Lääkäriehdokas kokee, että vastuu terveydestä ulottuu vastaanottohuoneen ulkopuolelle

Helsinkiläinen

Marita Vornanen

(kesk.) on kuntavaaliehdokkaana ensimmäistä kertaa Helsingissä. Vornanen on työskennellyt ennen erikoistumistaan Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa, Kemijärvellä ja Kotkassa sekä yleislääketieteeseen erikoistumisensa jälkeen Helsingissä terveyskeskuslääkärinä vuodesta 1987.

Ehdokkaaksi Vornasta vetivät lääkärin etiikka ja halu auttaa potilaita.

Nyt tuntui, että perusterveydenhuolto on sen verran huonoissa kantimissa, että minunkin on pyrittävä vaikuttamaan sillä kokemuksella ja niillä taidoilla, mitä minulla on.

Vornasen mukaan terveydenhuollon suurin ongelma tällä hetkellä on pula terveydenhuollon osaavista työntekijöistä. Nuoret lääkärit on saatava innostumaan terveyskeskustyöstä.

- Perusterveydenhuollon imagoa on parannettava. Tässä johtajilla, esimiehillä ja meillä kaikilla vanhemmilla lääkäreillä on suuri vastuu. Työilmapiiri on saatava motivoivaksi, kannustavaksi ja yhteistyön eri henkilöstöryhmien välillä avoimeksi ja rakentavaksi.

Myös riittävä palvelutaso on taattava.

- Teemme tärkeää kansanterveystyötä. Ennaltaehkäisevä työ on ensiarvoisen tärkeää. Myös yksityisiä terveydenhuoltopalveluita pitäisi pattitilanteissa voida käyttää.

Myös tamperelainen

Reijo Kulmala

(SDP) on ensi kertaa kuntavaaliehdokkaana Tampereella. Hänen mielestään terveydenhuollon suurin ongelma on vanhustenhoidon surkea tila.

- Pari viikkoa sitten Aamulehdessä oli artikkeli Tampereen Koukkuniemen vanhainkodista. Hoitajat kieltäytyivät kiireeseen vedoten auttamasta vanhusta vessaan ja kehottivat tätä laskemaan alleen. Onko henkilökuntaa vieläkään riittävästi, vai onko kyse johtamisesta?

Kulmalan mukaan eri asteisia palveluasumismuotoja tulisi kehittää.

- Palveluasuminen, jolloin valtio osallistuu kustannuksiin Kelan kautta, on mielestäni hyvä ratkaisu. Laitospaikkoja tarvitaan edelleen, mutta laitoksen nimitys voisi olla muu kuin vanhainkoti.

Kulmala on työskennellyt Tampereen kaupungin palveluksessa 23 vuotta: alkuun Hatanpään ja Tesoman terveysasemilla, sitten Pohjolankadun työterveysasemalla työterveyslääkärinä ja työterveys- ja opiskelijaterveydenhuollon apulaisylilääkärinä.

Nykyään Kulmala työskentelee osastonlääkärinä A- ja K-klinikoilla. Kulmala on ollut vuosia Tampereen kaupungin raittius- ja päihdeasiain neuvottelukunnan jäsen.

Kulmalan mukaan pysyvät lääkärisuhteet terveysasemilla on taattava, sillä se säästää selvää rahaa. Myös koulu- ja opiskeluterveydenhuollolle on taattava riittävät resurssit ehkäisemään nuorten syrjäytymistä.

Terveydenhoidon tulisi hänen mukaansa olla lääkärijohtoinen.

- En voi ymmärtää, että muun kuin lääkärikoulutuksen saanut henkilö voi johtaa kunnallista laitosta tai toimialaa, jonka työn sisältöön hänellä ei ole alan koulutusta. Esimerkkejä epäonnistumisista on jo riittävästi, Kulmala toteaa.

Helsinkiläinen lääketieteen tohtori

Sami Heistaro

on toiminut erilaisissa luottamustehtävissä kouluajoista asti. Kaupungin terveyslautakunnan jäsenenä hän on ollut vuodesta 2001.

Kuntavaaliehdokkaana hän on nyt kolmatta kertaa.

Heistaro on työskennellyt Kansanterveyslaitoksella ja päivystänyt sen ohessa Helsingin Marian sairaalan sisätautipäivystyksessä säännöllisesti. Tämän vuoden elokuussa hän aloitti asiantuntijalääkärinä lääkeyrityksessä.

Heistaron mukaan terveydenhuollon henkilökuntavaje johtaa Helsingissä kalliiseen työvoiman vuokraukseen, potilassijojen sulkemisiin sekä lisää töissä olevien työkuormaa. Vajeongelma myös kohtelee potilaita eri tavoin eri asuinalueilla.

Lääkkeeksi Heistaro tarjoaa terveydenhuoltoon monituottajamallia. Myös terveydenhuoltohenkilökunnan osaaminen tulee nostaa kunniaan.

Henkilökunnasta on pidettävä hyvää huolta, mikä korostuu nykyisessä haastavassa rekrytointitilanteessa. Työntekijöille on taattava laadukas täydennyskoulutus ja elämäntilanteen mukaan joustavat työajat.

Helsinkiläisten terveysasemien toiminta on turvattava tarvittaessa myös ostopalveluita, etenkin kokonaisulkoistuksia käyttämällä. Muun maan kokemukset on osattava hyödyntää.

Sosiaali- ja terveysalan yritystoimintaa on hyödynnettävä rohkeasti oman palvelutuotannon täydentäjänä. Kaikkea ei kunnan edes kannata tuottaa itse. Valinnanvapautta ja dynamiikkaa palvelutuotantoon saadaan ottamalla palveluseteli laajempaan käyttöön myös terveydenhuollossa.