Viime vuosina lääkärimäärä erikoissairaanhoidossa on kasvanut suhteessa perusterveydenhuoltoon. Yksi terveydenhuoltolakiesityksen pääteemoja onkin perusterveydenhuollon vahvistaminen, mikä on kannatettava ajatus. Resepti, erikoislääkärien jalkauttaminen sairaaloista terveyskeskuksiin, on kuitenkin häkellyttävä monestakin näkökulmasta. Potilaan hoitaminen lähellä on kaunis ajatus, mutta mitä asia tarkoittaisi lääkäreille ja terveydenhuollolle.

Vahvistaisiko erikoislääkäreiden invaasio terveyskeskuksiin perusterveydenhuoltoa vai kasvaisiko ja hajoaisiko erikoissairaanhoito? Tehostuisiko toiminta? Paranisiko yhteistyö automaattisesti, jos oltaisiin lähekkäin?

Konsultaatiotoiminnan helpottumista kannattavat varmasti kaikki. Myös etäpoliklinikat voivat toimia järkevästi, etenkin jos ne ovat konsultaatiopoliklinikoita, joissa on molemmissa päissä vastuulääkäri asioita hoitamassa. Ilman potilasvalikointia sen sijaan on iso riski, että erikoissairaanhoidon kysyntä karkaa käsistä. Eikä pelkästään viereisissä huoneissa toimiminen muuta mitään verrattuna sairaalan poliklinikalta annettuun konsultaatiovastaukseen, jos terveyskeskuslääkäri ja sairaalan erikoislääkäri kommunikoivat vain paperilla.

Erikoislääkärin näkökulmasta vastaanottopaikan siirtely ei tunnu järkevältä. Vieras työympäristö, välineet ja työtavat hidastavat toimintaa. Terveyskeskuksissa ei voi olla sairaalaa vastaavia työvälineitä ja olosuhteita. Osaamisen hajauttamiseen liittyy myös riski laatua ja toiminnan kehittämistä ajatellen. Puhumattakaan tienpäällä vietetystä ajasta, joka on pois potilaiden hoidosta. Pitkät konsultaatiomatkat eivät ole rekrytointivaltti kohta erikoislääkäripulasta kärsiville sairaaloille. Erikoislääkärin matkustelun sijaan tulisi panostaa sähköisten konsultaatiomenetelmien kehittämiseen. Niiden kautta voidaan ottaa kantaa paljon useampien potilaiden hoitoon.

Ruohonjuuritasolta on vaikea nähdä erikoissairaanhoidossa ylimääräistä kapasiteettia. Vakansseista oli täyttämättä 9 % vuonna 2007. Myös erikoissairaanhoidon kysyntä kasvaa koko ajan. Hoidot muuttuvat vaativammiksi. Erikoislääkärit venyvät päivätyönsä lisäksi entistä kiireisempiin päivystyksiin. Osassa yliopistosairaaloidenkin pieniä tai paljon päivystäviä klinikoita päivystysrasitus lääkäriä kohti on jo kohtuuton. Vapaailtoina odottavat lisätyöt, jotta hoitotakuurajoissa pysyttäisiin. Aikarajoja esitetään kiristettäväksi uuden lain myötä erikoissairaanhoidossa, joten lisätöihin saanevat tutustua yhä uudet erikoisalat ja lääkärisukupolvet.