FiMnetistä luettua

Tälle palstalle on koottu lehden toimituksen toimesta otos lääkärien FIMnet-tauluillaan käymästä keskustelusta.

Teemasta Pensselit santaan ja rukkaset naulaan on otettu tuuletettavaksi monenlaisia alateemoja. Kuluvalla viikolla eräs kirjoittaja mietiskelee edunvalvonnassa mukana olevien toimijoiden taustoja seuraavasti: Kuinka paljon pitää paikkansa, että Kandiseura, lääkärijärjestöt ja Lääkäriliitto on eteenpäin pyrkivien tulevien hallintovirkamiesten tai ylilääkäreiden harjoittelukenttää? Olisi mielenkiintoista nähdä tilasto siitä, kuinka monella syksyn lakon aikana työnantajan edustajana toimineella kollegalla on järjestötaustaa. Tai nähdä tulevaisuuteen: kuinka moni liiton nykyisen valtuuskunnan jäsen on 10 vuoden kuluttua seuraavan lakon aikana työnantajan edustaja. Millä muulla alalla on yhtä selvä uraputki työntekijästä työnantajan leiriin? Tämänkö vuoksi meiltä puuttuukin selkäranka edunvalvonnasta? Ajatuskuvio herättää kysymyksen, mikä on muna, mikä kana. Jos katsotaan Lääkäriliiton virkamiehiä, jokaisella talon lääkärillä on oma harjoittelukautensa kandiseuroissa, muissa lääkärijärjestöissä jne. Sama pätenee myös yleisemminkin työelämässä toimimiseen: nuorena järjestötoiminnasta kiinnostuneet päätyvät myös työelämässä järjestöpuolelle useammin kuin muut.

Onko Lääkärikunnan kutsumustietoisuus ongelma edunvalvonnalle, on puhututtanut myös. Seuraava kommentoija kiteyttää ilmeisesti enemmistön tuntoja: Kyllä lääkärikunnan kutsumustietoisuutta käytetään työelämässä härskisti hyväksi. Mikään muu ammattikunta ei suostuisi samaan kuntatyönantajan kohteluun. Onhan se tietysti inhimillistä, koska juuri siitä kärsimyksestä sen tyydytyksen saa potilaiden kautta. Mutta jokaisen on syytä muistaa, että yksikään poliitikko ei muista teidän hyviä tekojanne, saati venymisiänne sen jälkeen kun työsopimus loppuu.

Aiheuttavatko lääkärien työnvälitysfirmat lääkäripulaa terveyskeskuksessa? Kysymykseen otetaan reippaasti kantaa: Kaiketi lääkäreille on jo usean vuoden ajalta tullut selväksi, että paine siirtyä julkiselta sektorilta pois, on kasvanut koko ajan. Tämä ilmiö ei ole mikään lääkärikunnan erityisominaisuus. Sama pätee miltei kaikkiin ammattiryhmiin: jos opettajilla olisi samanlaisia mahdollisuuksia liikkua vapaammin työn perässä, iso joukko heikäläisistä lähtisi perustamaan omia palveluyrityksiään. Hoitajat tekisivät samoin, ja ovat jo kokeilleetkin. Lääkäreiden työnvälitysfirmojen kaltaisten yritysten syntymiselle on ollut todellista tilausta, jos niitä ei olisi aikaisemmin keksitty, ne keksittäisiin nyt varmasti uudestaan. Ilmiötä on katsottava kokonaisuutena maassamme harjoitettua työmarkkinapolitiikkaa vasten. On käytävä avointa keskustelua siitä, minkälainen lääkäripalveluiden järjestäminen tulevaisuudessa on mahdollista ja millä rahoituksella. Vakavasti otettavana esimerkkinä aiheesta tulevaisuus pidän sitä, että yhä useampi lääkäri tekee tulevaisuudessa vain osa-aikaista työtä julkisella sektorilla.

Kysymyksestä Paperin pyöritys, terveydenhuollon resurssit ja lääkäripula kirjoitellaan seuraavasti: Yhä suurempi osa lääkäreiden ja miksikäs ei hoitajienkin työpanosta tuntuu kuluvan erilaisten lippusten ja lappusten, lupien, etuisuustodistusten täyttelyyn. Jos nimikirjoitus on jäänyt pyytämättä, ei paperit kulje ja tottahan on oleellista, että joka potilaalle kerrotaan, että mitenkähän ne sairauskertomukset täytetään, kiinnosti asia potilasta tai ei. Eduskunta ja ministeriöt päivittelevät lääkäripulaa, joka on seurausta lääkäreiden viihtymättömyydestä julkisella sektorilla, hoitojonoja, tehottomuutta ja jähmeitä työtapoja. Samaan aikaan ruuvia kiristetään koko ajan - eikä vain 1/12 osa kerrallaan. Toinen kirjoittaja on keksinyt oivan ratkaisun: Olen puolileikilläni esittänyt, että jokaisen todistuksen ja muun kirjaamisen vaatija tai keksijä joutuisi maksamaan todelliset kustannukset tekosestaan. Esimerkiksi tarpeettoman flunssa-poissaolon vaativa firma maksaisi todelliset lääkärikulut asiasta, valvova viranomainen maksaisi todelliset kulut tarpeettomista kirjaamisvaatimuksista jne. Voisi hieman vähentyä into teetättää tarpeetonta työtä! Huomiota saa myös syyttäjien tulo julkisuuteen moitteilla, joiden mukaan lääkärit kirjoittavat oikeutta varten liian ylimalkaisia lausuntoja: Syyttäjäjuristilta, joka valittaa lääkärilausunnoista, voisi kysyä millaisen lausunnon hän tekisi hintaan 6,85 euroa tai 10,33 euroa. Nämä summat ovat terveyskeskuslääkärin toimenpideryhmän R 1 ja R 2 toimenpidepalkkiot. Samasta asiasta todistaa toinen asian käytännössä kokenut: Kirjoitin potilaalleni laajan lausunnon vankilatuomion täytäntöönpanon siirtämiseksi. Alkoholia, infarkti, kaksi operoitua traumaattista aivoverenvuotoa ja viimeisen jäljiltä hiljalleen paraneva muistamattomuus, alkuun täysin vuodepotilas, mutta toipui puolessa vuodessa liikkuvaksi, psykiatristatusta, neuropsykologista statusta, yhteenvetoja ja johtopäätöksiä. Palkkio kaiken tämän kuvauksesta alle 10 euroa. Kunnallinen oikeusavustaja teki anomuksen saatteen yhdelle sivulle, ei mitään perusteluja, vain viittaus lausuntoon. Laskutus 150 euroa.