Suurin osa lääkäreiden peruspalkan hinnoittelun kirjavuudesta poistui uuden lääkärisopimuksen hyväksymisen myötä. Uusi sopimus hävitti mm. kahden kalleusluokan järjestelmän. Tämä muutos oli tehty jo edellisessä sopimuksessa ylilääkärien kohdalla. Nyt poistui vihdoin myös eurolääkäreiden (laillistuksen jälkeen alle vuoden päätoimisessa lääkärin tehtävässä toiminut lääkäri) muita erikoistuvia lääkäreitä huonompi palkka-asema. Apulaisylilääkäreiden hinnoittelu tapahtuu jatkossa ylilääkäreiden hinnoittelun mukaan.

Nyt hyväksytyssä lääkärisopimuksessa useimpien lääkäreiden henkilökohtainen peruspalkka nousi kuitenkin vähemmän kuin virkanimikkeen hinnoittelurajat. Henkilökohtainen palkka onkin eri asia kuin virkanimikkeen hinnoittelu. Hinnoittelulla on sopimuksessa määrätty alaraja, jota pienempää peruspalkkaa ei kenellekään virkaan pätevälle tulisi tarjota. Jos peruspalkkaa sovitaan korotettavan 2,6 %, mutta hinnoittelun alarajaa esim. 5,6 %, nousee kaikkien entisellä alarajalla olevien peruspalkka tuon 5,6 %. Jo valmiiksi alarajaa korkeammalla palkkatasolla olevilla korotus on sopimuksessa määrätty 2,6 %, kuitenkin vähintäin alarajaan.

Toisen kalleusluokan alarajalla olevien lääkäreiden peruspalkat nousivat nyt kalleusluokka- ja hinnoittelumuutosten jälkeen kaikkein eniten: eurolääkäreillä 17,3 %, osaston- ja erikoislääkäreillä 9,6 % ja erikoistuvilla 7,1 %. I kalleusluokassa vastaavat hinnoittelun alarajan korotukset olivat 12,2, 5,6 ja 2,6 %. Ylilääkäreiden hinnoittelun alaraja nousi 7,6 %. Palkkahinnoittelun ylärajalla ei ole ollut, eikä ole nytkään kattoa. Suositusmääräykset rajoittanevat kuitenkin hinnoittelun ylärajojen ylittämisiä.

Vuoden 1996 lopulla esim. yliopistosairaalan ylilääkärin peruspalkka saattoi olla kalleusluokasta riippuen 18 266 tai 17 449 mk/kk, osaston- ja erikoislääkärin 13403 tai 12911 mk/kk sekä eurolääkärin 10 457 tai 9997 mk/kk. Nyt vastaavat matalimmat kuukausipalkat ilman kokemuslisiä ovat 21364, 15 781 ja 12961 mk/kk. Hinnoittelun alarajan korotukset ovat 17-30 % (taulukko 1). Nämä peruspalkan korotukset ovat siis kohdentuneet niille, jotka ovat koko ajan olleet hinnoittelun alarajalla. Eritoten aktiivipäivystystä tekevien hinnoitteluhaarukan sisällä olleiden lääkäreiden kokonaisansiot (peruspalkka lisineen plus päivystyskorvaukset) ovat kasvaneet kahden viimeksi hyväksytyn lääkärisopimuksen ansiosta jopa alle 5 %.

Kaiken kaikkiaan vuosien 1998 ja 2000 lääkärisopimusten seurauksena sairaaloiden lääkäreiden palkkahinnoittelussa on aiemman 16 hinnoitteluluokan sijaan ainoastaan kuusi hinnoitteluluokkaa. Muutos on todella suuri. Jäljellä on enää seuraavat peruspalkan hinnoittelut: kaksi ylilääkäriluokkaa, osaston- ja erikoislääkärit, jököt, erikoistuvat ja opiskelijat. Kuviossa 1 nähdään mainittujen virkanimikkeiden peruspalkkojen hinnoittelujen alarajat kolmen viimeisimmän lääkärisopimuksen mukaisesti. Kuviosta näkyy paitsi hinnoittelun selkiytyminen, myös lievä hinnoitteluhaitarin leveneminen.

Jos palkkahinnoittelun alaraja nousee todellisia palkkoja enemmän, niin samalla virkanimikkeellä olevien lääkäreiden todelliset henkilökohtaiset palkat lähenevät toisiaan lääkärin kokemuksesta riippumatta. Virkanimikkeen sisäisen hinnoitteluvälin aktiivinen käyttäminen lääkärin pätevyyden, henkilökohtaisen osaamisen, tietojen ja taitojen sekä työyhteisön kehitystä edistävien ominaisuuksien mukaisesti tulisikin nyt huomioida entistä enemmän. Uhkaavana ongelmana tulee muuten varmasti olemaan, miten saada kokeneet lääkärit pysymään kuntatyönantajan palveluksessa.