Vaatii kovia ponnistuksia suunnata ajatukset keskellä kesää takaisin työasioihin ja edunvalvontaan, niin hyväksi kuin tauko ja etäisyyden otto niihin välillä onkin. Onneksi niistä on myös helppo innostua uudelleen, kun alkuun pääsee.

Koko Suomi ei tunnu kuitenkaan lepäävän. Samalla, kun kuntapuoli kohisee uudesta terveydenhuoltolakiesityksestä, on suuria uudistuksia ilmassa myös valtiolla. Uuden hallituspohjan myötä on kaivettu naftaliinista monia selvityksiä, ja uusia suunnitelmia tehdään pikavauhtia. Yllättävän hyvin ovat hereillä myös maakuntalehden toimittajat. Viikonloppuna pohdittiin sekä valtion aluehallintouudistuksen hallintohärveleitä että sitä, kuinka pidetään "ruumiinavausala" niin houkuttelevana, että jatkossakin saadaan ihmisiä sille kouluttautumaan. Lehdistö on ansiokkaasti puolustanut myös oman yliopiston asemaa ja riippumatonta tutkimusta.

Valtion aluehallintouudistusta (ALKU) valmistellaan kuumeisesti valtakunnallisissa työryhmissä ja maakunnissa. Lääninhallitukset lakkaavat ja niiden tilalle perustetaan Elluja ja Alluja. Ellu, eli Elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarakeskus, vastaa jatkossa elinkeino- ja kehittämistoimista, ja Aluehallintovirasto, eli Allu, vastaa valvonta- ja lupa-asioista. Mielenkiintoinen piirre tässä toiminnan tehostamisessa on se, että samalla kun lääninhallitukset hajotetaan kahteen viranomaiseen, on Elluja suunniteltu perustettavaksi 15, mutta Alluja vain 6. Rinnalla on maakuntahallinto, 19 maakuntaa, joiden poliittinen ohjausvalta lisääntynee, ja muuttuva kuntakenttä. Kun samalla vielä ollaan uudistamassa yliopistoja, oikeuslääketieteellistä ruumiinavaustoimintaa ja STM:n alaisia laitoksia, on kenttä täynnä liikkuvia osia. Tuskin kukaan tietää, mihin asentoon ne tulevat jäämään.

Mullistusten yhteydessä on huolehdittava siitä, että valtiolla työskentelevien lääkärien työolot, asema ja palkkaus säilyvät kilpailukykyisinä. Valtion tuottavuusohjelmaan ja uudistuksiin sisältyy tavoite henkilöstön vähentämisestä, mutta se ei uhanne juurikaan lääkärikuntaa. Sen sijaan työolojen tai aseman muuttuminen voi häätää lääkärit hyvin nopeasti valtion viroista. Palkkakilpailukyky valtiolla on jäänyt jälkeen muiden sektoreiden lääkärien palkkauksesta jo aiemmin. Palkat eivät ole päässeet liukumaan, ja UPJ, uusi palkkausjärjestelmä, ei ole pystynyt kunnolla arvioimaan lääkärien työn vaativuutta. UPJ- arvioinnin lopputulos on usein ollut se, että lääkärit ovat liian hyvin palkattuja.

Työntekijän kannalta katsoen vaikuttaa siltä, että valtio pyrkii toteuttamaan muutokset ehkä hieman tiukemmalla asenteella kuin mitä kunnalla on totuttu näkemään. Tavoite henkilötyövuosien säästöstä painaa päälle, ja on kaavailtu mm. vakinaisten virkojen täyttöä uudelleenhaulla tai määräaikaisesti muutosten yhteydessä. Myös virkojen muuttuminen työsuhteiksi on hyvin tunnepitoinen asia. Joskin siitä, että kannattaako olla virassa vai toimessa, voidaan olla monta mieltä. Hoitajien työtaistelun alla monet pyrkivät aktiivisesti toimiin, koska niissä työntekijän oikeudet voidaan nähdä vahvempina. Viroissa palvelussuhdeturva saattaa olla aavistuksen parempi, mutta myös työnantajan asema on hieman määräävämpi.

Valtiolla tapahtuvat muutokset koskettavat koko lääkärikuntaa. On erittäin tärkeää säilyttää lääketieteellinen osaaminen ja riittävät resurssit työtämme ohjaavissa ja valvovissa viranomaisissa. Ei ole yhdentekevää minkä alan asiantuntija käsittelee kanteluja tai lupa-asioita, ja kuinka kauan käsittely kestää. Myös tulevien lääkärien innostava ja hyvät käytännön valmiudet antava koulutus sekä riippumattoman tutkijalähtöisen tutkimuksen säilyminen ovat arvoja, joita kukaan ei kiistäne.