- Onhan lääkärin työ ihan koiran hommaa siinä mielessä, että työajat ovat aivan mitä sattuu ja palkat ovat koulutukseen nähden aivan naurettavan pieniä, sanoo Helsingin lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskeleva Harri Hietanen. Hän on myös 4. vuosikurssin isäntä ja Lääketieteenkandidaattiseuran hallituksen jäsen.

Hänen mielestään lääkärin työ on ainakin siinä mielessä kutsumusammatti, ettei kukaan hakeudu alalle ainakaan palkkauksen takia.

- Sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että vaikka olisi kuinka kutsumusammatti, niin miksi siitä pitää kärsiä aineellisesti eikä voi saada työstä edes kohtuullista korvausta, ihmettelee kurssin toinen isäntä Päivi Arjama, joka on myös Lääketieteenkandidaattiseuran puheenjohtaja.

- Kun on tavannut omia opettajia sekä muita tuttuja lääkäreitä ja nähnyt, kuinka loppuun ajettuja he ovat, niin asialle on tehtävä jotain, tuumii Arjama.

Hietanen kertoo, että HYKS:n ulosmarssissa Meilahdessa oli erittäin hyvin opiskelijoita mukana.

- Minun mielestäni meidän kurssilla jo ymmärretään se, että me olemme kohta valmiita ja meillä on itsellämme oma lehmä ojassa. Hiljainen, naamat vakavina tehty ulosmarssi Meilahdesta oli hyvin vaikuttava.

Arjama arvelee, että varmaan heidänkin vuosikurssista suuri osa haluaisi kuitenkin jäädä julkiseen terveydenhuoltoon ja tehdä siellä töitä.

- Meiltä ei kuitenkaan voi vaatia mitään hyväntekeväisyyttä, jos julkinen terveydenhuolto ja lääkärien työolot ovat jatkossakin sitä mitä ne ovat nyt. Ei keneltäkään voi vaatia, että jää 15 vuoden koulutuksen jälkeen tekemään sitä koiran hommaa.

- Ei kukaan ole niin tyhmä, että paahtaa 60 tuntia viikossa julkisella puolella kun samaan palkkaan pääsee 20 tunnilla privaatissa, jatkaa Hietanen.

Heidän mielestään sopiva vastavalmistuneen lääkärin palkka päivätyöstä olisi 18 000 markkaa kuukaudessa.

NUORI LÄÄKÄRIPOLVI NEUVOTTELEE ITSE PALKKANSA

- Perinteisen, keskitetyn neuvottelujärjestelmän, jossa sovitaan kaikille samat palkankorotukset, aika alkaa pikkuhiljaa olla ohi. Lääkärit alkavat neuvotella itse omat palkkansa, sanoo Hietanen.

Hän ei pidä Lääkäriliittoa kuitenkaan perinteisenä ammattiliittona, koska sillä on esimerkiksi eettiset ja koulutukselliset funktionsa.

- Jos joku on alalla kuin alalla maan paras spesialisti, niin silloin markkinoiden pitäisi olla hänen. Jonkun ei pitäisi määrätä, että hänen palkkaluokkansa on se ja se.

Arjaman mielestä nuori lääkärisukupolvi tottuu luultavasti neuvottelemaan itse palkoistaan.

- Ehkä me emme enää suostu mihinkään koiran palkkoihin. On niin surullista, että valmiina erikoislääkärinä palkka ei kehity mihinkään.

ONGELMAT ALKAVAT PERUSOPETUKSESTA

Hietanen muistuttaa, että lääkärien peruskoulutuksesta supistetaan varoja koko ajan ja samalla ollaan lisäämässä sisäänottomääriä.

- Lähtökohta ei saa olla se, että samalla rahalla koulutetaan enemmän lääkäreitä. Meillä on jo nyt ryhmäkoot jopa 20 henkeä, kun yliopistoasetuksen mukaan ne eivät saisi olla yli viiden.

Hänen mielestään Helsingissä yliopisto jää täysin HUS:n hallituksen jalkoihin.

- HUS:n poliittista hallitusta kiinnostaa tasan tarkkaan vain se, miten säästetään mahdollisimman paljon rahaa. Heitä ei kiinnosta millin vertaa se, miten opiskelijoiden käy.

Hietanen toteaa, että yliopistosairaalan eräänä tärkeänä tehtävänä on kouluttaa lääkäreitä.

- Nyt meidän ryhmätyötiloja muutetaan jonkun viskaalin toimistoiksi. Kirran sairaalassa kandidaattien ja apulaislääkärien huone on muutettu konekirjoittajien tauko- ja ruokailutilaksi, koska heidän tilansa meni remontissa jollekin viskaalille. Tämä on aivan käsittämätöntä pelleilyä. Opetuksellinen aspekti yliopistosairaalassa on unohdettu lähes kokonaan.

Arjama kertoo, että tällä hetkellä heidän opetuksensa tapahtuu jopa siivouskomeroissa ja liinavaatevarastoissa.

- Sitten joku ministeriö määrää, että lisätään sisäänottoa. Me emme mahdu nytkään potilashuoneisiin. HYKS:ssä ei voida räjäyttää seiniä ja hankkia lisätilaa.

- Kun neljän hengen potilashuoneisiin on sijoitettu kuusi potilasta ja paikalle lävähtää 9 hengen kandidaattiryhmä, niin ei siitä tule yhtään mitään. Se ei ole ihmisarvoista potilaille eikä meille, sanoo Hietanen.

Arjama jatkaa, että potilaan intimiteettisuojasta ei ole näissä tapauksissa tietoakaan.

- Tilanne on kestämätön. Ongelmat alkavat terveydenhuollossa jo perusopetuksesta.