Viimeisen vuoden väkivaltaisuudet koulu- ja opiskelijamaailmassa ovat herättäneet paljon kysymyksiä. Olisiko jotain voitu tehdä ennalta tai ehkä paremmin, jotta tapahtumat olisivat estyneet tai saaneet vähemmän tuhoisia muotoja? Tiedossa on, että mielialahäiriöt ovat lisääntymässä lasten ja nuorten parissa. Syitä on monia, yhtenä aikamme yksilö- ja suoritekeskeisyys, jossa suoriutumaton helposti eristetään joukosta. Yhteisöllinen, elävien ihmisten parissa tapahtuva harrastetoiminta on vähentynyt ja tilalle on tullut yksinäisyydessä tapahtuvaa toimintaa, jossa kontakteja otetaan sähköisesti ja harrastustoverit tunnetaan ehkä vain netin välityksellä.

Kun nuorella menee huonosti, läheiset kyllä huomaavat tämän. Avun tarjoaminen murrosikäiselle vaatii suostuttelua ja pitkää pinnaa läheiseltä. Lisäksi "viranomaisläheisen" on vaikea saada viesti perille nuoren vanhemmille siitä, että kaikki ei ole aivan kohdallaan ja että avun hakeminen olisi tarpeen. Vanhempien kun saattaa olla vaikea nähdä tai ymmärtää jälkikasvullaan olevan mitään sen kummempaa hätää, vaan he tietämättömyyttään kuittaavat asiat nuoren kasvuun ja aikuistumiseen liittyviksi.

Kun nuori vihdoin saapuu vastaanotolle, on kaikki edellä olevat seikat otettava huomioon: Nuoren haluttomuus tai kyvyttömyys kertoa ongelmistaan, koska hän pelkää, että ne kuitenkin jossain vaiheessa leviävät kaveripiirin tietoon ja vanhempien sinisilmäisyys ja halu vakuuttautua siitä, että mitään ongelmaa ei ole. Kokematon lääkäri saattaa haluta olla maalaamatta piruja seinälle ja kuitata tilanteen vanhempien mieliksi normaaliin kehitykseen kuuluvaksi.

Entä jos lääkäri havaitsee, että kyseessä aivan oikeasti on ongelma? Miten selvitellä asiaa tarkemmin? Kenen asiantuntijan puoleen kääntyä? Kuka tekee diagnoosin ja aloittaa tai järjestää hoidon? Tästä alkaa nuoren ja lääkärin yhteinen epämukavuusalue: Nuorisopsykiatrian poliklinikoille on pitkät odotusajat ja tilanteella on tapana pahentua odottaessa. Terapiaan ei useinkaan ole osaamista eikä aikaa yleislääkärin vastaanotolla. Aloittaako jokin lääkitys samalla kun yhdessä odotetaan nuoren pääsyä varsinaisen asiantuntijan hoitoon? Lähetteen kirjoittamisesta hoidon alkamiseen kuluva aika vaihtelee paikkakunnittain. Ehdottaako nuorelle hakeutumista yksityiselle, jos sellainen vaihtoehto on tarjolla ja nuoren kustannettavissa?

Nuorten kohdalla mielenterveyden häiriintyminen on vakava ja akuutti tilanne. Kuuden kuukauden odottelu on nuorelle eletyn elämän pituuteen nähden pitkä aika. Kun odotusajat lisäksi vaihtelevat alueittain suuresti, joutuvat nuoret syyttään eriarvoiseen asemaan ja näin myös hoito on "tahdosta riippumatonta" sanan toisessa merkityksessä. Viimeaikaisen kehityksen valossa tulisi nuorten mielenterveysongelmien tutkiminen ja hoito saattaa aikaisempaa yhdenmukaisemmaksi ja selvästi nykyistä paremmalle tolalle. Nuorten psyykkisten ongelmien hoito vaatii vakaan valtakunnallisen rahoittajan, joka osaa nähdä kauas yli päivänpoliittisen ja kuntakohtaisen "tulosbudjetoinnin" tulevan aikuisväestön mielenterveyden turvaamiseksi. Tulevat lakimuutokset antanevat tähän mahdollisuuden, mikäli tahtoa poliitikoiltamme löytyy.