Ammatinharjoittajien ja muiden yksityislääkäreiden asema on turvattava tulevassa terveydenhuoltojärjestelmässä. Terveydenhuollon järjestämistä ja rahoitusta organisoidaan uudelleen. Yksityislääkäreitä kuullaan uudistuksissa harvoin, vaikka yksityissektori tarjoaa määrällisesti ja laadullisesti merkittävät lääkäripalvelut.

Terveydenhuolto on uudistettava hallitusti. Kela-korvaukset yksityislääkäripalveluista tai vastaava rahoitusjärjestelmä on oltava jatkossakin. Potilaan saamaa korvaustasoa on nostettava. Kela-korvauksien avulla on tuotettu pienellä rahalla paljon palveluita. Jos korvaustasoa nostetaan ja potilaan itse maksama osuus pienenee, myös kansalaisten tasa-arvo lisääntyy. Julkisen ja yksityisen terveydenhuollon yhteistyötä on edistettävä ja yksityisen sektorin markkinoita hyödynnettävä terveydenhuollossa.

Ammatinharjoittajien ja muiden yksityisten lääkärien asema on turvattava uudessa yksityissektorin ympäristössä. Yksityislääkärit toimivat yhä useammin isoissa yksityisissä lääkärikeskuksissa, jotka ovat valtakunnallisia ja kansainvälisten sijoittajien omistamia. Ammatinharjoittajan on saatava määrätä potilaaltaan perimät palkkionsa ja työaikansa.

Lääkärikeskukset tekevät sopimuksia lääkäripalveluiden hinnoista esimerkiksi työterveyshuollon palveluissa tai vakuutusyhtiön kanssa. Näistä on neuvoteltava lääkärin kanssa, jos hän ei ole työsuhteessa lääkärikeskukseen. Lääkärin on saatava päättää, haluaako hän noudattaa sopimushintoja ja hoitaa näitä sopimusasiakkaita. Vakuutusyhtiöt haluavat sanella myös lääkärin saamien korvausten suuruudet, kun potilastietoja luovutetaan heille. Lääkärin työmäärän ja erityisesti työhön käytetyn ajan pitäisi määrittää korvauksen suuruus.

Lain mukaan lääkäri saa aloittaa toiminnan yksityislääkärinä heti saatuaan laillistuksen. Näin peruskoulutuksen tulisi antaa valmiuksia toimia eri terveydenhuollon alueilla, myös yksityispuolella. Lääkärien olisi syytä tuntea yksityissektoria säätelevää lainsäädäntöä. Olisi hyvä tietää myös, että toimintatapa - työsuhteisena, ammatinharjoittajana tai osakeyhtiön kautta - vaikuttaa velvollisuuksiin ja vastuisiin varsin paljon. Ammatinharjoittaminen pitäisi tehdä tutuksi jo opiskeluaikana.

Lakimuutosta yksityisestä sosiaali- ja terveyshuollosta valmistellaan. Lääkäriliitto on kartoittanut jäsenistönsä mielipiteitä lakiin liittyvistä asioista. Erityisen tärkeänä pidämme ammatinharjoittajan rekisterinpito-oikeutta. Ammatinharjoittaja on rekisterinpitäjä ja asiakirjojen omistaja. Tämä oikeus pitää olla myös uudessa lainsäädännössä.

Laki säätää myös siitä, miten lääkärin vastaanoton loputtua potilasasiakirjat arkistoidaan? Asiakirjoissa on pitkät säilytysvelvoitteet ja osassa peräti ikuinen säilytysvelvollisuus. Kanta-arkistohanke voi ratkaista säilytysongelmaa sähköisten kertomusten osalta, mutta ei paperisten, joita on vastaanotoilla runsaasti. Yksityissektorin liittyminen kanta-arkistoon ja e-reseptijärjestelmään onkin tehtävä yksinkertaiseksi ja kustannuksiltaan kohtuulliseksi.

Lääkärin niin pää- kuin sivutoimisen ammatinharjoittamisen edellytykset on säilyttävä. Ammatinharjoittamista ei saa lainsäädännöllä tehdä mahdottomaksi määräyksillä ja niiden aiheuttamilla kustannuksilla.

Yksityislääkäritoiminnan on myös voitava jatkua. Monien palveluntuottajien toimiessa terveydenhuollon markkinoilla syntyy kilpailua, laatua ja tehokkuutta. Potilaalle on myös kohtuullista antaa valinnanvapautta.