FiMnetistä luettua

Viime viikolla Tehyn toimesta lanseerattu idea perustaa ulkomaille suomalaisia hoitajia välittävä työnvälitysfirma saa aikaan lääkärien nettikeskustelussa pääosin myönteisiä kommentteja. Mitä opittavaa Lääkäriliitolla on tässä Tehy asiassa? Lakon aikana todettiin jo useassa kommentissa, että koska lakolla ei saada aikaan muuta kuin kosmeettista palkkojen korjauksia, olisi perustettava yksityisiä firmoja, jotka myyvät lääkärintyötä oikeaan hintaan. Lääkäriliiton on nyt aika ottaa härkää sarvista ja ryhtyä myymään sijaistyövoimaa oikealla palkalla eli ryhtyä tekemään kuin Medimanni ja muut firmat. Myynti kotimaahan.

Kirjoittajan mukaan Ekurin poppoo tulisi tarpeettomaksi. Myös lääkärilakkoja ei enää tarvita. Käytännössähän jo nyt sadat lääkärit ovat lakossa kun eivät tule julkisiin virkoihin Ekurin palkoilla.

Myös toinen keskustelija on sitä mieltä, että Lääkäriliitto voisi tehdä nykyistä enemmän edistääkseen jaloilla äänestämistä ulkomaille jäsentensä edun nimissä, juuri kuten Tehy nyt näyttää tekevän. Esim. täällä Englannissa NHS pystyisi välittömästi työllistämään vaikka kaikki KT:n politiikkaan tyytymättömät suomalaislääkärit. Toki kaikissa työympäristöissä on hyvät ja huonot puolensa - täällä miinuspuolelle menee byrokraattisuus. Mutta plussapuolella on merkittävästi parempi palkkataso ja kevyempi verotus.

Myös kysymys lasten rikosoikeudellisesta vastuusta herättää keskustelua. Eduskunnasta on lähtenyt aloite poistaa rikosvastuun 15 vuoden ikäraja. Monet lastensuojelujärjestöt ja yksityiset tahot ovat ehtineet ilmaisemaan tähän kielteisen kantansa.

On puhuttu lapsuuden rajoista, aikuisten vastuusta ja voisi sanoa lapsuuden lyhenemisestä sen takia, että yhä nuoremmat ikäluokat ovat päihteiden, seksin ja muodin kautta astuneet ikätasoaan vanhempien maailmaan. Välinpitämättömyydellä ja sukupolvien rajan häivyttämisellä on nähty yhteyttä nuorisorikollisuuteen. Yhteiskunnassa vaikuttaa olevan asenne, jonka mukaan entistä nuorempien lasten halutaan nähdä olevan itse vastuussa kaikesta käytöksestään ja selviävän yksin, vähäisellä aikuisten tuella.

On saatu lisäpontta julistaa väärää ilosanomaa keskenkasvuisen lapsen ja nuoren lisääntyvästä vastuullisuudesta näkemättä hänen kypsymättömyyttään ja aikuisen tuen tarvetta. Mielestäni mainittu lakiehdotus on linjassa tämän yhteiskunnassamme vaikuttavan itsellään pärjäämisen aatteen kanssa ja syvässä ristiriidassa kehityspsykologisten tosiasioiden kanssa.

Monet keskustelijoista ovat sitä mieltä, että alle 15-vuotiaan rikoksen tehneen tai hänen vanhempiensa jääminen ilman mitään seuraamuksia ei voi olla oikein. Vaikuttaa usein sellaiselta, että ns. rikosoikeudellisen vastuun puuttumisen takia lapset jätetään heitteille. Onhan täysin kohtuutonta, että murhasta tai taposta ei tuomita mihinkään. Pitäisi olla erityinen lapsituomioistuin, mikä harkitsisi nuoren rikoksentekijän jatkohoidon. Vankila ei missään tapauksessa ole oikea vaihtoehto. Toisaalta lapsituomioistuimessa voisi käsitellä myös vanhempien laiminlyöntejä ja vanhemmat vastuuseen sen mukaan. Se, että alaikäiset terrorisoivat mm. Helsingin muita ihmisiä, pitää saada jotenkin kuriin.

Ongelmaa sivuaa myös sairauskertomustietojen salassapitomääräykset, 12-vuotias tai vanhempi lapsi voi kieltää tietojen antamisen vanhemmilleen. Sairaalassamme oli pari vuotta sitten 14-15-vuotias tyttö päivystyksessä letkutettavana pilleri /alkoholimyrkytyksen takia. Hän oli toimenpiteen jälkeen niin tokkurainen ja suisidaalinenkin, että otettiin psykiatriselle osastolle seurantaan. Osasi kuitenkin kieltää sanomasta vanhemmilleen mitään. Ja kun nämä soittelivat sairaaloihin tytön hävittyä pariksi vrk:ksi, hoitohenkilökunnan oli kieltäminen nähneensä potilasta koskaan. Ei isänä naurata. Jos laki on tämä, sen pitäisi kiireesti korjata.

Vanha kysymys, onko potilas lääkärille asiakas, ja mikä sitten on asiakas herättää edelleen pohdintoja. Uuskielinen ilmaisu asiakas julkisten terveys ja sairaanhoitopalveluiden toiminnan objektille, joka siis on potilas, on epätarkka ja semanttisesti virheellinen.

Asiakas on nimittäin, joka valitsee, tilaa ja maksaa tuotteen tai palvelun markkinatilanteen, tarpeittensa ja maksukykynsä mukaan. Hän perehtyy tuotevalikoimaan, oppii kokemuksistaan ja antaa palautetta tuottajille reklamaatioin, kuluttaja-asiamiehen kautta sekä myöskin jaloillaan äänestäen. Asiakas on aina oikeassa ja käteisasiakas varsinainen mielipidejohtaja. Asiakkaan ja tuottajan vuorovaikutus ohjaa hintoja ja tuotekehitystä ja pudottaa markkinoilta ne, joiden tiedolliset ja taloudelliset resurssit eivät toimintaan riitä.

Entä terveydenhuollossamme? Eipä taida potilas täyttää näitä asiakkaan tuntomerkkejä. Mutta JOS potilas olisi asiakas, mitä tehtäisiin toisin ?

Niinpä niin, kysymys on hyvä ja ehdottoman ajankohtainen.

Huumoripalstalta löytyy seuraavaa:

Jos haluat olla onnellinen kolme tuntia, osta pullo hyvää viiniä ja juo se.

Jos haluat olla onnellinen kolme päivää, teurasta sika.

Jos haluat olla onnellinen kolme kuukautta, ota vaimo.

Jos haluat olla onnellinen koko ikäsi, ryhdy puutarhuriksi.