AKAVA täyttää tänä vuonna 50 vuotta, mutta puheenjohtaja Risto Piekka haluaa pitää katseen tiukasti kiinni tulevaisuudessa, eikä peruutuspeiliin kannata liikaa vilkuilla.

- Meillä on hyvä historiallinen perinne ja juuret, jotka pohjautuvat ammatti- ja tutkintopohjaiseen järjestäytymiseen. Jäsenjärjestöt ovat kyenneet toimimaan uskottavasti. Työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa saavutettujen tulosten pohjalle voimme rakentaa tulevaisuutta, hän sanoo.

Akavaa on rakennettu jäsenjärjestöjen edustaman ammatillisuuden perustalle. Siinä piilee Piekan mukaan myös Akavan voima.

- Ammatillisuuteen liittyy varsin selkeä kulttuuripohja. Sitä voidaan kutsua akavalaisuudeksi tai korkeakoulutettujen toiminnaksi. Järjestöillämme on aivan oma traditio ja perinne. Niihin aiomme nojata ja katsoa tulevaisuuteen - vahvistaa niitä alueita, joissa olemme vahvoja, hän linjaa.

Akava syntyi 50 vuotta sitten, kun korkeakoulutettujen ryhmälle haluttiin saada paikka työmarkkinoiden ja yhteiskunnan neuvottelupöydissä. Toisenlaisella järjestäytymisellä se ei olisi Piekan mukaan ollut mahdollista, koska koulutettujen määrä oli melko pieni vielä 1950-luvulla. Silloin lähdettiin 12 000 jäsenestä liikkeelle.

- Halusimme mukaan kaikkiin neuvottelupöytiin, se on ollut keskeinen asia, hän korostaa.

KOHTALONYHTEYS TYÖMARKKINOILLA

Kansalliseen taloudelliseen kehitykseen voidaan Piekan mukaan vaikuttaa enää vain kahdella tavalla: työmarkkinasopimuksilla ja valtion finanssipolitiikalla.

- Työmarkkinoiden ja poliittisen vallan välinen suhde on Suomen kohtalonyhteys. Niiden yhteistyön olisi kehityttävä vielä nykyisestään. Sen ei pidä myöskään jäädä vain keskusjärjestöjen varaan, vaan yhteistyön on laajennuttava liittoihin ja työpaikoille, hän sanoo.

Piekka ei ota kantaa siihen, missä muodoissa työmarkkinasopimukset jatkossa tehdään. Joka tapauksessa näyttää siltä, että työmarkkinoiden merkitys korostuu Emu-oloissa.

- Palkansaajaliikkeen pitää osallistua Suomen menestystekijöiden kehittämiseen sekä keskusjärjestö- että liittotasolla. Se on vastuullista toimintaa yhteiskunnan kehittämiseksi, hän huomauttaa.

TYÖSSÄ JAKSAMINEN NEUVOTTELUPÖYTÄÄN

Piekka uskoo, että työmarkkinaneuvotteluihin nousee tulevaisuudessa uusia arvoja. Ne liittyvät tuloksen tekemiseen ja vastuun kantamiseen. Ennen kaikkea on puhuttava jaksamisesta työssä.

-Siinä olisi päästävä pikaisesti eteenpäin ja jaksaminen olisi saatava jatkuvan neuvottelumenettelyn piiriin. Suomen on pakko satsata siihen, hän korostaa.

Akavalaiset tekevät keskimäärin yhden työpäivän viikossa enemmän kuin muut palkansaajat. Siinä on Piekan mielestä jo konkreettisesti kysymys jaksamisesta. Kaiken lisäksi Suomi ikääntyy koko ajan.

Millä turvataan se, että mahdollisimman moni jaksaa tehdä töitä eläkeikään asti?

- Akavan ainoa työelämää koskeva vaatimus viime syksynä tupon tavoitteistossamme liittyi jaksamiseen. Se voi tarkoittaa työaikajärjestelyjä, työaikapankkia, työpaikan henkilöstöpolitiikkaa, vuorotteluvapaajärjestelmää, sapattivapaata. Keinovalikon on oltava laaja, koska ihmiset ovat erilaisia ja eri henkilöstöryhmien työn luonne vaihtelee, Piekka luettelee.

Jaksamiseen liittyvät asiat eivät ainakaan toistaiseksi ole edenneet liittotason neuvotteluissa. Joitakin tuloksia on saatu aikaan lähinnä tulopoliittisen neuvottelujärjestelmän kautta. Piekan mielestä tarvitaan ennen kaikkea kokonaisnäkemystä, jonka pohjalta voitaisiin edetä leveällä rintamalla. Tähän saakka toimenpiteet ovat olleet poukkoilevia.

- Nämä kysymykset ovat haaste neuvottelujärjestelmälle. Ihmiset kokevat oman terveytensä ja hyvinvointinsa entistä tärkeämmiksi palkka-asioiden rinnalla. Painotankin sanaa jatkuva neuvottelu työelämän asioissa, vain siten voidaan kunnolla tarttua ongelmaan, hän arvioi.

PALKKAVEROTUS UUDISTETTAVA

Työntekoa pitää akavalaisen näkemyksen mukaan kannustaa. Piekan mielestä palkansaajien verotusjärjestelmässä pitäisi saada aikaan kokonaisuudistus, sillä Suomessa on keskimäärin 5-8 prosenttiyksikköä kireämpi verotus kuin muissa EU-maissa. Verotus on kireää riippumatta tulotasosta.

- On kunniatonta olla maailmanlaajuisessa verovertailun kireydessä kärkisijoilla. Verouudistukset tulee kohdistaa kaikkiin palkansaajaryhmiin tavoitteena EU-maiden keskimääräinen taso.

Tämän ohella tulee aina tukea myös verotuksen keinoin työn tekemisen kannustavuutta ja edullisuutta joutenoloon verrattuna. Emu-maailma tuo paineita ja verokilpailua, mutta Piekan mielestä Suomen pitäisi myös omin toimin kyetä tekemään verouudistus.

- Se pitää kuitenkin toteuttaa siten, että kyetään jatkossakin hoitamaan julkisen sektorin ydintehtävät, hän huomauttaa. Oma messunsa on sitten se, mitkä ovat julkisen sektorin ydintehtävät. Piekan mukaan Akava on valmis siihen keskusteluun.

Akavan hallitus asetti elokuussa palkkastrategiatyöryhmän, jonka tehtävänä on miettiä keinoja, joilla tieto, taito, vastuu, osaaminen ja tuloksen tekeminen saadaan palkkauksen perustaksi. Siihen puheenjohtaja aikoo liittokierroksen jälkeen paneutua kaikella vakavuudella. Julkisella sektorilla voi peräänkuuluttaa myös poliittisten päätöksentekijöiden vastuuta.

- Heillä on oltava vastuu omistaan niin, että valtio ja kunta ovat kilpailukykyisiä ja saavat mahdollisimman hyvää työvoimaa palvelukseensa, Piekka huomauttaa.

Tilanne tulee eteen yhä kipeämmin, kun väkeä jää lähivuosina eläkkeelle suurin joukoin.

- Julkiset tehtävät on perustettu poliittisilla päätöksillä - esimerkiksi peruskoulu, terveyskeskukset tai päiväkodit. Julkisella sektorilla tehtävää työtä on arvostettava myös palkkauksellisesti, hän sanoo.

Akavan jäsenmäärä kasvaa jatkuvasti. Jäseniä on nyt noin 375 000, ja tavoitteeksi on asetettu noin 425 000 jäsentä vuonna 2003. Piekan mukaan jäsenmäärän kasvaessa arvostus kohenee entisestään, ja kiinnostus sitä kohtaan nousee. Samalla Akavan sekä sen neuvottelu- ja jäsenjärjestöjen painoarvo kasvaa.