Suomen Lääkäriliiton Ähtärin-Alavudenseudun paikallisosasto vietti lauantaina 4.10.2003 kaksikymmenvuotisjuhlaansa kylpylä-hotelli Mesikämmenessä Ähtärissä. Nykyisten 40 jäsenen lisäksi mukaan oli kutsuttu, avec, kaikki 92 lääkäriä, jotka ovat työskennelleet tällä alueella vuosina 1983-2003 vähintään puoli vuotta. Yhteensä 63 juhlijaa saapui paikalle.

Ajoittain on tarpeellista miettiä lääkäriyttä arkea syvemmin. Nykyinen suomalainen terveydenhuolto ja lääkärin professio on osa jatkumoa, jonka voi katsoa alkaneen Hippokrateesta. Yksittäinen lääkäri osaltaan kuuluu tähän menneeseen, nykyiseen ja tulevaan joukkoon. Tällaisin miettein aloitimme juhlamme.

Yhteinen kokemus karttuu ja siirtyy eteenpäin siten, että jotkut jaksavat vuodesta toiseen toimia yhteisten asioiden puolesta. Seppo Luoma oli osastomme ensimmäinen puheenjohtaja vuonna 1983. Edelleen hän jatkaa johtokunnan jäsenenä. Kutsuimme Seppo Luoman kunniapuheenjohtajaksemme. Hän muistelikin tapahtumia kuluneiden kahden vuosikymmenen varrelta.

Juhlaesitelmän piti dos. Markku Kupari HUS:sta. Hän muistutti, kuinka lääketieteellinen totuus saattaa nopeastikin muuttua - joskus aivan päinvastaiseksikin; vasta-aiheesta saattaa tulla aihe ja päinvastoin. Lääkärillä tuleekin olla nöyryyttä ottaa tämä huomioon potilastyössään. Tähän liittyy kiinteästi jatkuva ammattitaidon ylläpidon tarve. Kollegiaalisuuden Kupari muistutti olevan yhden lääkäriyden peruspilareista. Sen tulee toteutua lähimpien työtovereiden välillä, mutta myös terveydenhuollon eri tasoilla toimivien välillä. Hänen havaintojensa mukaan erikoissairaanhoidossa arvostetaan perusterveydenhuoltoa nykyään paremmin kuin 1970-80-luvuilla. Kollegiaalisuus ei tarkoita, etteikö lääkäriä voisi valvoa. Lääkärin työn tulee olla avointa ja sitä tulee voida arvioida.

Lääkäriliiton tervehdyksen juhlaamme toi aluepäällikkö Outi Vanha-Kämppä Tampereelta. Hän toivotti meille Sisua ja varusti meitä tiukkojen tilanteiden varalta. Paikalla oli myös apulaisneuvottelupäällikkö Mikko Kangas. Hän kannusti kaikkia äänestämään tulevissa valtuuskunnan vaaleissa.

Jorma Lahtela oli löytänyt kätköistään vanhoja valokuvia siltä ajalta, kun hän työskenteli Ähtärin terveyskeskuksessa. Herätti hilpeyttä ja mukavia muistoja, kun yritimme tunnistaa toisiamme noin 20 vuotta vanhoista valokuvista.

Ismo Manninen on kerännyt talteen tietoja kaljupäisestä kandidaatista eli Karri Korkealasta. Hän oli sotiemme veteraani ja toimi mm. pommilentokoneen konekivääriampujana. Kaksi kertaa hän oli mukana alasammutussa koneessa. Sodan jälkeen Karri opiskeli lääkäriksi. Hän oli kovin kriittinen yliopiston jäykkää opetusta ja byrokratiaa kohtaan. Hän herätti pahennusta professoreissa kärkevillä ja oikeaan osuvilla pakinoillaan Medisiinarilehdessä. Onneksi häntä ei tunnistettu nimimerkin takaa. Vuosina 1954-64 Karri toimi kunnanlääkärinä Lehtimäellä ja Töysässä. Lääkärinä hän oli tarkka ja tunnollinen, vaikkakin voimakassanainen. Hänet tunnettiin myös antaumuksellisena kujeilijana ja kepposten tekijänä.

Illan päätteeksi kollega Kari Rasku yhtyeensä kera tahditti tanssia.

Kotiinlähdön kynnyksellä sisätautien dosentti ja tuore yleislääketieteen erikoislääkäri kohtasivat. Toisen on kuljettava ulkomaita myöden ja etsittävä uutta, pureskeltava tieteen saavutuksia käytännölliselle tasolle. Toisen on pysähdyttävä kuntaan, opiskeltava uusia käytännön tietoja ja taitoja, kerättävä perustason kokemusta ja tarjottava se kaikkien kuntalaisten tarpeisiin. Molemmat tarvitsevat toisiaan, jotta väestö tulee hoidettua hyvin.