Liiton uusi hallitus on päässyt työn touhuun varsin nopeasti. Hallituksemme jäsenistä puolet on ensikertalaisia - puheenjohtaja mukaan lukien. Jäsenistö on hallituksessa monipuolisesti edustettuna: kaksi terveyskeskuslääkäriä, kaksi sairaalan erikoislääkäriä, kaksi erikoistuvaa lääkäriä, kaksi valtionsektorilla työskentelevää lääkäriä, yksi on lääketeollisuuden palveluksessa ja yksi yksityisellä palvelusektorilla. Osa meistä pitää myös sivutoimista yksityisvastaanottoa. Hallituksemme edustaa myös maantieteellisesti koko maata Helsingistä Ouluun ja Turusta Mikkeliin, maaseudulta kaupunkiin. Voi siis hyvin sanoa jäsenistön olevan mainiosti edustettuna liiton tärkeässä päättävässä elimessä.

Hallitus on pitänyt jo kaksi pitkää kokousta, joissa on käsitelty yksityiskohtaisesti mm. lääkärisopimusta kaikilta osa-alueiltaan. Puhtia ja yksituumaisuutta asioiden käsittelyssä on riittänyt, vaikka taustamme ovat kovin erilaiset. Tällä hallituksella on ollut vankka ote ja mielipide siitä, miten asioita on liitossa edistettävä jäsenten parhaaksi.

Meillä on liitossa jo yli 18 000 jäsentä ja mielipiteiden kirjo ymmärrettävästi suunnattoman laaja. Voiko kymmenen jäsentä edustaa näin isoa joukkoa jokaista jäsentä tyydyttävästi? Lääkärit ovat korkeasti koulutettuja ja työ sekä koulutus jo sinällään opettavat omien johtopäätösten tekoon ja vastuun kantoon. Monen jäsenen voi olla vaikea ymmärtää, jos jokin liiton tekemä ratkaisu ei ole yhdenmukainen oman harkitun ja perustellun mielipiteen kanssa. Näkökulma johonkin ongelmaan voi olla erilainen kuten Tiikerillä ja Hugolla heidän pohtiessaan piparien oikeudenmukaista jakamista.

Tämän moninaisuuden hallinta on meidänkin hallitukselle suuri haaste. Siihen on viitannut sekä edellinen puheenjohtaja että Lääkärilehden päätoimittaja pääkirjoituksessaan. Liitto on osiensa summa ja kutakin osaa on hoidettava samalla pieteetillä. Samalla liitto on yksi kokonaisuus. Liiton hallituksessa tämä asia on selvästi ymmärretty. Myös valtuuskunnan täytyy päätöksissään ottaa huomioon koko liiton etu.

Virkaehtosopimusta solmittaessa ratkaisut täytyy tiivistää varsin selkeisiin kokonaisuuksiin. Meidän ei tarvitse kuitenkaan päätyä yhteen koko maata sitovaan ratkaisuun, sillä aina täytyy olla paikallista sovellutusmahdollisuutta. Mikä sopii Vantaan terveyskeskuksessa ei välttämättä tyydytä Inarissa. Aluesairaaloita ei myöskään välttämättä koske samat ongelmat kuin yliopistollisia keskussairaaloita. Myös sopivat ongelmien ratkaisukeinot saattavat olla erilaiset näissä yksiköissä, vaikka ongelmat olisivatkin samanlaisia. Mutta yksi ongelma on kuitenkin meille kaikille yhteinen; kuntatyönantajan perustyöajasta maksama palkka ei vastaa tehtyä työtä, vastuuta eikä koulutusta.

Yksittäinen jäsen saattaa unohtaa tämän lääkärikentän moninaisuuden. Kun on pitkään tehnyt töitä yliopistollisen sairaalan leikkaussalissa, ei maaseututerveyskeskuksen lääkärin ongelmia välttämättä ymmärrä. Vastaavasti terveyskeskuksen lääkärin näkökulma sairaalan päivätyöhön, jatkuvaan takapäivystykseen ja yhä raskaampiin etupäivystyksiin voi olla vääristynyt. Ymmärrettävästi jokainen liiton jäsen haluaa omien ongelmiensa olevan ensimmäisenä ratkaistavien joukossa.

Liiton hallitus joutuu jo taipaleensa alussa ottamaan vastuun lääkärisopimuksen solmimisesta yhdessä valtuuskunnan kanssa. Näiden päätösten tekeminen olisi helppoa, jos sopimusrahaa olisi loputtomasti ja KT:lla yhtenevät näkemykset ongelmista ja niiden ratkaisuista. Kuitenkin lopulta kaikki hyvät uudistusehdotukset rajataan muutamiksi selkeiksi ratkaisuiksi, jotka on sopivasti sovellettavissa työpaikkakohtaisesti ja hyväksyttävissä yleisesti niin liitossa kuin yhteiskunnassa. Tämän hyväksynnän tekee lopulta liiton vasta valittu valtuuskunta, joka kokoontuu ensimmäiseen kokoukseensa 31.1. keskiviikkona. Toivomme heiltäkin viisaita ja vastuullisia päätöksiä koko jäsenkunnan eduksi.