FiMnetistä luettua

Tälle pastalle on koottu lehden toimituksen toimesta otos lääkärien FIMnet-tauluillaan käymästä keskustelusta.

Hakeutuuko lääkäriksi vääränlaista sakkia?

Ministeri Osmo Soininvaara on murjaissut jossakin tiedotusvälineille, että lääkäreiksi hakeutuu vääränlaista sakkia. Kuuden laudaturin tytöt ovat liian urbaaneja menemään maaseudulle töihin. Tästä lähteneestä nettikommentoinnista muutama esimerkki: Skarpimmat kuuden laudaturin tytöt hakeutuvat samalla tavalla kuin vastaavat pojatkin jonnekin muualle, kuin lääkikseen. Kun yhteiskunnallinen arvostus ja taloudellisesti turvattu asema lääkäreiltä hiljalleen häviää, jää kutsumus tulevien lääkäriplanttujen ainoaksi uravalintakriteeriksi. Silloin uusien ylioppilaiden kerma hakeutuu muualle oppiin. Monet fiksut, eteenpäin pyrkivät nuoret kuittaavat miljoonan maksavan lisensiaatin tutkinnon ja vaihtavat toiselle alalle. Tästä löytyisi varmasti jo nyt numerotodisteita. Siksi Soininvaara ei saa kaipaamiaan kuuden laudaturin tyttöjä terveyskeskuksiin.

Sama kirjoittaja jatkaa nykylääkärin uran kehityksestä: Erikoislääkärinä ei nykyään synny kokemusta siitä syystä, että yliopistoklinikalle pääsee jo kesäkandina terveydenhuollon kriisin myötä töihin. Kun sitten lapset ovat koulussa ja mies esimerkiksi Nokialla Espoossa töissä, niin ei sitä muuteta maalle, vaikka hieman mieli tekisikin palata juurille tai kokeilla uutta. Siirrytään privaattipuolelle, työterveyshuoltoon tai tehdään tutkimusta. Kun lääkäriperheeseen tulee kaksi palkkaa ja niistä lääkärin palkka on pienempi, on aika nurinkurista ajatella, että perhe säännönmukaisesti muuttaisi lääkärintyön perässä.

Samasta teemasta toinen keskustelija löytää inhimillisiäkin ulottuvuuksia: Nykyään suurin osa medisiinareista on naisia. Heidän riskinsä päätyä yliopistopaikkakunnalla maamme nykyisen poliittisen johdon mitoittamalla tiellä tekniikkaa opiskelevan kainaloon, on erittäin suuri. Tekniselle alalle sijoittuvan insinöörin lääkärivaimo ei lähde töihin Kuhmoon, Pelkosenniemelle, Uuraisiin tai muualle vastaaviin paikkoihin, vaan hakeutuu helppoihin hommiin suurtaajamaan, voidakseen hoitaa paljon matkatöissä olevan miehensä kotia.

Tulisiko lääkäreiden pakollista tk-palvelua lisätä?

Tämä teema on tullut viime viikon aikana esille useammassakin eri yhteydessä, mm. eduskunnan välikysymyskeskustelussa ja Esko Juhani Tennilän julkisissa puheenvuoroissa siitä, miten lääkäripulaa tulisi hoitaa. Nettikeskustelussa näissä yhteyksissä lausutut ehdotukset eivät pääsääntöisesti saa kannatusta: Miten pakollinen tk:ssa toimiminen palvelee esimerkiksi silmälääkäriksi tai radiologiksi aikovaa? Samaan aikaan ongelmaksi koetaan se, että erikoislääkäritutkinnon suorittaneet ovat liian iäkkäitä. Puolen vuoden lisäpalvelu terveyskeskuksissa ei luo yhtään nuorempia tai parempia erikoislääkäreitä.

Asialla on toki, sanoisiko perusterveydenhuollon lääkärin näkökulma: Pidän aivan järkevänä pakollista terveyskeskuspalvelua. Vuosi mettäperällä voi kummasti muuttaa näkemyksiä terveyskeskuksista. Turha on valittaa erikoistumisen pitkittyvän terveyskeskuspalvelun takia, kyllä luita ehtii sahata hyvät 30 vuotta terveyskeskuspalvelun jälkeenkin. Erikoislääkäreidenkin on hyvä tutustua siihen, miten perusterveydenhuolto toimii tai ei toimi. Aina välillä kyrsii spesialistien asennoituminen terveyskeskustyöhön. Kommenttien perusteella voisi joskus päätellä, että terveyskeskus on kai enintään nähty joskus valokuvassa.

Toinen keskustelija, joka ei periaatteessa hyväksy pakkokeinoja, toteaa kuitenkin: Puolessa vuodessa (siis nykyinen pakollinen tk-palvelus) ei ikävä kyllä ehdi kokea väestövastuutyön parhaita puolia, vaikka olisi sen ajan samaakin väestöä hoitamassa. Harva varmaan on.

Samasta asiasta toinen on tasan tarkkaan vastakkaista mieltä: Kyllä sen terveyskeskuksen luonteen puolessa vuodessa oppii tuntemaan, sekä hyvässä että pahassa. Tuskin kukaan mihinkään työpaikkaan haluaa pakon edessä sitoutua, jos oma mielenkiinto halajaa toisenlaisiin hommiin.

Spermapankin kautta elatusvelvolliseksi ? Kiitos ei.

Kun yksi keskustelija epäilee: Onkohan koko spermapankki/Elatusvelvollisuuskeskustelulla tarkoitus lopettaa spermapankkitoiminta kokonaan Suomessa, niin toinen, jolla on kertomansa mukaan neljä omaa lasta ja aika kalliiksi lasten pito on kuulemma tullut, kommentoi: Ei kai lopettamisesta ole kyse, vaan lähinnä toiminnan äärimmäisyyksiin viedystä hankaloittamisesta. Muistan kuulleeni, että yhden luovuttajan siemennestettä käytetään jopa viidessä hedelmöityksessä. Jos kaikkien näin syntyneiden lasten elatuskuluja joutuu maksamaan, ajattelee kyllä kahdesti, ennen kuin hyvää hyvyyttään panostaa spermapankkiin. Tosi on.

Mikä mättää terveyskeskustyössä ?

Otsakkeen teemasta on käytetty tauluilla lähes 300 puheenvuoroa. En lähde tekemään yhteenvetoa, mutta seuraava kommentti ansaitsee tulla nostetuksi esille lähinnä sen rehellisyyden takia: Joku terveyskeskustyössä tosiaan mättää. Saan kolmen viikon päästä yleislääketieteen erikoislääkärin paperit ja olen aina ajatellut olevani henkisesti GP, yleislääkäri ja terveyskeskuslääkäri. No, nyt kun alkaa olla kokemusta ja taitoa, ei huvitakaan palata ainakaan väestövastuutyöhön... ja minun tapauksessani kysymyksessä eivät ole omaan työpaikkaani liittyvät ongelmat. Työpaikkani on mielestäni Suomen paras terveyskeskus tai ainakin hyvä ja kiva työpaikka sinällään.

Kohdallani kyse on jostain laajemmasta kyllästymisestä terveydenhuoltojärjestelmään ja sen palveluksessa olevien jatkuvasti lisääntyvään työmäärään. Saa nähdä, löydänkö itseni kohta privaatista. Savolaiset sanoisivat tässä tilanteessa, että Hoh'hoijakkaa, kun ramasoo.

Tapaus Pentti Karvonen

Lääkäri Pentti Karvosen huumehoidot ovat viimeaikoina saaneet huomiota televisio-ohjelmienkin puitteissa: Asiantuntijat ovat erikoisen erimielisiä suhtautumisessaan Karvosen tapaukseen. Onko osa heistä liian sinisilmäisiä? Onko kyseessä itsensä uhraava uraa uurtava vakaumuksellinen taistelija, vai kylmästi markkinaraon löytänyt huumediileri?

STM:tä halutaan varoittaa: STM:ssä on valmisteilla asetus buprenorfiinihoidosta. Tiettävästi sen mukaan lääkettä voitaisiin antaa pitemmälle kuntoutuneelle kotiin 1-2 viikon annos. Yksi tabletti riittää kahdeksaan piikitykseen ja sen markkina-arvo Afganistanin sodan aiheuttamassa heroiinipulaisessa Suomessa on 100 euroa. Voi vain arvata, Oulun ja Raahen mahdollisesti oikein Tervo & Päivärinta ohjelmassa raportoitujen kokemusten perusteella, mihin kotihoitoon tarkoitettu lääkitys ainakin osin kulkeutuu?

Huumausaineriippuvuudesta löytyy myös seuraava, lukemisen arvoinen kommentti: Huumausaineriippuvuus on kokonaisvaltainen sairaus, joka invalidisoi narkomaanin sosiaalisen selviytymiskyvyn yhteiskunnassa ja tuhoaa täysin hänen moraalisen arvomaailmansa ja arvostelukykynsä. Tämä usein unohdetaan näissä korvaus- ja vieroitushoitokeskusteluissa. Mitä hyödyttää pelkkä vieroitusoireiden hoito, kun koko sosiaalinen ongelma ja usein myös vakavanlaatuinen persoonallisuushäiriö velloo kokonaisuudessaan taustalla? Ei se sieltä nappia jakelemalla mihinkään häivy. Käsittääkseni parhaat pitkäaikaistulokset narkomaanien hoidosta on saatu yksiköissä, joissa on tiukka sisäkuri ja joissa kadotetut rajat opitaan asteittain uudelleen, jolloin luottamus vähitellen kehittyy puolin ja toisin.