Audiologian erityispätevyys perustettu
Korva-, nenä- ja kurkkutautien keskeinen erikoisalue, audiologia, on poistettu virallisena suppeana erikoisalana ja tilalle on tullut Lääkäriliiton 29.8.2000 hyväksymä erityispätevyys. Koska väestön ikäjakauma muuttuu, kuulonhuoltopalvelujen tarpeen ennakoidaan kaksinkertaistuvan lähimmän 20 vuoden aikana.
Audiologia, kuulovaurioiden seulonta, diagnostiikka ja kuntoutus on monessa maassa kehittynyt menneiden 40-50 vuoden aikana omaksi alakseen lääketieteessä ja kuntoutuksessa. Kunkin maan traditiot sekä terveydenhuollon ja sosiaalilainsäädännön kehitys ovat vaikuttaneet siihen, minkälaisen koulutuksen saaneita työntekijöitä audiologian eri sektoreilla toimii ja miten kustannukset jakautuvat. Pohjoismaissa sodan jälkeen kehittynyt sosiaalilainsäädäntö on johtanut yhteiskunnan lähes täydelliseen kustannusvastuuseen paitsi seulonnan ja diagnostiikan myös kuntoutuksen osalta.
Audiologian alalla toimii monia eri tavalla koulutettuja työntekijöitä ja asiantuntijoita. Lääkintöhallituksen asiantuntijaryhmät vuosina 1978 ja 1990 suosittelivat sairaaloiden audiologisten yksikköjen miehitykseen paitsi audiologiaan erikoistuneen lääkärin virkaa, myös sairaanhoitajan, kuulontutkijan, korvakappaleen tekijän, apuvälineteknikon, kuulokojeen korjaajan, insinöörin ja laiteteknikon, puheterapeutin, psykologin, sosiaalityöntekijän ja kuntoutusohjaajan virkoja. Kuulovammaisten diagnostiikka edellyttää tavanomaisen lääketieteellisen korvatautien diagnostiikka-asiantuntemuksen lisäksi kuulon psykoakustisia ja kuulojärjestelmän toiminnallisia tutkimuksia laitteistoineen. Näiden kalibroiminen on tärkeää ja sitä ohjataan kansainvälisin standardein tulosten arvioinnin ja vertailukelpoisuuden takia. Kuntoutukseen sisältyy kuulokojeiden ja muiden apuvälineiden kokeilu ja säätäminen potilasasiakkaille yksilöllisesti. Nykyajan apuvälineet ovat osin monipuolisesti säädettävissä ja yksilöllisyys esimerkiksi korvakappaleen suhteen on toki välttämätön edellytys kuulokojeen käyttämisessä. Lasten ja aikuisten vaikeat kuulovauriot edellyttävät myös muita erityistyöntekijöitä asianomaisen viestintätaitojen, kielen, puheen, suorituskyvyn, oppimisedellytysten ja työkyvyn kuntouttamiseksi.
Epidemiologisten tutkimusten mukaan noin 10 %:lla väestöstä on kuulovaurio. Iän myötä osuus kasvaa voimakkaasti; ikääntyneistä kolmasosalla on kuulovaurio. Koska väestön ikäjakauma muuttuu, kuulonhuoltopalvelujen tarpeen ennakoidaan kaksinkertaistuvan lähimmän 20 vuoden aikana. Vuosittain Suomessa käytetään nyt jo yli 100 milj. markkaa kuulovammaisten apuvälineisiin. Korva-, nenä- ja kurkkutautien alan pisimmät jonot ovat tällä hetkellä kuulovammaisten kuntoutuksessa.
Edellä mainitut Lääkintöhallituksen asiantuntijaryhmien muistiot esittivät yksiselitteisesti audiologian palveluita erikoissairaanhoidon alueelle. Asiantuntijatyöryhmien suosituksen mukaisesti lasten audiologia keskittyy nyt yliopistosairaaloihin ja lasten kuntoutuksen koordinointi tapahtuu sieltä käsin.
Suomeen perustettiin vuonna 1979 audiologian suppean erikoisalan pätevyys, johon oli kaksi tietä, toinen korvatautien erikoisalan ja toinen foniatrian erikoisalan kautta. Sosiaali- ja terveysministeriön vähentäessä erikoisaloja audiologia valitettavasti lopetettiin. Audiologian suppea erikoisala oli myös ainoa korkeakoulutasoinen erikoistumiskoulutus audiologian alalla maassamme.
Tämän takia Suomen Audiologilääkärit - Finlands Audiologläkare r.y. esitti Suomen Lääkäriliitolle audiologian erityispätevyyden perustamista. Sen koulutusvaatimukset ovat samat kuin aiemman audiologian suppean erikoisalan.
International Association of Physicians in Audiology on esittämässä EU:lle audiologian hyväksymistä erikoisalana, kuten se on edelleen Ruotsissa, Tanskassa, Britanniassa ja Italiassa. On täysin ilmeistä, ettei operatiivista työtä tekevä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri jouda paneutumaan audiologiaan riittävästi voidakseen ottaa vastuun kaikesta seulonnan, audiologisten diagnostisten tutkimusten ja myös kuntoutustoiminnan velvoitteista. Audiologiaan liittyvässä kuntoutuksessa tarvitaan erilaista osaamista kuin mihin korva-, nenä- ja kurkkutautien operatiivinen erikoisala antaa valmiuksia. Audiologia on lainsäädännölliseltä perustaltaan selkeästi osa terveydenhuoltoa, jolloin vastuu toiminnasta on myös yksikön ylilääkärillä.
Toistaiseksi audiologiaan on panostettu maassamme riittämättömästi. Alan ammattilaisten lisäksi puuttuu aikaisemman lääkintö- ja sosiaalihallituksen kaltainen toimintaa koordinoiva elin. Tilanne onkin kehittymässä hyvin eriarvoiseksi eri sairaanhoitopiireissä. Laatujärjestelmien luominen ilman velvoitteita niiden seuraamisesta ei tuo apua tilanteeseen, silloin kun toiminta edellyttää lisäresursseja. Mitä pikimmin on tehtävä ratkaisuja yli kahden vuoden mittaisiksi vuodeksi venyneiden jonojen hoitamiseksi. Ratkaisut edellyttävät rahaa, virkoja, koulutusta ja toiminnan organisoimista.
Lääkäriliiton toteama audiologian erityispätevyys voi toivottavasti ainakin toistaiseksi ja osittain korvata suppean erikoisalan menetyksestä johtuvat puutteet. Muita tiede- ja koulutuspoliittisia ratkaisuja kuitenkin tarvitaan, jotta tilanne pitkällä aikavälillä saataisiin muiden kehittyneiden maiden tasolle.
Erityispätevyysohjelman vastuutaho
Suomen Audiologilääkärit - Finlands Audiologläkare ry:n hallitus nimeää alan erityispätevyystoimikunnan, jonka jäseninä voi toimia kunkin yliopistosairaalan puolesta dosenttipätevyyden omaava audiologian erikoislääkäri tai audiologian erityispätevyyden saanut lääkäri.
Erityispätevyysohjelman tavoitteet
Koulutuksen tavoitteena on, että audiologian erityispätevyyden suoritettuaan koulutettu
- hallitsee erikoisalaan kuuluvat diagnostiset menetelmät,
- pystyy laatimaan audiologian hoito- ja kuntoutussuunnitelman,
- pystyy toimimaan kuntoutustyöryhmän vastaavana,
- hallitsee erityisalaan liittyvät ennaltaehkäisevät toimenpiteet,
- pystyy toimimaan asiantuntijana audiologian erityiskysymyksissä reuna-alojen työryhmissä,
- pystyy arvioimaan hoito- ja kuntoutustuloksia tieteellisin menetelmin,
- pystyy osallistumaan audiologian kehittämiseen ja suunnitteluun.
Koulutuspaikat
Koulutuspaikkana hyväksytään yliopistosairaalan kuulokeskus (tai kuulo- ja tasapainokeskus), mikäli sen vastaavana lääkärinä ja kouluttajana toimii dosentin pätevyyden omaava audiologian erikoislääkäri (tai erityispätevyyden saanut lääkäri).
Koulutuksen rakenne ja sisältö
Käytännön palvelu:
- vähintään 1 1/2 vuotta kokopäivätoimista palvelua yliopistosairaalan korvatautien klinikan kuulokeskuksessa,
- 6 kk kokopäivätoimista palvelua foniatrian lääkärinä, kun erikoisala on korva-, nenä- ja kurkkutaudit, tai korvatautien klinikan lääkärinä, kun erikoisala on foniatria.
Toimipaikkakoulutus:
- kuulokeskuksen toimipaikkakoulutustilaisuudet,
- kuntoutustyöryhmäneuvottelut,
- konsultaationeuvottelut audiologian erityiskysymyksissä lastenneurologian, lastenpsykiatrian, psykiatrian ja silmätautien konsultanttien kanssa,
- apuvälinekoulutustilaisuudet.
Teoreettinen kurssimuotoinen koulutus
Teoreettista kurssimuotoista koulutusta tulee olla vähintään 30 tuntia. Tällaiseksi hyväksytään koulutustilaisuudet, joiden järjestäjinä toimii esim:
- Suomen Audiologilääkärit-yhdistys,
- Suomen Audiologian Yhdistys,
- Suomen Otolaryngologiyhdistys,
- Suomen Foniatrit-yhdistys,
- Nordiska Audiologiska Sällskapet,
- European Federation of Audiological Societies,
- Internationai Society of Audiology.
Kouluttajan suostumuksella myös muita yliopistojen, kotimaisten, ulkomaisten tai kansainvälisten yhdistysten järjestämiä audiologian alaan liittyviä koulutustilaisuuksia voidaan hyväksyä.
Koulutuksen tuntimäärineen hyväksyy koulutettavan tai kouluttajan anomuksesta yhdistyksen erityispätevyystoimikunta.
Kuulustelu
Suomen Audiologilääkärit - Finlands Audiologläkare ry:n valitsema erityispätevyystoimikunta nimeää kaksi dosentin pätevyyden omaavaa kuulustelijaa.
Kuulusteluissa vaaditaan tiedot seuraavista oppikirjoista ja seuraavien aikakauslehtien kahdesta viime vuosikerrasta:
- Salmivalli A. Jauhiainen T. Kärjä J. ja Ravio M: Kuulontutkimus ja kuntoutus (Instrumentarium)
- Katz J. (Ed.): Handbook of clinical audiology (Williams & Wilkins)
- Greisen 0. ja Jepsen 0.: Klinisk neuro-otologi (Fadl's Forlag)
- Biesalski P: Phoniatrie und Pedoaudiologie (Thieme Verlag)
- Brown S: Otolaryngology, voi. 6 (sivut 129-158)
- Jauhiainen T: Kuulo ja viestintä (Yliopistopaino)
- Suomen Audiologian yhdistyksen julkaisemat valtakunnallisten audiologian päivien esitelmäkirjat
- Ear and Hearing
- Scandinavian Audiology
- Audiology
- Journal of Audiological Medicine
Erityispätevyyden myöntäminen
Audiologian erityispätevyyden myöntää hakemuksesta ja audiologian erityispätevyystoimikunnan esityksestä Suomen Lääkäriliiton koulutusvaliokunta niille SLL:n jäsenille, joilla on korva-, nenä- ja kurkkutautien tai foniatrian erikoislääkärin oikeudet ja jotka ovat suorittaneet edellä mainitun käytännön palvelun, teoreettisen koulutuksen ja kuulustelun.
Yhteyshenkilö ja hakulomake
Erityispätevyyden yhteyshenkilönä toimii LKT Timo Laine, timo.laine@espoo.fi, puh. (09) 816 35741. Hakulomake saatavilla osoitteesta http://www.laakariliitto.fi/koulutus/ eritalat/audiol.html
