Terveydenhuollon eri ammattiryhmien on hyvä keskittyä omaan osaamiseensa: Lääkäri tekee diagnoosin ja päättää lääkkeistä sekä muusta hoidosta. Sairaanhoitaja hoitaa potilasta yhdessä lääkärin kanssa. Lääkäriliiton mielestä lääkärin ja sairaanhoitajan työpari on toimiva työnjakomalli, eikä uutta lainsäädäntöä tarvita.

Sosiaali- ja terveysministeriössä ollaan kehittämässä terveydenhuollon eri henkilöstöryhmien välistä työnjakoa ja yhteistyötä. Asiaa käsiteltiin ministeriön työseminaarissa 16. kesäkuuta.

Toimivaa työnjakoa on toteutettu aina suomalaisessa terveydenhuollossa eri henkilöstöryhmien kesken. Se on perustunut vankkaan osaamiseen, paikallisiin olosuhteisiin ja hyvään yhteistyöhön. Myös vastuunjako on ollut selkeää. Lääkäri vastaa diagnoosista ja päättää lääketieteellisestä hoidosta.

Toimiva työnjaon malli perusterveydenhuollossa on esimerkiksi lääkärin ja sairaanhoitajan työpari, jossa molempien koulutus sekä osaaminen on otettu huomioon ja joka sopii paikallisiin olosuhteisiin. Tähän asti lisäkoulutuksen saaneet sairaanhoitajat ovat tehneet hyvää yhteistyötä vastuun kantavan lääkärin kanssa mm. suurien kansansairauksien, kuten diabeteksen ja astman, pitkäaikaisseurannassa.

Lääkärivajeen vuoksi työnjakoa on kokeiltu paikallisesti. Vaje on vähenemässä nopeasti, koska lääketieteen opiskelijoiden sisäänottomääriä on kasvatettu 70 prosenttia. Jo nyt sekä tulevaisuudessa on pulaa sen sijaan sairaanhoitajista. Lääkärien tehtävien siirtäminen sairaanhoitajille on siten ristiriitaista.

Reseptilääkkeitä harkitusti käsikauppalääkkeiksi

Sosiaali- ja terveysministeriön työseminaarissa on käsitelty myös lääkehoidon järjestämistä. Ratkaisuksi on esitetty lääkkeenmääräämisoikeuden laajentamista rajoitetusti sairaanhoitajille.

Lääkäriliiton mielestä sairaanhoitajien oikeus määrätä lääkkeitä ei ole oikean suuntainen ehdotus palvelujen parantamiseen, eikä se ratkaise terveydenhuollon ongelmia. Potilaat eivät ole jääneet ilman lääkkeitä ja liitto on enemminkin huolissaan siitä, että Suomessa määrätään liikaa lääkehoitoja. Monilääkitystä tulisi vähentää. Kasvavien lääkekustannusten hallinta edellyttää hyvää farmakologista peruskoulutusta ja lääkehoidon osaamista.

Ajankohtaisen vanhustenhoidon selvityshankkeen mukaan nykymuotoinen sairaanhoitajien koulutus ei anna valmiuksia lääkehoitoon, vaan se keskittyy selkeästi hoitotieteeseen. Lääkehoidon osaamista, kuten perusfarmakologiaa ja lääkkeiden vaikutuksia, ei voi kuroa kiinni muutamalla opintoviikolla.

Lääkäriliitto esittää, että terveydenhoitajien oikeus hankkia ja antaa rokotteita terveille ihmisille olisi järkevää. Reseptilääkkeitä voidaan siirtää myös edelleen harkitusti käsikauppalääkkeiksi.