Entäs sitten?

Kesä on nyt kauneimmillaan ja kukat kukkivat täydessä terässään. Juhannusta on vietetty tämän numeron ilmestyessä eri puolilla Suomea etupäässä kauniissa säässä ja toivottavasti myöskin ilman suurempia onnettomuuksia ja ihmisuhreja.

Lääkärilakko jatkuu näillä näkymin ainakin elokuuhun ja ehkä pitempäänkin syksyyn. Kaikki lakot päättyvät kuitenkin ennen pitkää sovintoon, jolloin molemmat osapuolet sitten tutkiskelevat saavuttamiaan etuja tai menetyksiään omissa ryhmissään - toiset iloisina ja toiset ehkä vieläkin iloisempina tai sitten murheellisina.

Lakon pitkittyessä tulee usein mietittyä, mitä sitten jatkossa tehdään. Olemmeko onnistuneet tavoitteiden saavuttamisessa? Kuinka omamme suhtautuvat neuvottelutulokseen ja miten se kohtelee eri lääkäriryhmittymiä? Mahdollisimman tasapuolinen ja oikeudenmukainen neuvottelutulos olisi tietysti paras mahdollinen. Aina ei kuitenkaan kaikkea tätä voida saavuttaa ja on tyydyttävä joiltakin osin kompromisseihin. Tämä ei kuitenkaan mielestäni koskaan saa merkitä sitä, että esimerkiksi rahaa siirretään taskusta toiseen. Tämähän oli yksi osa sitä prosessia, minkä takia ensimmäinen sovintoehdotus ei ollut hyväksyttävissä.

Lakossa on nyt ennen kaikkea kysymys julkisen terveydenhuollon kilpailukyvystä ja sen tulevaisuudessa tarjoamista mahdollisuuksista lääkärikunnalle.

Terveydenhuoltohan voidaan järjestää useiden eri mallien mukaan. Yhdysvalloissa terveydenhuoltojärjestelmä perustuu suurelta osin erilaisiin vakuutusmalleihin, mikä on ehkä vielä hivenen vierasta suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa on totuttu nykyiseen verotuspohjaiseen järjestelmään.

Itäblokin maissa, silloin kun niitä vielä oli, terveydenhuolto oli lähes täysin verotuspohjainen järjestelmä, jossa oli hyvin vähän sijaa yksityissektorille. Suomessa on sairaalapuolella ollut veropohjainen terveydenhuoltojärjestelmä lähes alusta alkaen - yli 100 vuoden ajan. Sen sijaan perusterveydenhuolto perustui aluksi piirilääkäri- ja kunnanlääkärijärjestelmään, joka toimi ammatinharjoittamisen pohjalta. Nykyinen terveyskeskusjärjestelmä on toiminut vasta vajaat 30 vuotta.

Jos lakon neuvottelutulos ei ole lääkärikuntaa tyydyttävä, niin siirtymiset ja valumiset yksityissektorille tai ammatinharjoittajiksi tulevat varmasti lisääntymään suuressakin määrin. Tämä taas lisää paineita jäljellejääville, jotka sietokyvyn ylityttyä osaavat taas äänestää omilla jaloillaan. Seurauksena saattaa olla, että joillakin paikkakunnilla eriarvoisuus lääkäri- ja terveydenhuoltopalveluiden saatavuudessa lisääntyy. Tätä ei voitane pitää kovin suotavana kehityksenä, eikä nykyisen länsimaisen hyvinvointivaltioajatuksen mukaisena.

Mediassa on monen monituista kertaa tuotu esiin rahasummia, jotka jokainen on laskenut oman mielihalunsa ja tarpeensa mukaan. En rupea tässä nyt populistisesti esittämään minkäänlaisia rahasummia, vaan jätän ne neuvottelijoiden asioiksi.

Meidän pitäisi jatkossa miettiä useita eri malleja, joilla tulevaisuuden terveydenhuoltojärjestelmä pystyttäisiin pitämään nykyisellä korkealla tasollaan ja joilla sitä pystyttäisiin kehittämään ajan vaatimusten mukana.

On kuitenkin aivan selvää, että ilman merkittävää lisäpanostusta kuntien tai valtiovallan taholta julkinen terveydenhuolto jatkaa rapautumistaan.

Voisimmeko ajatella, että terveydenhuolto hyväksyttäisiin yhdeksi nykyisen infrastruktuurin peruspilariksi, ja että samalla tekisimme kaikki yhdessä työtä tämän eteen, niin nyt tänä kesänä kuin erityisesti tulevaisuudessa.