Arno Forsiuksen kirjoituksista ilmestynyt kokoomateos Ihmisiä lääketieteen historiassa
Kirjaan on koottu länsimaisen lääketieteen historiasta 111 kertomusta, jotka on julkaistu 13 vuoden kuluessa Suomen Lääkärilehdessä. Kyseessä on yli 300-sivuinen helppolukuinen kulttuuriteos historiasta ja lääketieteestä kiinnostuneille. Kirjassa on lisäksi monipuolinen kuvitus.
- Hyvin monet ystäväni ja tuttavani olivat kertoneet, että olisi oikein kiva, jos kirjoitukset saisi koottua yhteen. Kirja ei sitä toivetta kokonaisuudessaan toteuta, koska siinä on vain osa kirjoituksista mukana. Myös Lääkärilehden puolelta oli joskus heitetty idea kirjoitusten kokoamisesta, kertoo Forsius kirjan syntyhistoriasta.
Lääkäriliiton hallitus teki viime vuonna päätöksen kirjan julkaisemisesta.
- Minulle soitettiin liitosta ja asiaa mietittyäni vastasin myöntävästi. Joitakin kirjoituksia on muokattu. Ylipäänsä niitä täytyi yhdenmukaistaa, koska kieli on muuttunut vuosien kuluessa.
Forsiuksen kirjoituksia on ilmestynyt Lääkärilehdessä yli 260 kappaletta, eikä niitä kaikkia ollut mahdollista ottaa mukaan. Liiton nimeämä kirjan toimituskunta päätti ehdottaa kokoomateoksen aihepiiriksi kirjoituksia, jotka liittyvät eri tavoin ihmisiin ja heidän kohtaloihinsa.
- Toimituskunta oli sitä mieltä, että joku aihepiiri pitäisi valita. Henkilökuvat oli kaikkein selkein rajaus. Suurin osa mukaan otetuista kirjoituksista kertoo lääkäreistä, mutta kuvauksen kohteina on myös muita terveydenhuollon kehitykseen vaikuttaneita ihmisiä. Mukana on esimerkiksi sairaanhoitajia, kemistejä, apteekkareita, yhteiskuntatieteilijöitä ja filantrooppeja.
Vastaavanlaista ja yhtä laajaa teosta lääketieteen historiasta ei ole ilmestynyt Suomessa aikaisemmin.
- On olemassa joitakin teoksia tyyliin Kuuluisia lääkäreitä, mutta ne ovat aika suppeita.
Teos jakaantuu selkeästi kahteen osaan. Toinen käsittelee länsimaiden lääketieteen ihmisiä ja toinen Suomen lääketieteen ja terveydenhuollon kehitykseen vaikuttaneita henkilöitä. Juuri Suomen historian painotus erottaa teoksen ulkomaisista vastaavista teoksista.
Riittääkö aiheita sitten jatkossa Lääkärilehden kirjoituksia varten vai onko arkku jo tyhjennetty?
- Aiheita on minulla varastossa yli 400 eli kyllä niitä riittää, naurahtaa Forsius.
POTILAITA EI RIITTÄNYT - SYNTYI SHERLOCK HOLMES
Nyt ilmestyneessä teoksessa on mukana monia tuttuja nimiä lääketieteen historiasta, mutta myös vähemmän tunnettuja. Vuosina 1457-1521 eläneen satiirikko Sebastian Brantin arvostelun kohteena olivat muiden ohella myös lääkärit.
- Hän kirjoitti satiirisia runoja potilaasta ja lääkäristä.
Brant tarinoi seuraavaan tyyliin runossaan Narrimaisesta lääkärintaidosta:
Sen tietää narrin olevan, ken virtsaa tutkii kuolevan, ja sanoo: 'Kohta ilmoitan mä sulle rohdon parhaimman.' Vaan ennen kuin sen tehnyt on, jo sairas vaipuu kuolohon.
On moni työssä lääkärin niin tiedoin perin vähäisin, ne yrttikirjoistaan he sai ja eukkoin tarinoista kai.
Mukaan on päässyt myös Sherlock Holmesin luoja Sir Arthur Conan Doyle, joka oli ammatiltaan lääkäri. Hiljaisen praktiikan pidon ohessa hän aloitti kirjoitustyön.
- Hänellä oli käytössään odotushuone ja vastaanottohuone. Jonkin ajan kuluttua Doyle totesi, että ne olivat molemmat odotushuoneita, sillä lääkärinä hänellä ei ollut juuri muuta tehtävää kuin odottaa potilaita. Eräänä vuonna veroviranomaiset palauttivat hänen veroilmoituksensa selittäen, että tulot olivat liian pienet. Doyle palautti paperit saman tien huomauttaen: 'Olen samaa mieltä', kirjoittaa Forsius kirjassaan.
Hän tietää kertoa, että nimensä Sherlock Holmes sai kuuluisan kriketinpelaajan Sherlockin ja bostonilaisen lääkärin Oliver-Wendell Holmesin (1809-1894) mukaan.
HISTORIA KIINNOSTANUT AINA
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Arno Forsius jäi eläkkeelle vuonna 1992 Lahden kaupungin terveystoimen johtajan virasta. Kirjoittaminen ja historia ovat aina kiinnostaneet häntä.
- Historia on kiinnostanut minua kouluvuosista lähtien. Luin paljon yleistajuisia historiallisia teoksia ja historiallisia romaaneja. Lääketieteen historia tuli sitten mukaan paljon myöhäisemmässä vaiheessa.
Forsiuksen väitöskirja oli nimeltään Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuoteen 1865, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa vuonna 1982.
- Olin kirjoitellut aiheesta laajoja artikkeleita Hallinto ja terveys -lehteen. Ystävieni aloitteesta laajensin aihetta ja muokkasin kirjoituksia sitten väitöskirjaksi asti.
Lisäksi hän kirjoittanut mm. elämäkertateoksen suomalaisesta papista Sigfridus Aronus Forsiuksesta, joka eli vuosina 1560-1624. Kirja ilmestyi vuonna 1996 yli 30 vuotta kestäneen valmistelun jälkeen.
Forsius on toiminut aktiivisesti Suomen Lääketieteen Historian Seurassa. Hän toimi lääketieteen historian tuntiopettajana Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnassa vuosina 1983-1998.
