Assi Liikanen Lääkäriliiton seminaarissa: EU ei uhkaa Suomen sosiaali- ja terveysturvaa
Euroopan Unioni ei aio harmonisoida jäsenmaidensa sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltojärjestelmiä, mutta se pyrkii suositusten avulla kehittämään ja yhdensuuntaistamaan niitä, totesi STAKESin projektipäällikkö Assi Liikanen Lääkäriliiton Ahtojäistä avoveteen -seminaarissa 10.5.95. Maastrichtin sopimus kieltää kansallisten terveyslakien ja -politiikan yhdenmukaistamisen, mutta velvoittaa toimiin kansalaisten terveyden turvaamiseksi mm. jäsenmaiden asiantuntijoiden yhteistyötä tiivistämällä.
Maastrichtin sopimukseen vastikään liitetyssä artiklassa 129 on esitetty yleisluontoiset tavoitteet kansanterveyden parantamiseksi Unionin alueella. Näitä tavoitteita ovat mm. kansantautien torjunta, terveyskasvatuksen tehostaminen ja huumeriippuvuuden ehkäisy. Samassa artiklassa todetaan kuitenkin, että palvelurakenne ja palvelujen järjestäminen on kunkin maan itse päätettävissä.
Euroopan Unionin direktiivi- eli lainsäädäntövalta on sosiaali- ja terveyspolitiikassa hyvin rajallinen, mutta sosiaalirahastojen sekä tutkimus- ja toimintaohjelmien kautta pyritään lisäämään asiantuntijatason yhteistyötä. Yhteistyöllä tuodaan esiin toimintamalleja, joita jäsenmaat voivat käyttää hyväkseen. EU voi myös antaa ohjelmien pohjalta suosituksia jäsenmaiden sosiaaliturvan tai terveyspalvelujen kehittämiseksi. Esimerkiksi tasa-arvo-ohjelman pohjalta on syntynyt EU:n suositus lasten päivähoidosta.
Unionitason sopimuksia voi syntyä myös ammattijärjestöjen yhteistyönä. Parhaillaan Euroopan ammatilliset keskusjärjestöt yrittävät sopia yhteisestä vanhempainlomaa koskevasta direktiivistä.
Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon taso on niin korkea, ettei EU:n vähimmäisvaatimuksilla ole meille juuri merkitystä ellemme itse niin halua. Assi Liikasen mielestä suomalaisten tulisi nyt ottaa kantaa siihen, missä määrin EU:n toivotaan vaikuttavan sosiaali- ja terveyspolitiikkaamme. Haluammeko edelleenkin kehittää itse omat mallimme vai lähdemmekö avoimesti mukaan eurooppalaiseen yhteistyöhön tällä alueella?
Tutkimus- ja ohjelmarahaa tarjolla
EU rahoittaa sosiaali- ja terveyspoliittisia ohjelmia kolmesta lähteestä: tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen käytettävistä varoista, toimintaohjelmiin myönnettävästä rahoituksesta sekä alue- ja rakennepoliittisista rahastoista.
Komission kansanterveysyksikkö korostaa ennen kaikkea ennaltaehkäisevän terveydenhuollon merkitystä. Parhaillaan ovat käynnistymässä useat terveyden edistämiseen ja terveysindikaattoreihin sekä mm. syövän, AIDSin ja saas-teperäisten tautien torjuntaan liittyvät kaikkia jäsenmaita koskevat viisivuotiset ohjelmat.
Lääketieteelliseen ja terveysalan tutkimukseen voi hakea rahoitusta myös BIOMED-tutkimusohjelmasta, jonka budjetti on 336 miljoonaa ecua eli 2,8 % EU:n koko tutkimuspanostuksesta. BIOMED:in keskei-siä tutkimusalueita ovat mm. ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, suuria sosiaalis-taloudellisia ongelmia aiheuttavat sairaudet, ihmisen geenianalyysi ja lääketieteen etiikka.
Suomalaiset sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset ovat jo jossain määrin mukana EU:n tutkimushankkeissa ja toimintaohjelmissa. Assi Liikanen suositteli kansainvälisestä tutkimus- ja ohjelmayhteistyöstä kiinnostuneiden lääkärien ottavan selvää rahoituslähteistä EU-yhteyshenkilöinä toimivien STM:n virkamiesten kautta.
Hän korosti, että suomalaiset mallit erityisesti perusterveydenhuollon alalla kiinnostavat ja eurooppalainen asiantuntijayhteisö odottaa nyt meidän tuovan esiin kokemuksiamme mm. neuvolatoiminnasta sekä terveyden edistämisestä. Osallistumalla aktiivisesti EU-yhteistyöhön terveydenhuollon alalla voimme levittää suomalaista osaamista muiden maiden tietoon ja samalla pääsemme osalliseksi EU:n rahoituksesta sekä muiden maiden sosiaali- ja terveyspoliittisesta asiantuntemuksesta.
Suomi maksaja vai saaja?
Suunnittelija Sirpa Tuominen KELAsta käsitteli seminaarissa kysymystä, onko Suomi maksajana vai saajana Euroopan terveydenhuollossa ja sosiaaliturvassa. EU-kansalaisella ja hänen perheenjäsenillään on oikeus saada tilapäisen oleskelun tai asumisen aikana muussa jäsenmaassa hoitoa samalla tavoin ja samoilla kustannuksilla kuin kyseisen maan asukkailla. Toisen EU-valtion puolesta annetun sairaanhoidon kustannukset korvataan kuitenkin aina toimivaltaisesta maasta, joskin maat voivat myös keskenään tehdä kahdenvälisiä sopimuksia laskutusmenettelystä luopumisesta. Kansainvälistä kustannusten korvausjärjestelmää hoitaa Suomessa KELA.
- Yleissääntönä voi sanoa, että EU-maissa vierailee aina enemmän suomalaisia kuin muiden EU-maiden kansalaisia vierailee meillä. Siten myöskin Suomessa vakuutetut sairastavat EU-maissa enemmän kuin EU-maissa vakuutetut Suomessa. Tämä asia tulee selvästi näkyviin Suomen ja Espanjan välisessä laskutuksessa, jossa Espanjan laskutus Suomelta on aina ollut huomattavasti suurempi kuin Suomen laskutus Espanjalta.
Sosiaaliturvan muiden osa-alueiden osalta on Sirpa Tuomisen mukaan vaikeata sanoa, saako Suomi enemmän etuuksia EU-maista kuin Suomesta maksetaan ulos. Esimerkiksi Suomen lapsilisät ovat kansainvälisesti katsoen hyvät, mutta koska meillä työskentelee suhteellisen vähän ulkomaalaisia, on niistä nauttimaan pääsevien EU-kansalaisten osuus varsin vähäinen.
Lääkäriliiton tämänkeväisen hallinnollisen seminaarin teemana oli "Ahtojäistä avoveteen - onko terveydenhuollolla kurssia?" Liiton puheenjohtaja Björn Eklund totesi avauspuheessaan kysymyksen olevan ajankohtainen, sillä useita vuosikymmeniä kestävän kehitysvaiheen jälkeen maamme terveyspolitiikka näyttää joutuneen eksyksiin.
Julkisen talouden lama ja massatyöttömyys johtivat nopeaan kansantalouden kurssinmuutokseen 90-luvun alussa. Puhe kehittämisestä loppui ja säästöistä tuli ainoa tavoite. Kun samaan aikaan toteutuivat valtionosuusjärjestelmän muutos ja keskushallinnon uudistaminen, oli seurauksena terveyspoliittisen ajattelun ja keskustelun täyspysähdys.
- Tätä uusneuvottomuuden kautta on kestänyt jo useita vuosia. Valtakunnallista terveyspolitiikkaa ei ole, puolueilla ei ole ajankohtaisia terveyspoliittisia tavoitteita eikä Paavo Lipposen hallituksen ohjelmasta löydy juuri terveydenhuoltoon osuvia linjauksia, totesi Eklund.
Lamasta huolimatta Lääkäriliitto on pyrkinyt viime vuosina aktiivisesti herättämään terveyspoliittista keskustelua esittämällä aloitteita terveydenhuollon rahoituksen, palvelujärjestelmän ja hoidon saatavuuden parantamiseksi. Sen tuloksena uusajattelu on jo alkanut itää. Liiton lanseeraamasta valinnanvapaudesta on tullut suosittu tavoite ja hoitotakuuta koskevat kokeilut ovat käynnistymässä. Parhaillaan käydään keskustelua Lääkäriliiton laatimista terveydenhuollon teeseistä (julkaistu Lääkärilehdessä nro 13/95).
Suunta parempaan
STM:n uusi kansliapäällikkö Markku Lehto puolestaan ihmetteli seminaarin otsikkoa ja kyseli, mistä ahtojäistä nyt ollaan pääsemässä irti. Hän muistutti, että keskitetystä hallinnosta ja jäykästä valtionosuusjärjestelmästä ollaan päästy eroon jo useita vuosia sitten ja nyt on kysymys lähinnä siitä, osataanko avovedessä uida.
Lehdon mukaan valtionosuusuudistuksen tulokset ovat sinänsä kohtuullisen hyvät, vaikkakin niitä on vaikea erottaa samaan aikaan osuneen talouskriisin vaikutuksista. Lama olisi vanhassa suunnittelujärjestelmässä johtanut nykyistä vielä suurempiin vaikeuksiin. Nyt toimintoja on voitu joustavammin sopeuttaa taloudellisiin oloihin.
Terveyspolitiikan ajankohtaisena huolenaiheena hän piti sitä, voidaanko sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut jatkossakin turvata maan kaikissa osissa. Valtionosuusuudistuksen ja kuntien kantokykyluokituksesta luopumisen seuraukset voivat kärjistyä kohtuuttomiksi syrjäseuduilla, kun työikäinen väestö on muuttanut pois ja jäljelle ovat jääneet paljon palveluja tarvitsevat vanhukset.
Alueellisista sekä työllisyyden hoitoon ja hallintokulttuuriin liittyvistä ongelmista huolimatta Lehto näki kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden varsin valoisana. Bruttokansantuote nousee ja terveydenhuolto on saatu toimimaan taloudellisesti. Kun palvelurakenneuudistus saadaan toteutetuksi ja jos palkkakehitys ei riistäydy käsistä, on suomalainen terveydenhuolto vuosikymmenen lopussa kaikilla mahdollisilla mittareilla hyvässä kunnossa ja peruspalvelut pystytään turvaamaan kaikille, uskoi Markku Lehto.
Lääkäriliiton hallinnollisen seminaarin pääaiheina olivat tällä kertaa EU:n vaikutukset Suomen terveyspolitiikkaan sekä terveydenhuollon rahoitusmallit, palvelurakenteet ja laatuprojektit.
