Lääkäriliiton hallitus päätti viime kokouksessaan tehdä Maailman Lääkäriliitto WMA:lle aloitteen, jossa ehdotetaan, ettei sairauksille annettaisi nimiä paikkakuntien mukaan. Asia oli noussut esille professori Kauko Kouvalaisen aloitteesta eettisten periaatekysymysten valiokunnassa, jossa oli pohdittu sitä, onko oikeutettua nimetä tauteja pienten paikkakuntien mukaan.

Monet taudit on nimetty niiden alueiden mukaan, joissa ne on ensiksi havaittu. Lääkäriliiton aloitteessa muistutetaan, että ne rajoittuvat kuitenkin hyvin harvoin tietylle alueelle. Bakteereja ja tartunnanaiheuttajia voidaan yleensä löytää maailmanlaajuisesti.

Liiton tekstiehdotuksessa todetaan, että sairauksien nimiä annettaessa ei pitäisi käyttää sellaisia nimiä, jotka voisivat loukata tai joilla voisi olla negatiivinen vaikutus tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin tai alueisiin.

PAKOLAISTEN TERVEYDENHUOLLON PERIAATTEET

Hallitus hyväksyi kokouksessaan WMA:n periaatteet pakolaisten terveydenhuollosta, jotka Maailman Lääkäriliitto oli antanut päätöslauselmassaan Ottawan yleiskokouksessa lokakuussa 1998.

Maailman Lääkäriliiton päätöslauselman mukaan:

1. Lääkäreillä on velvollisuus antaa asianmukaista hoitoa potilaan kansalaisuusasemasta riippumatta. Hallitukset eivät saa evätä potilailta oikeutta saada riittävää hoitoa, eivätkä ne saa puuttua lääkäreiden velvollisuuteen hoitaa potilaita.

2. Lääkäreitä ei saa pakottaa osallistumaan pakolaisten rankaisemiseen tai oikeudenkäyntitoimiin eikä tekemään heille sellaisia tutkimus- tai hoitotoimenpiteitä, jotka eivät perustu lääketieteellisiin syihin, kuten rauhoittavan lääkityksen antamiseen maasta karkottamisen helpottamiseksi.

3. Lääkäreille pitää antaa asianmukaisesti aikaa ja riittävästi voimavaroja, kun he arvioivat turvapaikkaa hakevien pakolaisten fyysistä ja henkistä tilaa.

PSYKOTERAPEUTTIEN KOULUTUKSESTA LAUSUNTO

Lääkäriliiton hallitus antoi lausunnon asetusluonnoksesta, joka koskee terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen muuttamista. Aloitteen sosiaali- ja terveysministeriölle asetuksen muuttamiseksi oli tehnyt Terveydenhuollon oikeusturvakeskus.

Asetusluonnoksen 2 pykälä:n mukaan psykoterapeutin ammattiin johtavalla koulutuksella tarkoitetaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hyväksymää vähintään kolmivuotista yhtenäistä psykoterapiakoulutusta, joka sisältää teoreettista koulutusta, työnohjausta sekä kyseiseen psykoterapiamuotoon liittyvää omakohtaista psykoterapiaa.

Lääkäriliitto pitää hyvänä asiana, että TEO on vuodesta 1994 lähtien hyväksynyt psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeuden.

- Ongelma on ollut se, että ei ole olemassa mitään tahoa, joka koordinoisi psykoterapian koulutusohjelmia ja valvoisi niiden asianmukaisuutta ja kehitysvaihetta. Käytännössä on jo ilmennyt ongelmia siitä, että TEO:n hyväksymä pätevyys ei riittävästi ilmaise, missä psykoterapiamuodossa pätevyys on saavutettu, todetaan Lääkäriliiton lausunnossa.

- Kun nyt esitetään koulutustason poistamista asetuksesta, olisi entistä tärkeämpää, että psykoterapeutti rekisteröitäisiin TEO:ssa terapiamuodon mukaan (esim. perheterapia, kognitiivinen terapia, psykoanalyyttinen psykoterapia). Tämä tulisi toteuttaa jo tämän muutoksen yhteydessä.

Liiton mukaan menettely parantaisi potilaan asemaa palvelujen ostajina. Lisäksi työnantajan kannalta olisi helpompi arvioida pätevyyksiä ja Kela palvelujen ostajana tietäisi myös, millaista psykoterapiaa ammattihenkilö on kykenevä antamaan.

Lisäksi Lääkäriliitto katsoo, että jos nyt esitettyyn asetusmuutokseen mennään, tulisi samalla aloittaa valmistelu psykoterapian kouluttajapätevyyksien rekisteröinnin toteuttamiseksi.

Liiton lausunnossa muistutetaan, että psykoterapeutilla tulisi olla riittävästi kliinistä kokemusta voidakseen toimia ammatissa.

- Koulutusohjelmat eivät välttämättä nykyisellään tätä turvaa. TEO:n hyväksymäksi psykoterapeutiksi on mahdollista valmistua tutustumalla vain muutamaan potilaaseen koko koulutusaikana. Jatkossa tuleekin kaikissa psykoterapiamuodoissa edellyttää riittävää kliinisen työn kokemusta, esimerkiksi puolen vuoden palvelua hyväksyttävässä psykiatrisessa yksikössä. Tällainen palvelu tulisi edellyttää jo tämän asetusmuutoksen yhteydessä.

Asetuksen 3 pykälä koskee opiskelijan toimimista laillistetun ammattihenkilön tehtävässä. Ehdotetun muutoksen mukaan se kuuluisi seuraavasti: Lääketieteen opiskelija, joka on suorittanut lääketieteellisistä tutkinnoista tarkoitetut, vähintään neljään ensimmäiseen opintovuoteen kuuluvat opinnot ja jolla suoritettujen opintojen perusteella on riittävät edellytykset asianomaisen tehtävän hoitamiseen, voi tilapäisesti toimia lääkärin tehtävässä lääkärin ammattia itsenäisesti harjoittamaan oikeutetun laillistetun ammattihenkilön johdon ja valvonnan alaisena...

- Nyt esitetty asetusluonnos muuttaisi lainsäädännön vastaamaan nykyistä käytäntöä ja tulevia muutoksia lääketieteen opetuksessa. Opintouudistuksen myötä lääketieteen opintoihin on tullut myös merkittävästi lisää käytännön harjoittelua, mikä lisää opiskelijoiden valmiuksia toimia lääkärin sijaisina. Tässäkin mielessä perusrajan säilyttäminen neljässä vuodessa on edelleen perusteltua, todetaan Lääkäriliiton lausunnossa.