EY:n tuomioistuin on antanut tuomion, joka koskee EU:n työaikadirektiivin eräiden kohtien tulkintaa sekä työsuojelun puitedirektiivin soveltamisesta. Suomen kannalta keskeisintä asiassa on kysymys lääkärien päivystysajan lukemisesta työaikaan työaikadirektiivin mukaisesti.

EY:n tuomioistuin on antanut 3.10.2000 tuomion (asia C-303/98), jossa on kysymys EU:n työaikadirektiivin 93/104/EY eräiden kohtien tulkinnasta sekä työsuojelun puitedirektiivin 98/391/ ETY soveltamisesta. Käsiteltävänä olevassa asiassa Espanjan hallitus on pyytänyt EY:n tuomioistuimen kantaa siihen, mitkä EU:n työaikadirektiivien määräykset ovat sellaisenaan velvoittavia määräyksiä tapauksissa, joissa Espanjan maakohtaiset lakitasoiset määräykset puuttuvat. EY:n tuomioistuimen päätös koskee näin ollen suoranaisesti vain Espanjaa, mutta päätöksellä on myös yleisempää merkitystä. Suomen kannalta keskeisintä asiassa on kysymys lääkärien päivystysajan lukemisesta työaikaan työaikadirektiivin mukaisesti. Suomen hallitus on seurannut tuomioistuinkäsittelyä koko sen vireilläoloajan.

EY:n tuomioistuimen tärkein kannanotto on tuomioistuimen lausuma, joka koskee lääkärien päivystysajan lukemista työaikaan. Edellä sanotussa työaikadirektiivissä työaika tarkoittaa ajanjaksoa, jonka aikana työntekijä tekee työtä, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti. Suomessa voimassa olevan työaikalain 4 pykälä:ssä työaika määritellään niin, että työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Direktiivin ja työaikalain määräykset siis poikkeavat sanamuodoiltaan toisistaan perussisällön ollessa kuitenkin sama.

EY:n tuomioistuin toteaa työaikadirektiivien soveltamisesta seuraavaa:

Ensiapuyksiköissä työskentelevien lääkärien fyysistä paikallaoloa terveydenhoitolaitoksessa edellyttävää päivystysaikaa on kokonaisuudessaan pidettävä työaikana ja tarvittaessa direktiivissä 93/104/EY tarkoitettuna ylityönä. Päivystysjärjestelmässä, jossa kyseisten lääkärien on oltava jatkuvasti tavoitettavissa, ainoastaan todelliseen ensiaputoimintaan liittyvää aikaa on pidettävä työaikana.

Sovellettuna Suomen olosuhteisiin tuomioistuimen näkemys merkitsee sitä, että sekä aktiivipäivystyksessä että muussa työpaikkapäivystyksessä muukin kuin aktiivityöaika on luettava työajaksi myös ylityökattoja laskettaessa. Vapaamuotoisessa päivystyksessä työajaksi luetaan vain se aika, jolloin työtä on tosiasiassa tehty eli päivystyksen aktiivityöaika.

Työaikalain 19 pykälä:ssä todetaan Suomen työaikalain sallimat ylitöiden enimmäismäärät, jotka ovat enintään 250 tuntia ja sen lisäksi paikallisesti sopien 80 tuntia ns. lisäylityötä kalenterivuodessa. Lääkärivirkaehtosopimuksen yleisen osan 12 pykälä:ssä on sovittu noudatettavaksi työaikalain 19 pykälä:n sallimaa kalenterivuoden tarkastelujaksoa. Pykälän soveltamisohjeessa on lisäksi mainittu, että ylityön enimmäismäärään luettavaa aikaa laskettaessa otetaan huomioon työhön tosiasiassa käytetty aika. Päivystysajasta luetaan tässä tarkoitetuksi työajaksi aktiivityöhön käytetty aika. Lääkärisopimuksen 12 pykälä näyttää siis olevan ristiriidassa EY:n tuomioistuimen lausuman kanssa.

Suomessa työaikadirektiivin noudattamista valvova vastuuministeriö on työministeriö, joka antaa ohjeet muille työsuojeluviranomaisille. Työministeriön ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa käydyissä neuvotteluissa on tässä vaiheessa todettu, ettei EY:n tuomioistuimen päätöksellä ole välitöntä vaikutusta lääkärien työaikajärjestelyihin Suomessa. Työministeriön johdolla tullaan käymään tarkentavat neuvottelut siitä, mihin toimenpiteisiin tuomioistuimen päätöksen johdosta on Suomessa ryhdyttävä. Neuvottelujen jälkeen työministeriö antaa tarvittavat ohjeet.

Kaikki työaikakorvaukset ovat direktiivien ja työaikalain mukaan virkaehtosopimuksin sovittavia asioista, eikä direktiivin tulkinnalla ole niihin suoranaista vaikutusta. Mahdollisista muutoksista lääkärisopimuksen mukaisiin päivystyskorvauksiin neuvotellaan kuitenkin käynnissä olevien sopimusneuvottelujen yhteydessä.