Turussa sataa haastattelupäivänä kuin saavista kaataen,

mutta yliopistollisen keskussairaalan seitsemännen kerroksen pikkuruisessa työhuoneessa istuu aurinkoinen mies. Lääkäriliiton edellinen puheenjohtaja Heikki Pälve on silmin nähden tyytyväinen saadessaan istua anestesiologian laitoksen apulaisopettajan paikallaan, jolle hän palasi tammikuussa kolmivuotisen puheenjohtajakauden jälkeen. Uusvanha työympäristö on kuitenkin kokonaan toinen kuin Pälveen vuonna 2001 taakseen jättämä.

- Me anestesiologit sanoimme itsemme joukolla irti, koska mitään asioita ei silloin tunnuttu pystyvän ajamaan läpi. Sen jälkeen sairaanhoitopiirissä on menty aivan valtavasti eteenpäin. Johto ja koko anestesiologian staabi on vaihtunut, leikkausyksikkö on kokenut täydellisen remontin ja jopa entinen nukkavieru työhuoneeni on pantu uuteen uskoon. On etuoikeus saada opettaa näin hyvässä talossa fiksuja ja alastaan innostuneita opiskelijoita.

Opetus on mitä ilmeisimmin miellyttänyt myös opiskelijoita, sillä Pälve on palkittu vuonna 1993 vuoden luennoitsijan arvolla.

Vääntöä lakosta organisaatio-uudistukseen

Pälveen nousu Lääkäriliiton puheenjohtajaksi tuntuu loogiselta jatkumolta hänen 1970-luvun lopulla alkaneelle aktiiviselle järjestöuralleen. Mies itse sanoo kuitenkin tulleensa johtoon lähes sattumalta.

- Vuonna 2000 päätin, että tohinan oli aika loppua. Olin mielestäni oman korteni kekoon kantanut, ja oli aika raivata tilaa nuoremmille ja pirteämmille. Mutta kävikin täsmälleen päinvastoin, minulle ehdotettiin puheenjohtajaksi ryhtymistä ja otin tehtävän vastaan lyhyen harkinnan jälkeen.

Pälve joutui puheenjohtajakautenaan kenties Lääkäriliiton historian rankimpaan myllytykseen. Ensin alkoi lääkärien lakko, sen jälkilöylyissä käynnistyi kansallinen terveysprojekti ja viimeksi lankulle pantiin liiton toimiston organisaatio ja säännöt.

- Lakko oli käsittämättömän pitkä ja meidän saamamme mediajulkisuuden määrä käsittämättömän suurta. Terveysprojekti painoi päälle ennen kuin lakosta oli ehditty kunnolla selvitä, ja teetti valtavasti töitä tuoda Lääkäriliiton kannat näkyviksi siihen.

Pälveen kaudella Lääkäriliitto määritteli ensi kertaa arvonsa ja tehtävänsä sekä mittarit tavoitteidensa seurantaa varten. Samalla lisättiin myös järjestöorganisaation ja erityisesti paikallistoiminnan voimaa.

Lakko toi päivänvaloon terveydenhuollon kriisin

Pälve arvioi mennyttä tyytyväisin mielin.

- Näkyvin saavutus ei ollut pelkkä lakkosopimus, vaan se, että liitto selviytyi rumbasta kunnialla, vaikka meille työnnettiin koko ajan Mustaa Pekkaa käteen. Saimme viritettyä keskustelun terveydenhuollon ongelmista. Tärkeää oli myös liiton arvojen määrittely, ne luovat toiminnalle selkärangan ja suunnan.

Jos jotakin pitäisi tehdä toisin, Pälve osallistuisi tiiviimmin Lääkäriliiton kansainväliseen toimintaan.

- Silloin tällöin kalvoi, ettei siihen ollut enempää aikaa. Toisaalta suomalaisia oli jo niin tärkeillä paikoilla maailmalla, että ajattelin, ettei minua enää sinne tarvita sotkemaan. Paikallisiin tilaisuuksiinkin olisin mennyt useammin, ellen olisi ollut kaikesta muusta pyörityksestä niin naatti, että halusin vain kotiin.

Kotiväki saakin Pälveeltä varauksettomat kiitokset tuestaan. Vaimo Anneli ja nyt 20- ja 23-vuotiaat pojat sietivät mukisematta isän pitkät poissaolot Turussa pysyneestä kodista.

- Anneli ansaitsee kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. Hän hyväksyi tilanteen ja antoi minulle mahdollisuuden puheenjohtajuuteen, mutta piti minut toisaalta jatkuvassa tietoisuudessa siitä, ettei ankkuria saa irrottaa siitä, mikä on tärkeää.

Pälveen aika on päivystystyön vuoksi edelleenkin kortilla, mutta reissaamisen loputtua sitä riittää hieman paremmin harrastuksiin. Lenkkeily on jatkunut huolimatta rakkaan koiraystävän Mimmin menehtymisestä vuosi sitten. Poikansa Juhanin kanssa Pälve pelaa tennistä ja sulkapalloa, ja talvella hän kaivaa varastosta sukset ja lähtee metsään harrastamaan pökköhiihtoa.

- Heinäkuussa kävimme pojan ja kaverin kanssa Paavo Nurmi -puolimaratonilla. Juoksin ensimmäistä kertaa niin pitkään yhtä soittoa, mutta aika jäi alle kahden tunnin, joten en voi olla kuin tyytyväinen.