Björn Eklund: Työaikalaki koituu eduksi lääkäreille

Lääkärikunta on kuluneena syksynä joutunut läpikäymään kaikkien aikojen työaikakiistan taistellessaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ajamaa vuorotyötä vastaan. Moni näkee ongelmien syynä marraskuussa voimaan tulleen työaikalain ja katsoo, että lääkärit olisi alun pitänyt pyrkiä jättämään koko lain ulkopuolelle. Lääkäriliiton puheenjohtaja Björn Eklund korostaa kuitenkin, että työaikalaki on lääkäreiden kannalta myönteinen uudistus, joka luo hyvän pohjan ammattikunnan työsuojelun, työllisyyden ja edunvalvonnan kehitykselle.

Lääkäriliitossa on keskusteltu työaikalaista yli 20 vuoden ajan ja nyt on EU-direktiivin perusteella saatu lääkäritkin sen piiriin. Lain mahdollistama työsidonnaisuuden vähentäminen on merkittävä askel lääkärien työsuojelun kannalta ja pidemmällä tähtäimellä se parantaa myös ammattikunnan työllisyyttä. Olisi ollut jo tasavertaisuusperiaatteen vastaista jättää lääkärit ammattiryhmänä tämän työsuojelulain ulkopuolelle, huomauttaa Eklund.

Työaikalaissa on monia myös lääkärien edunvalvonnan kannalta myönteisiä säännöksiä kuten se, että työpaikalla työnantajan käytettävissä olo määritellään selkeästi työajaksi ja että varallaolo voidaan korvata vapaa-aikana. Sen lisäksi, että laki turvaa lääkäreille oikeuden kohtuullisiin työaikoihin, se myös velvoittaa työnantajat sopimaan teetettävistä ylitöistä ja niiden korvauksista.

Työsidonnaisuuden vähentäminen on suurimmalle osalle lääkäreistä tärkeä tavoite. Eklund muistuttaa, että esimerkiksi vuonna 1984 voimaan tullutta raskaan päivystyksen jälkeistä vapaapäivää vierastettiin aluksi, mutta nykyisin ei kukaan siihen oikeutettu haluaisi siitä luopua.

Edellyttääkö työaikalaki lääkärien siirtämistä vuorotyöhön vai onko tämä täysin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oma tulkinta?

Kyllä tämä on KT:n oma tulkinta, jota se käyttää hyväksi yrittäessään alentaa lääkärien kokonaisansioita. Kuntatyönantaja ajaa tavoitettaan lainkaan piittaamatta niistä toiminnallisista haitoista, joita sen antamat ohjeet terveydenhuollolle, potilaille ja erikoislääkärikoulutukselle aiheuttavat.

Työaikalaki ei missään tapauksessa edellytä lääkärien perustyöajan uudelleensijoittelua ja vuorotyöhön siirtyminen olisi ristiriidassa voimassaolevan lääkärisopimuksen kanssa, jonka korvaukset perustuvat nykyisiin työaikajärjestelyihin. Olen keskustellut lain laatijoiden kanssa ja he ovat todenneet, että työaikalaki on tarkoituksellisesti kirjoitettu väljään muotoon, jotta sen voimaantulo kesken TUPO-kauden ei aiheuttaisi häiriöitä työmarkkinoilla. Työministeriön edustajat pitävät merkillisenä tätä kohua, joka lääkärien työaikajärjestelyistä on KT:n ohjeiden johdosta syntynyt.

Lakiin sisältyvät ylityörajoitukset eivät edellytä muutoksia lääkärien päivystysjärjestelyihin, varsinkin jos ylitöiden laskentajaksoksi sovitaan yksi vuosi, jolloin pidetyt aktiivivapaat ja lomat tuovat lisää joustoa ylityökattoon. Vuoden tarkastelujaksosta voidaan sopia ja siitä on sovittukin Metalliliiton osalta, mutta KT ei ole suostunut sopimaan tästäkään yksityiskohdasta Lääkäriliiton kanssa.

Kun KT:n kanssa ei päästy yksimielisyyteen nykyisten työaikajärjestelyjen noudattamisesta sopimuskauden loppuun saakka, niin tästä neuvottellaan nyt suoraan sairaanhoitopiirien kanssa. Miten paikalliset neuvottelut ovat edenneet?

Sairaanhoitopiireille sairaaloiden toiminnan turvaaminen on tärkeää ja neuvottelut ovat edenneet hyvin. Paikallisia sopimuksia tai neuvottelutuloksia on jo syntynyt useita ja monessa piirissä sopimus on syntymässä. En voi olla korostamatta luottamusmiesten tärkeää panosta niiden aikaansaamisessa. KT:n kieltäytyminen keskitetystä sopimuksesta on aiheuttanut paljon ylimääräistä työtä ja vaivaa paikallistasolle, mutta sairaanhoitopiireissä neuvottelut ovat yleensä sujuneet rakentavassa hengessä.

Lääkäriliitto on hyväksynyt paikallisiin sopimuksiin muodollisen maininnan jaksotyöstä, kunhan työnantaja on sitoutunut siihen, ettei työaikajärjestelyjä nykyisen sopimuskauden aikana muuteta.

Jaksotyö määritellään työaikalain perusteluissa joustavaksi työaikajärjestelyksi, jossa säännöllinen työaika tasoittuu keskimäärin 37 tunniksi tietyn ajanjakson kuluessa. Suurin osa lääkäreistä on jo käytännössä tällaisessa jaksotyössä. Esimerkiksi kirurgisilla aloilla joustava työaika on välttämätön, sillä leikkaukset saattavat venyä jopa 14 tunnin mittaisiksi. KT:n vuorotyömalli säännöllisesti vaihtuvine vuoroineen olisi täysin mahdoton tällaisessa työssä.

Tärkeää on, että jokainen jäsen viimeistään nyt työaikalain voimaantullessa tarkistaa oman työaikakirjanpitonsa olevan kunnossa.

Kynnyskysymys Lääkäriliitolle on säännöllisen työajan pysyminen klo 8:n ja 16:n välillä. Miten aiotaan varmistaa, etteivät työnantajat nyt esimerkiksi pieni yksikkö kerrallaan pyri siirtämään perustyöaikaa iltaan säästääkseen päivystys- ja lisätyökustannuksissa?

Paikallisten sopimusten tarkoituksena on turvata, ettei työaikajärjestelyjä jäljellä olevan sopimuskauden aikana muuteta missään työpaikassa. Tarvittaessa tämä voidaan varmistaa myös sairaala- tai terveyskeskuskohtaisilla sopimuksilla. Jos joku työnantaja kaikesta huolimatta pyrkii siirtämään lääkärien perustyöaikaa esimerkiksi iltaan, reagoi liitto siihen välittömästi julistamalla kyseiset lääkärinvirat ja toimet hakukieltoon ja saartoon.

Nykyinen sopimuskausi päättyy tammikuun 1998 lopussa ja Lääkäriliitossa on ryhdytty valmistelemaan lääkärien palkkausjärjestelmän rakenneuudistusta seuraavaa neuvottelukierrosta varten. Mihin suuntaan lääkärien palkkausta pitäisi tulevaisuudessa kehittää?

Nyt tehdyt päätökset lääkärien työaikajärjestelyjen jatkamisesta tämän sopimuskauden loppuun ovat väliaikaisia ja samaan aikaan liitossa on ryhdytty valmistelemaan lääkärien palkkausjärjestelmän kokonaisuudistusta, joka on tarkoitus toteuttaa seuraavan neuvottelukierroksen yhteydessä. Valtuuskunta ottaa kantaa tulevan palkkausjärjestelmän peruslinjauksiin syyskokouksessaan 13.-14.12.96.

Uudistuksessa palkkauksen painopistettä aiotaan siirtää päivystyksestä säännöllisen työajan ansioihin. Peruspalkkaan tulee kehittää uusia elementtejä, jotka perustuvat esimerkiksi suoritteisiin, päivystysvelvollisuuteen tai apulaislääkärien ohjaajana toimimiseen. Jos lääkärien työaikaa lähivuosina lyhennetään, merkitsee se, että apulaislääkärien on saatava nykyistä täysipainoisempaa koulutusta, mikä vaikuttaa olennaisesti heitä ohjaavien lääkärien toimenkuvaan. Jotta lääkärien hakeutuminen kaikille erikoisaloille turvattaisiin, toivoisin että Norjan mallin mukainen rekrytointilisä otettaisiin meillä käyttöön.

Näiden palkkaan liitettävien uusien elementtien tulee luonnollisesti olla prosentuaalisia osia peruspalkasta, jotta niiden tason säilyminen voitaisiin jatkossakin turvata.

Liitossa valmistellaan parhaillaan myös malleja lääkärien työajan lyhentämiseksi siten, että työjärjestelyt säilyvät terveydenhuollon toiminnan ja lääkärien ajankäytön kannalta mielekkäinä. Näiden samoin kuin uusien palkkarakennemallien valmistelulla on kiire, sillä neuvottelut uudesta sopimuksesta saattavat alkaa jo huomattavasti ennen tammikuuta 1998. On todennäköistä, että maan hallitus vaatii jo ensi syksynä käytävissä budjettineuvotteluissa työmarkkinajärjestöjä kattavaan tulopoliittiseen sopimukseen.

Näetko mitään ristiriitaa siinä, että esimerkiksi vastikään julkaistun Taloustutkimuksen selvityksen mukaan Suomen arvostetuin ammatti on kirurgi ja kymmenen kärkijoukossa oli kuusi muutakin lääketieteellistä ammattinimikettä, mutta tämä arvostus ei näy palkkauksessa?

Valitettavasti pelkällä arvostuksella ei tule toimeen eikä virkaehtosopimus tunne arvostuslisää. Lääkärien palkkausta ei saada nousemaan muuten kuin liiton ja sen jäsenten määrätietoisella toiminnalla. Tavoitteena tulee olla, että palkkaus saadaan ammatin vaativuuden, vastuullisuuden ja arvon mukaiselle tasolle.

Tämänsyksyinen työaikakiista on asettanut vaikeaan ristiriitatilanteeseen ylilääkärit, jotka joutuvat toteuttamaan työnantajatahon ohjeita. Joillain työpaikoilla tämä on johtanut esimiesasemassa olevien ja nuorempien lääkärien välien kiristymiseen.

Ei ole mikään ihme, että KT:n painostus ja toistasataasivuiset ohjeet lääkärien vuorotyöstä ovat saaneet kaikki osapuolet hermostumaan. Toivoisin kuitenkin jäsenten muistavan kollegiaalisuuden periaatteet ja toimivan niiden mukaisesti. Työnantajaa edustavien lääkärien tulisi palauttaa mieliinsä oma aikansa apulais- ja erikoislääkärinä ja ottaa nuoremman kollegakunnan näkemykset huomioon päätöksiä tehdessään.

Lääkäriliitto on paitsi työmarkkinajärjestö myös kilta, johon kuuluvat niin työntekijä- kuin esimiesasemassa olevat lääkärit. Edunvalvontaan samoin kuin muiden ammattikunnalle yhteisten tavoitteiden ajamiseen tarvitaan kaikkien yhteistoimintaa, korostaa puheenjohtaja Björn Eklund.