Lääkäriliitolla on jo kymmenen vuoden ajan ollut telelääketiedettä koskeva ohje, jonka päivitetty versio hyväksyttiin hallituksen kokouksessa 6.6.2007. Lääkärin etiikan periaatteet koskevat lääkäriä myös silloin, kun potilasta hoidetaan televiestimillä välitettyjen tietojen avulla. Ohessa julkaistavat telelääketieteen eettiset ohjeet on tarkoitettu jäseniä sitovaksi ohjeistoksi.

Hallitus hyväksyi samalla sähköpostin käyttöä potilas-lääkärisuhteessa koskevan suosituksen, joka myös julkaistaan ohessa. Suositus ei sido jäseniä ohjeen tapaan.

Suosituksessa korostetaan, että sähköpostia voidaan käyttää potilaan ja lääkärin välisen suoran yhteydenpidon täydentäjänä. Sitä ei saa käyttää päivystys- ja hätätapauksissa. Henkilökohtaisesti tulee myös aina välittää potilaan kannalta huonot uutiset sekä sellaiset tiedot, joiden antamisessa voidaan tarvita henkilökohtaista tukea tai joita potilaan voi olla vaikea ymmärtää.

Sähköisiä sairauskertomusjärjestelmiä vertaillaan

Lääkäriliiton eHealth-valiokunta on yhdessä Lääkärilehden kanssa valmistellut sähköisiä sairauskertomusjärjestelmiä vertailevaa selvitystä ja sen pohjalta kirjoitettavaa artikkelisarjaa.

Tarkoituksena on verrata noin kymmentä tällä hetkellä käytössä olevaa järjestelmää sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, miten järjestelmät soveltuvat lääkärin työkaluksi sekä miten niitä tulisi työprosessien ja kliinisten toimintatapojen kannalta kehittää.

Hallitus hyväksyi vertailuhanketta ja sitä koskevaa kirjoitussarjaa koskevan suunnitelman.

Palkkaneuvotteluihin alkusyksystä

Hallituksen kokouksessa keskusteltiin tulevaa lääkärisopimusta koskevasta neuvottelutilanteesta. Varsinaiset virkaehtosopimusneuvottelut eivät vielä ole käynnistyneet, mutta liiton ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustajien välillä on ollut normaaliin neuvottelutoimintaan liittyviä tapaamisia. Neuvottelut tiivistyvät alkusyksystä, sillä nykyinen sopimuskausi päättyy syyskuun lopussa. Neuvottelujen tueksi on valmisteltu lakkomalli, joka hyväksyttiin hallituksessa.

TELELÄÄKETIETEEN EETTISET OHJEET

Hyväksytty Lääkäriliiton hallituksessa 6.6.2007.

Lääkärin etiikan periaatteet sitovat lääkäriä myös hänen harjoittaessaan ammattiaan telelääketieteen keinoin. Etävastaanotto ja konsultaatio on aina järjestettävä yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Määritelmä

Telelääketieteellä tarkoitetaan sellaista lääkärinammatin harjoittamista, jossa toimenpiteet, diagnostiikkaan ja hoitoon liittyvät päätökset ja suositukset perustuvat televiestintäjärjestelmillä välitettyyn tietoon ja dokumentteihin.

Oikeus telelääketieteen harjoittamiseen - pätevyys

Teletekniikka lisää mahdollisuuksia harjoittaa lääkärinammattia, tehostaa työvoiman ja laitteiden käyttöä sekä parantaa potilaiden diagnostiikkaa ja hoitoa. Telelääketieteen tarjoamien mahdollisuuksien tulee olla kaikkien lääkärien käytettävissä maantieteellisistä rajoista riippumatta lupa- ja laillistamismääräykset huomioon ottaen.

Telelääketieteen keinoja käyttävillä lääkäreillä täytyy olla lupa harjoittaa lääkärinammattia siinä maassa tai valtiossa, jossa he toimivat ja heidän tulee olla päteviä sillä lääketieteen alalla, jonka palveluja he tarjoavat.

Potilas-lääkärisuhde

Telelääketieteessä on pyrittävä tavanomaiseen yksilölliseen potilas-lääkärisuhteeseen, jonka tulee kaikilla lääketieteen aloilla perustua luottamuksellisuuteen, molemminpuoliseen kunnioitukseen, lääkärin riippumattomuuteen ja potilaan autonomiaan. Telelääketieteen keinoja käytettäessä lääkärin ja potilaan on voitava luotettavasti tunnistaa toisensa.

Telelääketiedettä voidaan soveltaa lääkäreiden keskinäiseen neuvonpitoon hoitomenettelystä, erilaisten tutkimustulosten tulkintaan tai varsinaiseen potilasvastaanottoon esimerkiksi videoneuvotteluteknologiaa käyttäen. On suositeltavaa että kaikki lääkärin apua hakevat potilaat tapaavat lääkärin normaalilla vastaanotolla. Lääketieteen teknologian kehittymisen ja erikoisalojen eriytymisen seurauksena sekä potilaan tarpeesta tai maantieteellisistä etäisyyksistä johtuen joidenkin terveyspalvelujen järjestämisessä telelääketiede saattaa olla tarkoituksenmukaisin vaihtoehto.

Lääkärin tulee tarjota telelääketieteen palveluja ensisijaisesti sellaiselle potilaalle, jonka hän on jo aikaisemmin tavannut tai josta hänellä on ennakolta riittävästi tietoa ja näin ollen edellytykset oikeisiin ja perusteltuihin lääketieteellisiin ratkaisuihin.

Telelääketieteen mahdollisuudet ja heikkoudet hätätilanteissa tulee tiedostaa. Jos siihen on hätätilanteessa turvauduttava, ratkaisevat potilaan terveyteen kohdistuva uhka ja hänen luonaan olevien henkilöiden osaaminen ja ammattitaito neuvojen tai hoitosuositusten antamisen.

Potilaan tulee olla tietoinen telelääketieteen keinoin annettujen palveluiden kustannuksista.

Vastuullinen lääkäri

Lääkäri, joka kysyy toisen lääkärin mielipidettä, on kuitenkin itse vastuussa hoito- ja muista päätöksistään ja potilaalle antamistaan suosituksista. Jos lääkäri käyttää telelääketieteen keinoja suorassa yhteydessä potilaaseen, hän ottaa potilaasta ammatillisen vastuun.

Telelääketieteen palvelujen laatu, tietosuoja ja turvallisuus

Telelääketieteen keinoja käyttävä lääkäri vastaa tarjoamiensa palvelujen laadusta. Lääkäri ei saa käyttää telelääketieteen keinoja ammatinharjoittamisessaan varmistamatta, että välineistö, jota hän tarvitsee telelääketieteen palvelujen tuottamiseen, on riittävän laadukas ja toimintakunnossa.

Lääkäri voi tehdä potilasta koskevia ratkaisuja, esittää mielipiteitään ja antaa suosituksiaan vain, jos hän on arvioinut saamansa tiedot määrältään ja laadultaan riittäviksi ja ratkaistavana olevaa ongelmaa koskeviksi.

Käyttäessään telelääketieteen keinoja lääkärin tulee varmistua, että potilaan apuna on tarvittaessa riittävästi koulutettua henkilökuntaa, että potilas on ymmärtänyt annetut ohjeet ja että potilaan jatkohoito on turvattu.

Potilasasiakirjat ja tietojen salassapito

Salassapitomääräyksiin ja tietosuojaan on kiinnitettävä erityistä huomiota telelääketiedettä käytettäessä. Vain sellaisia tiedonvälitys- ja tallentamistapoja voidaan käyttää, joiden salassapito ja tietosuoja täyttävät voimassaolevien säädösten vaatimukset.

Telelääketieteen keinoja käyttävien lääkärien tulee huolehtia potilasasiakirjojen asianmukaisesta täyttämisestä ja kaikki tapaukset tulee dokumentoida huolellisesti. Tapa, jolla potilas on tunnistettu, tulee kirjata. Havannoista, suosituksista ja telelääketieteen keinoin annetuista palveluista on tehtävä asianmukaisesti merkinnät.

Potilaan tietoja ja häntä koskevia asiakirjoja voidaan välittää toiselle lääkärille tai muille terveydenhuollon ammattihenkilöille vain potilaan pyynnöstä tai hänen suostumuksellaan, siinä laajuudessa, jonka potilas hyväksyy. Välitettyjen tietojen täytyy liittyä ratkaistavana olevaan ongelmaan.

SUOSITUS SÄHKÖPOSTIN KÄYTÖSTÄ POTILAS-LÄÄKÄRISUHTEESSA

Hyväksytty Lääkäriliiton hallituksessa 6.6.2007.

Yleistä

Sähköisten tietoverkkojen käyttö on avannut uusia mahdollisuuksia potilaan hoitamiseksi välimatkasta riippumatta. Tämän ohjeen tarkoituksena on toimia suosituksena käytettäessä sähköpostia potilaan ja lääkärin välisessä hoitosuhteessa. Suositus koskee soveltuvin osin myös puhelimella välitettäviä tekstiviestejä.

Sähköposti on tehokas ja hyödyllinen tapa välittää tietoa. Sitä voidaan käyttää potilaan ja lääkärin välisen suoran yhteydenpidon täydentäjänä vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Lääkärin vastuu hoidosta on sähköpostia käytettäessä sama kuin hoitosuhteessa yleensäkin.

Sähköpostia ei saa koskaan käyttää päivystys- tai hätätapauksissa. Henkilökohtaisesti tulee aina välittää sellainen hoitoon liittyvä tieto, jota voi olla vaikeaa ymmärtää, potilaan kannalta huonot uutiset tai muut tiedot, joiden antamisessa voidaan tarvita henkilökohtaista tukea.

Kuten muussakin vuorovaikutuksessa potilaan kanssa, lääkärin tulee varoa kaikkea väärinymmärtämistä. Tarpeetonta ammattislangia ei tule käyttää. Vastauksiin tarvittavan harkinta-ajan vuoksi on suositeltavaa olla käyttämättä reaaliaikaista sähköpostien vaihtoa. Lääkärin tulee aina ohjata potilas henkilökohtaiselle vastaanotolle, jos se sähköpostiviestinnän perusteella vaikuttaa tarpeelliselta.

Potilas ei voi laittaa hoitosuhdetta vireille sähköpostitse, vaan sitä varten hänet on ohjattava henkilökohtaiselle vastaanotolle. Harkitessaan sähköpostikirjeenvaihdon aloittamista potilaan kanssa hoitosuhteen jo alettua lääkärin tulee punnita sen tuomat edut ja haitat. Potilaan kanssa tulee keskustella sähköpostin käytöstä ja sopia yhdessä niistä tiedoista, joita sähköpostin avulla voidaan välittää.

Sähköpostiin liittyvistä tietosuojaongelmista

Potilaan ja lääkärin välinen sähköpostivaihto on yhtä luottamuksellista tietoa kuin muukin lääkärin ammatissaan saama tieto, ja lääkäri on osaltaan vastuussa tiedon pysymisestä luottamuksellisena.

Terveydenhuollon järjestäjien ja toteuttajien käytössä on yleensä suojaamaton sähköposti, jossa salassa pidettäviä tietoja ei ole suojattu sivullisilta. Kaikkien osapuolten on siksi tiedettävä, että sähköpostia ei voi täydellisesti suojata eikä arkaluonteisia henkilötietoja ole siksi sen kautta suositeltavaa lähettää. Suojauksen lisäämisen tähtäävistä toimista on keskusteltava potilaan ja muiden osapuolten kanssa.

Avoimen sähköpostiviestinnän toista osapuolta ei voida luotettavasti tunnistaa ja viestejä saatetaan lähettää jonkun toisen henkilön nimissä. Myöskään ei ole varmuutta siitä, että viesti olisi tullut muuttumattomana perille. Osapuolten tunnistamiseksi lääkärin ja potilaan tulee käyttää henkilökohtaisessa tapaamisessa sovittuja sähköpostiosoitteita aina kun mahdollista. Mikäli sähköinen tunnistusjärjestelmä (kuten sähköinen allekirjoitus) on käytettävissä, tulee sitä käyttää potilaan ja lääkärin tunnistamiseen. Sähköpostia ei tule käyttää ollenkaan, jos on syytä epäillä toisen osapuolen henkilöllisyyttä.

Sähköpostivaihdosta syntyy sähköinen tai fyysinen asiakirja, jota on käsiteltävä samoin kuin mitä tahansa potilasasiakirjaa. Lääkärin ja potilaan välinen sähköposti on sen sisällöstä riippuen suositeltavaa liittää osaksi potilaskertomusta. Tällöin sitä tulee käsitellä potilasasiakirjojen käsittelyyn kuuluvien määräysten mukaisesti. Tietokoneen sähköpostilaatikoissa viestivaihtoa ei tule säilyttää. Viestivaihdon tallentaminen lisää molempien osapuolten oikeudellista suojaa.

Esimerkkejä salaamattoman sähköpostin välityksellä lähetettäväksi soveltuvista tiedoista ovat:

- laboratorio- ja muiden tulosten välittäminen potilaalle

- kroonisen taudin tai pitkäaikaisen hoidon seuranta kun vastaanotolla käynti ei ole tarpeen

- yleisohjeiden antaminen ei-kiireellisissä tapauksissa

- terveyden edistäminen

- hallinnolliset asiat kuten vastaanottoajan varaaminen.

Mikäli käytössä on sähköposti, jossa on riittävän vahva salaus ja osapuolet voidaan luotettavasti tunnistaa, voidaan sähköpostilla lähettää myös luottamuksellisia tietoja. Terveydenhuollon toimintayksikön sisäistä verkkoa voidaan käyttää salassa pidettävien tietojen lähettämiseen, jos tiedot siinä on riittävästi suojattu siten, että organisaation ulkopuoliset henkilöt eivät sinne pääse. Salassapito edellyttää, että organisaation sisällä potilastietoihin voi olla pääsy vain sellaisilla työntekijöillä, jotka työtehtävissään niitä tarvitsevat.

Potilaiden ja työntekijöiden opastaminen sähköpostin oikeaan käyttöön

Lääkärin tulee laatia tai hyväksyä säännöt sähköpostin käytölle omassa toimintayksikössään. Toimintayksikön johdon tulee huolehtia siitä, että sekä potilaita että työntekijöitä opastetaan sähköpostin oikeaan käyttöön.

Yleensä sähköpostitse tapahtuvat yhteydenotot on suositeltavaa ohjata toimintayksikön sähköpostiosoitteeseen, ei yksittäisen työntekijän sähköpostiin. Jos toimintayksikkö ilmoittaa internetsivuillaan organisaation sähköpostiosoitteen, tulee tässä yhteydessä informoida myös siitä, mihin sähköpostia voidaan käyttää ja sen käyttöön liittyvistä tietoturvaongelmista. Tässä yhteydessä voidaan esim. kertoa, että kyse on avoimesta sähköpostista, jossa viestin lähettäjää ei voida tunnistaa eikä viestiä salata. Tämän vuoksi suojaamattoman sähköpostiyhteyden kautta voidaan kysyä yleistä neuvontaa. Tällaiseen yleiseen tiedusteluun voi myös vastata sähköpostitse.

Vaikka edellä mainittua opastusta olisikin, niin käytännössä potilaat lähettävät kuitenkin oma-aloitteisesti sähköpostitse myös erilaisia hoitosuhteeseen liittyviä viestejä. Jos potilas lähettää esimerkiksi aikavarauksen sähköpostilla, siihen tulee vastata puhelimella tai kirjallisesti. Sama koskee myös muita tiedusteluja, joihin ei voida vastata yleisellä neuvolla paljastamatta asiakkaan nimeä tai muita asiakastietoja.

Lääkäri ei saa oma-aloitteisesti lähettää tavallisessa suojaamattomassa sähköpostissa potilaan nimeä tai muita potilassuhteeseen liittyviä tietoja potilaalle itselleen tai muille tahoille. Mikäli lääkäri luovuttaa sähköpostiin vastaamisvelvoitteen jollekin toiselle lääkärille tai muulle terveydenhuollon ammattilaiselle, hänen on saatava tähän etukäteen potilaan lupa. On etukäteen selkeästi sovittava miten sähköpostin kanssa menetellään lääkärin ollessa poissa.