On valitettavaa, että kansallisessa terveysprojektissa jätettiin tarkoituksellisesti käsittelemättä kaksi terveyspalvelujärjestelmämme heikkoutta: asiakasnäkökulman puute ja rahoituksen kasvavat ongelmat, sanoi Lääkäripäivien johtoryhmän puheenjohtaja Heikki Pälve Lääkäripäivien avajaisissa Helsingin Messukeskuksessa.

Hän totesi, että asiakkuuden merkitys jää järjestelmässämme heikoksi.

- Jos kunnan palvelutarjonta ei meille jostain syystä anna hoitoa, ei muista kunnista voi mennä apua hakemaan, vaikka siellä resursseja olisikin. Potilas ei voi valita hoitopaikkaansa eikä hoitavaa lääkäriään. Potilaina me olemme kuntavankilassa. Olemme ainoa tällainen maa EU:ssa. Mikään palvelujärjestelmä ei kohtele asiakastaan näin huonosti, jos se pitää asiakasta järjestelmälle arvokkaana. Mikään järjestelmämuutos ei asiaa lopullisesti korjaa, ellei se sisällä asiakkaan, siis potilaan, omaa valintaa.

Pälveen mielestä potilaan ja kuntalaisen asiakkuus tulisi nyt nostaa Suomessa moderniin hyvinvointivaltioon kuuluvaan arvoon.

- Oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat todenneet, että erikoissairaanhoitolaki on epäselvä siinä suhteessa, vastaako potilaan hoidosta kunta vai sairaanhoitopiiri. Potilaalla ei kuitenkaan ole sanaa omassa asiassaan, eikä sitä edes kummeksuta.

Hän totesi, että potilas voi liian usein jäädä vaille tarvitsemaansa hoitoa, joutua odottamaan sitä inhimillisesti ja lääketieteellisesti liian kauan tai joutua hakemaan sen julkisen terveydenhuollon ulkopuolelta.

- Järjestelmämme onkin alueellisesti epätasa-arvoinen. Pitkät hoidon odotusajat aiheuttavat myös pitkiä sairauslomia. Potilas saattaa lopulta pudota peruspäivärahalle, koska hoito ei järjesty ajallaan ja sairausloma sen vuoksi pitkittyy. Tällöin potilas ja hänen perheensä kärsii taloudellisesti terveyspalvelujärjestelmän takkuilun vuoksi. Tämän lisäksi työikäisiä ja työkykyisiksi parannettavia potilaita siirtyy hoidon pitkittymisen vuoksi sairauslomalta suoraan eläkkeelle, mikä tulee kansantaloudelle erittäin kalliiksi ja on inhimillinen tragedia.

Epätasa-arvon on luonut Pälveen mukaan kuntien halu väistää vastuutaan terveyspalveluiden tuottamisessa.

LÄÄKÄRIKOULUTUKSEN TASO UHATTUNA

Viimeisen viiden vuoden aikana on lääketieteen opiskelijoiden määrä noussut 65 prosenttia.

- Samaan aikaan opettajien määrä on pysynyt lähes ennallaan. Olemme kuulleet, kuinka opiskelijat eivät mahdu edes luentosaleihin ja siivouskomerot on otettu opetuskäyttöön. Meillä on opetussairaaloita, joissa isojen kliinisten alojen klinikoissa on potilaita puolet vähemmän kuin opiskelijoita ja pienemmillä erikoisaloilla suhde on vielä pahemmin vääristynyt, totesi Pälve.

Hän kertoi olevansa pikemminkin huolestunut koulutuksen laadusta ja määrättyjen erikoisalojen työvoimatilanteesta kuin kokonaislääkärimäärästä vuonna 2010, johon nykyiset toimet pyrkivät vaikuttamaan.

- Opetusministeriön, kuntien ja potilaiden on aiheellista olla huolissaan myös tilanteessa, jossa opiskelija- opettaja-suhde vääristyy näin nopeasti ja paljon. Terveyspalveluiden tuottamiseen tarvitaan nimenomaan hyvin koulutettuja, ammattitaitoisia, vastuunottoon kykeneviä lääkäreitä, mikä vaatii aivan ehdottomasti hyvää koulutusta.

Lääkärikoulutuksen taso on tehtyjen päätösten seurauksena Pälveen mielestä erittäin uhanalainen.

- Kuitenkin kun meille sairaus tulee, edellytämme pääsevämme hyvän lääkärin hoitoon. On surullista, että opetusministeriltä ja -ministeriöltä löytyy rahaa vain muuntokoulutukseen. Paljon kipeämmin lisärahoitusta opetukseen tarvitaan niille lääkäriopiskelijoille, jotka ovat päässeet tiedekuntiin normaalin pääsykoemenettelyn perusteella.

PELASTUSORGANISAATIOSSA JÄRJESTELMÄPUUTTEITA

Pälve totesi, että viime lokakuun järkyttävät tapahtumat ostoskeskus Myyrmannissa osoittivat erinomaisesti suomalaisen ensihoidon korkean tason.

- Ensimmäisenä paikalle ehtinyt MediHelin lääkäri ryhtyi myös koko katastrofialueen lääkintäjohtajaksi. Ensihoitohelikopterijärjestelmä toimii kuitenkin virallisen terveyspalvelujärjestelmän ulkopuolella. Niinpä Myyrmanninkin tapauksessa virallista lääketieteellistä pelastusorganisaatiota johti täysin organisaation ulkopuolinen työntekijä, joka varmasti oli kyllä pätevin tähän työhön. Tällainen järjestelmäpuute saattaa kuitenkin joissakin tilanteissa johtaa epäselvyyksiin ja johtosuhteiden häiriintymiseen tavalla, joka voi vaarantaa lääketieteellisen pelastustyön.

Hän sanoi, että lääketieteen kehitys on lisännyt ensihoidon nopeuden ja asiantuntevuuden merkitystä. Tästä tyypillisenä esimerkkinä on sydän- ja aivoinfarktin nopean liuotuksen merkitys.

- Mitä vakavampi on potilaan tila, sitä nopeammin tehokas hoito tulee aloittaa. Tehohoidon tasoinen hoito voidaan ja tuleekin aloittaa siellä, missä potilas sairastuu, jos halutaan maksimoida hoitojärjestelmän tehokkuus. Tähän toimintamalliin nojaa myös lääkäriambulanssi- ja lääkärihelikopteritoiminta.

Pälve totesi, että palvelujärjestelmä sen sijaan kehittyy nyt päinvastaiseen suuntaan.

- Kansallisen terveysprojektin suositukset johtavat väistämättä päivystysten keskittämiseen ja ensihoidon tason laskuun keskussairaaloiden ulkopuolella. Tämänkin vuoksi helikopterilääkäritoiminta tulisi vakinaistaa osaksi julkista palvelujärjestelmää.

Hän sanoi, että lääketieteen kehittyminen, kansalaisten turvallisuuden takaaminen ja muutokset palvelujärjestelmässä vaativat ensihoidon systemaattista kehittämistä osana terveyspalvelujärjestelmää - ei sen ulkopuolella.

POTILASTURVALLISUUTTA KEHITETTÄVÄ

Suomen Lääkäriliiton aloitteesta Suomeen on kehitetty potilasvakuutus, joka lähtee ns. no-fault-periaatteesta.

- Sen myötä oikeuteen menneet hoitovirhetapaukset eivät ole kuitenkaan vähentyneet. Yksittäisissä terveyspalveluyksiköissä tulisi tämän lisäksi päästä paljon pidemmälle uhkaavien vaaratilanteiden raportoinnissa. Vain siten voimme löytää ne toimintojen ongelmat, jotka toistuvasti aiheuttavat haitta- ja jopa vaaratilanteita ja ehkäistä ne ajoissa.

Pälveen mielestä potilasturvallisuutta ei pystytä parantamaan hoitohenkilökuntaa rankaisemalla, vaan järjestelmän heikkouksia paikantamalla ja korjaamalla.

- Suomeen tuleekin perustaa järjestelmä, jossa raportoidaan ja käsitellään nimettömänä kaikki hoidossa sattuvat läheltä piti -tilanteet samoin kuin hoitovahingot. Näin saatu tieto käytetään hyödyksi niin, että toimintatapoja muutetaan turvallisemmiksi. Lääkäriliitto haluaa olla aktiivisesti mukana tässä työssä ja toivoo terveydenhuollon eri toimijoita yhteistyöhön.

TERVEYSKESKUSTYÖ KUNNIAAN

Peruspalveluministeri Eva Biaudet toi valtioneuvoston tervehdyksen Lääkäripäivien avajaisiin. Hän peräänkuulutti puheessaan terveyskeskustyön arvostusta.

- Nyt on aika parantaa terveyskeskuksissa tehtävän työn mielekkyyttä ja arvostaa henkilöstön ammattitaitoa ja osaamista. Nyt olisi myös aika tutkia, voitaisiinko terveyskeskusten tueksi kehittää terveydenhuollon osaamiskeskuksia.

Hän esitti, että kansallinen terveydenhuollon kehittämishanke voisi tarjota tähän varoja ja ideoita.

- Osaamiskeskukset voisivat vastata alueensa tutkimus- ja hoitotyön kehittämisestä ja lääkäreiden, hammaslääkäreiden ja sairaanhoitajien koulutuksesta ja työhön perehdyttämisestä. Nyt on myös oikea hetki tarkistaa lääkäreiden ja sairaanhoitajien työnjakoa.

Biaudet totesi, että tavallisten ihmisten kannalta kansallisen terveydenhuoltohankkeen tärkein osa koskee hoitoon pääsyn turvaamista.

- Hoitoon pääsyn perusteiden tulee olla hyväksyttäviä, ennalta tiedossa ja kohdistua tarpeen mukaisesti ja yhdenvertaisesti. Nythän meillä on tosiasiallisesti suuria toimintakäytäntöjen eroja, joille ei ole hyväksyttäviä perusteita.

Hän kertoi, että hoitoon pääsyssä olevien erojen vähentämiseksi sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee yhteistyössä Suomen Kuntaliiton kanssa valtakunnalliset kiireettömän hoidon ja jononhallinnan toteuttamisohjeet tämän vuoden loppuun mennessä.

Yhdenvertainen hoitoon pääsy koskee pääsyä terveyskeskukseen, mielenterveyspalveluihin, erikoissairaanhoidon tutkimuksiin ja toimenpiteisiin.

- Jos hoitoa ei määräajassa voida antaa, asuinkunnan on hankittava hoitopalvelut muilta palveluntuottajilta asiakasmaksun muuttumatta. Oikeus hoitoon kohtuuajassa on tarkoitus sisällyttää lakiin vuoteen 2005 mennessä.

Biaudet muistutti, että hoitoon pääsyn selkiyttäminen ei tarkoita sitä, että tulevaisuudessa hoitopäätöksiä tekisivät tuomioistuimet.

- Hoidosta päättää lääkäri sen perusteella, mikä potilaan hoidon tarve on. Näin on nyt ja näin on tulevaisuudessa. Viime vuosien säästöpaineissa ja huonosti harkituissa kuntien ja kuntayhtymien sopimuskäytäntöjen sovellutuksissa on syntynyt tilanteita, joissa lääkärin tarpeelliseksi toteamaan hoitoon pääsy on vaarantunut kunnan taloudellisen tilanteen varjolla. Näin ei saa tapahtua.

JULKISEN TYÖNANTAJAN HERÄTTÄVÄ

Biaudet'n mielestä terveydenhuoltomme tulevaisuuden ydinkysymys on, miten turvataan riittävä henkilökunta terveyskeskuksiin ja sairaaloihin.

- Hoitoon pääsy kohtuuajassa toteutuu vain, jos koko maassa työskentelee riittävästi lääkäreitä ja sairaanhoitajia. Suomessa on nyt lääkäreitä enemmän kuin koskaan. Silti virkojen täyttövajaus kasvaa verraten nopeasti. Nyt on julkisella työnantajalla viimeinen hetki herätä siihen tosiasiaan, että terveyskeskustyön vetovoimaa on parannettava.

Hän totesi, että työolot, työ- ja perhe-elämän yhteen sovittaminen, työyhteisöjen toimivuus ja johtaminen kaipaavat kohennusta.

- Sairaaloiden henkilöstöpolitiikassa on myös jotain pahasti vialla. Kysynkin, miten voidaan pysyviä tehtäviä hoitaa pääosin pätkätyönä? Terveydenhuollossa pätevät samat periaatteet kuin muussakin työelämässä: hyvä henkilöstöpolitiikka tarkoittaa myös sitä, että vakituisluonteiset tehtävät hoidetaan vakituisella työvoimalla. Julkisella sektorilla on erityinen vastuu toimia esimerkillisenä työnantajana.

Biaudet sanoi, että maamme terveydenhuolto tarvitsee lisää rahaa.

- Suomessa vallitsee vihdoin poliittinen yhteisymmärrys siitä, että terveydenhuoltoon tarvitaan välttämättä lisää rahaa eikä pelkkiä tehostamistoimia. Bruttokansantuoteosuutena terveydenhuoltomme kokonaiskustannukset ovat 6,6 prosenttia, kun EU-maiden keskiarvo on noin 8,0 prosenttia.

Biaudet totesi, että Suomen terveydenhuollon rahoitusasema on heikentynyt eurooppalaisessa mittapuussa tuntuvasti viimeisten kymmenen vuoden aikana.

- Terveydenhuollon rahoituksen lisääminen ei ole itsetarkoitus, mutta ei voine olla tarkoitus ajaa terveydenhuoltoa rahoituskriisiin. Kansallisen terveyshankkeen myötä saamme toivottavasti terveydenhuoltojärjestelmämme rakenteet ja rahoituksen kuntoon.