Erikoistumispaikkoja puolet liian vähän Lastenlääkärit juuttuvat koulutusputkeen
Lastenlääkärit uhkaavat käydä lähivuosina vähiin, ellei erikoistumisvaiheeseen muodostunutta pullonkaulaa saada avatuksi. Tukoksen on aiheuttanut kaksi vuotta vanha asetus erikoislääkärin tutkinnosta, joka määrää suorittamaan vähintään puolet erikoistumisopinnoista yliopistosairaalan ulkopuolella. Lastentaudeissa yliopistosairaaloiden ulkopuolisia erikoistumispaikkoja on vain noin 20. Tulijoita ja pediatrien tarvetta yliopistosairaaloissa olisi ainakin kaksinkertainen määrä.
Lastenlääkäriksi erikoistuville riittäisi töitä keskussairaaloissa: erikoislääkärinvirkoja on koko maassa täyttämättä kolmisenkymmentä. Tämä merkitsee noin kolmanneksen vajausta sairaaloiden lastenlääkärikunnassa.
- Kaikissa yliopistosairaaloissa erikoistumisvirkoja on yhteensä 57. Niihin ei lähitulevaisuudessa saada tekijöitä, kun nuoret lääkärit eivät pääse suorittamaan edeltäviä opintoja sairaalan ulkopuolella, kertoo Hyksin Lasten ja nuorten sairaalan ylilääkäri Martti Siimes.
Tilanteeseen ei ole luvassa lievitystä - pikemminkin päinvastoin. Pelkästään Lasten ja nuorten sairaalassa arvioidaan olevan viiden vuoden kuluttua jo 18 erikoistuvaa lastenlääkäriä liian vähän. Vuonna 2007 Helsingin yliopistosta ei sairaalan laskelmien mukaan valmistu ainuttakaan lastenlääkäriä.
- Lääkärien puute häiritsee tietysti lasten hoitoa, mutta sillä on muitakin seuraamuksia. Jos ei ole lastenlääkäreitä, loppuvat synnytykset. Ja kun synnytykset siirtyvät, siirtyvät anestesiologit perässä. Seuraavaksi alkaa heikentyä kirurgia, Siimes kuvailee.
Korjaaminen kestää vuosia
Siimes varoittaa, ettei kehityksen kelkka ole helposti käännettävissä.
- Kun vaje on kerran synnytetty, sen korjaaminen kestää seuraavat kuusi tai seitsemän vuotta, vaikka aloitettaisiin heti. Mutta tässä on ilmeisesti mentävä pohjamutien kautta. On äärimmäisen typerää puuttua tilanteeseen vasta, kun lasten terveyspalvelut kärsivät.
Turhautumisen riski vaanii myös nuoria lääkäreitä. Yliopistosairaalan ulkopuolisista paikoista käydään kova kisa, josta vain harvat voivat selvitä voittajina. Lopuilla lääkäreillä on edessään pitkä jonotus tai erikoisalan vaihdos.
- Monelle alan vaihto merkitsee henkilökohtaista urakatastrofia. Hyksin Lasten ja nuorten sairaalassa on nytkin kymmenkunta tuoretta väittelijää, jotka erikoistuisivat lastentauteihin, jos saisivat paikan. Tasokkaista hakijoista ei siis ole pulaa.
Lastenlääkäri haluaa saman arvostuksen
Lastenlääkärien erikoistumisessa hiertää Siimeksen mukaan toinenkin seikka, niin sanottujen suppeiden erikoisalojen poistuminen. Vuoden 1998 asetus niputti lasten veri- ja syöpätaudit, allergiat, sydäntaudit, munuaistaudit, endokrinologian, suolistotaudit, infektiot ja vastasyntyneiden hoidon yhdeksi ja samaksi lastentautien erikoisalaksi.
- On aika eri asia hoitaa vastasyntynyttä kuin vaikkapa lapsen syöpää. Aikuisilla kaikki spesialiteetit ovat erikseen. Siksi käy niin, että sydäntaudeista kiinnostunut nuori hakeutuu lastentaudeista aikuisten kardiologiksi saadakseen erikoistumistaan vastaavan statuksen ja arvostuksen.