Entiset valtuuskuntalaiset kannustavat kollegoja ehdokkaiksi "Mene mukaan täysillä"
Lääkäriliiton jäsenet äänestävät uuden valtuuskunnan tehtäväänsä syksyllä. Ehdokkaan valintaa helpottaa ensimmäistä kertaa käytössä oleva vaalikone. - Olen ehkä utopistinen, mutta toivon äänestysaktiivisuuden nousevan kahdeksaankymmeneen prosenttiin, vaalilautakunnan puheenjohtaja ja entinen valtuuskunnan jäsen Jan Schugk sanoo. Myös Pirkko Valtola muistelee valtuuskuntatyötä hyvillä mielin.
Mitkä hetket tai tapahtumat ovat tallentuneet muistoihin valtuuskuntavuosien varrelta?
Pirkko:
Vuoden 2001 Lääkärilakko oli haastavinta aikaa, sillä siinä oli kyse isoista asioista. Edelleen olen sitä mieltä, että silloisen työnantajapuolen olisi pitänyt olla päästämättä meitä lakkoon. Jo tuolloin meiltä oikeastaan puuttuivat valtakunnalliset terveyspoliittiset linjaukset. Samalla työnantajat vetivät omaa tiukkaa linjaansa. Meillä ei ollut näkemystä tulevaisuudesta ja erilaiset markkinavoimat ottivat ohjausvaltaa. Edunvalvonnan kannalta lakko on merkinnyt kuitenkin selkeästi parempaa palkkakehitystä.
Jan:
Itselleni mieleen ovat jääneet kokoukset lakon viime metreiltä. Kesän 2001 lopulla neuvotteluasemamme oli tiukka ja liitto joutui koville. Muistan, miten sisäisen hajaannuksen uhka leijui ilmassa ja oli tärkeää saada pidettyä rivit koossa. "Alatte pehmetä" -kommentteja alkoi sadella etenkin neuvottelijoillemme.
Mikä sai sinut kiinnostumaan valtuuskuntatyöstä?
Pirkko:
Palkkaedunvalvonta kiinnosti. Valtuuskuntatyö antaa ihan toisenlaisen näkökulman työskentelyyn kuin pelkkä sairaala- tai terveyskeskuslääkärin työ. Se tarjoaa mahdollisuuden katsoa asioita laajemmin. Parhaimmillaan työskentely on kokonaisuuksien ymmärtämistä terveyspolitiikassa, ei vain oman taustaryhmän etujen ajamista. Valtuuskunta luo selkeän vaikutuskanavan ja mahdollisuuden. Kun olet itse tehnyt jotakin asioiden eteen, olet oikeutetumpi arvostelemaan olosuhteita kuin jos et olisi tehnyt mitään.
Jan:
Edunvalvonta-asiat kiinnostivat minuakin. Olin ollut mukana NLY:n toiminnassa ja tuntui luontevalta asettua ehdolle myös Lääkäriliittoon. Siihen aikaan työskentelin sotilaslääkärinä ja toimin varuskunnan terveysaseman ainoana lääkärinä, joten myös kollegojen seura ja kokemusten vaihto tuntuivat merkityksellisiltä.
Mikä valtuuskuntaan kuulumisessa on palkitsevinta? Entä turhauttavinta?
Jan:
Palkitsevinta on keskusteluyhteys erilaisiin asioihin perehtyneiden kollegojen kanssa. Ja se, että saa olla mukana päättämässä lääkärien kannalta tärkeitä asioita. Rutiinien paljous turhauttaa. Esimerkiksi sääntömääräiset asiat vievät paljon aikaa kokouksissa. Loppuvaiheessa itseäni alkoi myös harmittaa se, että kunta-alan palkkaedun valvonta dominoi keskustelua terveyspolitiikan kustannuksella. Oma perspektiivini asioihin oli muuttunut, sillä en toiminut enää siinä vaiheessa kunta-alan palveluksessa.
Pirkko:
Vaikka kaikki asiat eivät menekään niin kuin itse haluaisit, saat enemmän informaatiota kuin rivijäsen. Samalla näet, että asiat kaikesta huolimatta edistyvät. Hidas eteneminen turhauttaa tietysti joskus. Myös arvostelijoita löytyy aina. Lääkärien väitetään olevan passiivisia omien asioidensa suhteen. Valtuuskunnassa voi todeta ainakin yrittäneensä. Muutokset tulevat pienistä asioista ja pikkuhiljaa.
Kenelle suosittelisit ehdolle asettumista? Ja mitä antaisit vinkiksi jäsenyyttä toivovalle?
Jan:
Jos avaat valtuuskunnan kokouskuoren vasta kokoustilassa, tehtävän anti itselle ja liitolle jää vajaaksi. Asetu ehdolle, jos olet valmis sitoutumaan työskentelyyn muutenkin kuin vain valtuuskunnan kokouksissa eli toimimaan Lääkäriliiton valiokunnissa tai työryhmissä. Edunvalvonnasta ja terveydenhuollon organisoinnista kiinnostuneelle valtuuskunta on hyvä paikka. Asioihin pitää kuitenkin perehtyä, jotta omalla toiminnalla olisi mahdollisimman paljon merkitystä.
Pirkko:
Jos sinulla on mielipiteitä ja haluat viedä asioita eteenpäin, niin asetu ihmeessä ehdokkaaksi. Sinun pitää kuitenkin olla valmis seuraamaan, mitä tapahtuu myös muualla kuin omalla työpaikallasi. Kiitosta kollegakunnalta ei juuri heru. Tehtävä nielaisee myös vapaa-aikaa ja vaatii perheeltä joustamista. Oma puolisoni ymmärsi minua hyvin, sillä hänkin on lääkäri. Jos lähdet mukaan, niin lähde täysillä. Sivustaseuraajaksi ei kannata ryhtyä.
Mihin suuntaan näet Lääkäriliiton kulkevan? Mitkä haasteet tulevaisuudessa odottavat?
Pirkko:
Olisin toivonut liitolta selkeämpiä linjoja ja toimenpiteitä estää perusterveydenhuollon mureneminen. Tulevaisuuden suurena haasteena on saada tulevat nuoret lääkärit tunnustamaan liiton olemassaolon oikeutus. Seuraavan valtuuskunnan täytyy toteuttaa kokonaisvaltaista terveyspolitiikkaa, johon antavat näkemystä tavalliset lääkärit. Valtuuskunnan pitää uskaltaa linjata asioita nopeammin kuin mitä se tähän asti on tehnyt. Meidän pitää toimia potilaiden parhaaksi ja potilaan edunvalvojina, sillä sitä kautta meidän on helpointa saada oikeutusta myös omiin vaatimuksiimme ammattikuntana.
Jan:
Yleensähän ammattiliittojen mottona on: saavutetuista eduista ei tingitä. Toivoisin, että Lääkäriliitto säilyttäisi asemansa myös terveydenhuollon kehittäjänä eikä vain lääkärien oman edun valvojana. Tulevaisuuden haaste on terveydenhuollon kehittäminen niin, että se tuottaa terveyttä suomalaisille kohtuullisin kustannuksin, mutta on samalla mielekäs työympäristö kaikille terveydenhuoltoalan ammattilaisille.
Millaista ihmistä äänestät?
Pirkko:
Pysyttäydyn varmaan perusterveydenhuollon edustajassa eli äänestän henkilöä, jolla on kykyä kokonaisnäkemykseen. Ei ole vain sairaala- ja terveyskeskuslääkäreitä, vaan on järjestelmä jossa tehdään yhdessä töitä.
Jan:
Ehdokkaita on varmasti tarpeeksi. Seuraan ehdokkaiden mielipiteitä ja valitsen itselleni sopivimman syksyllä avattavan vaalikoneen avulla. Nyt ensimmäistä kertaa käytössä olevaa vaalikonetta kannattaa muuten käyttää, sillä se tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden verrata omia näkemyksiään ehdokkaiden mielipiteisiin.
