti vasta myöhään 1970-luvulla. Minä pystyin näkemään negatiivisen kehityksen hyvin tarkkaan, koska olin ollut samassa virassa hyvin pitkään.
Hakola tunnettiin myös valtuuskunnan toisinajattelijana, kun päätettiin rakennusprojekteista.
- Olen aina ollut toimintakeskeisen liiton kannalla. Niinpä olen joutunut olemaan eri mieltä siitä, mihin varat käytetään: kiinteistöjen omistamiseen vai lakkokassaan ja toimintaan. Olin ainoa, joka äänesti Lääkäritalon rakentamista vastaan.
