Tutustuin Suomen Lääkärilehden tuoreeseen kolumnistiin, lastenpsykiatri Jari Sinkkoseen huilutaiteilijana Duodecim-seuran vuosijuhlan illallisella neljä vuotta sitten. Hän oli juuri saanut seuran tiedottajapalkinnon. Tämä TV:stä tuttu ammattiempaatikko oli palkittu Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla jo 1996. Tuolla illallisella ihastuin Jarin lämpimään ja turvalliseen isähahmoon myös huilunsoittajana.

Hänen herkän syvällinen ja monipuolinen musiikkimakunsa käy lisäksi ilmi YLE I:n vuonna 2000 ensi kertaa esittämästä ohjelmasta Näistä levyistä en luovu. Jari Sinkkosen kirjallisessa tuotannossa keskeisenä on isän ja pojan välinen suhde. Pyhä henki on läsnä hänen musiikissaan ja hänelle musiikissa. Jari Sinkkosen oma instrumentti huilu ei dominoi hänen mielimusiikkiaan; ei liioin Wagner, vaikka hän on kirjoittanut tästä oopperagigantista kirjankin. Ymmärrän hyvin, kun sain kuulla Jari Sinkkosen lempilevyiltä Georg Otsin esittämänä Tannhäuserin Laulun iltatähdelle, että Jari, eläytyessään tuohon aariaan autonsa radiosta, keskeytti ajonsa ollakseen vaarantamatta liikennettä.

Jari Sinkkonen syntyi 27.4.1951 Kontiolahdella musikaaliseen perheeseen. Isä ja äiti lauloivat kyläkuorossa. Kansakoulunopettaja-äiti soitti harmoonia koulussa ja myös kotona. Oppikoulussa Joensuussa musiikinopettaja totesi heti Jarin lahjat ja tarjosi hänelle instrumentiksi selloa, joka oli vapautunut koulun lainaamista soittimista. Pikku Jari torjui suuren sellon, mutta hyväksyi sitten lainaamon huilun. Näin alkoi 11-vuotiaan tie huilutaitelijaksi. Ylivääpeli Naukkarinen Varuskunnan Soittokunnasta opetti alkeet ja lopullisen innostuksen tartutti huilutaitelija Juho Alvas, joka opetti 1960-luvun alussa kesäisin muutaman viikon Joensuun kulttuuriseminaareilla. Jari rupesi 15-vuotiaana käymään Helsingissä asti Alvaksen oppilaana. Hän pääsi osallistumaan Severino Gazzellonin mestarikurssille, joka kutsui lahjakkaan pojan oppilaakseen Sienaan, mutta oppikoulu oli ensin käytävä loppuun.

Äiti kannusti poikansa huiluopintoja, mutta isä epäili uran päättyvän tanssilavoille. Niinpä poika teki itse valinnan. Koska Jari oli jo 15-vuotiaana lukenut kaikki Sigmund Freudin suomeksi käännetyt teokset ja kirjoittanut ylioppilasaineensakin Freudista, hän päätti ryhtyä opiskelemaan lääkäriksi psykiatria tähtäimenään. Kun hän ei läpäissyt karsintakuulusteluja Helsingissä, hän opiskeli lyhyen aikaa valtiotieteitä, mutta onnekseen pääsi opiskelemaan Sveitsiin. Siellä hän saattoi toteuttaa pyrkimyksensä tulla sekä psykiatriaan erikoistuvaksi lääkäriksi että huilutaiteilijaksi. Hän opiskeli ensin Fribourgissa ja sitten Lausannessa, jossa hän suoritti huilunsoiton diplomin 1975 ja lääketieteen lisensiaattitutkinnon 1976.

Me kaikki tiedämme Jari Sinkkosen ansiot lastenpsykiatrina, kouluttajana ja valistajana. Halusin lyhyesti esitellä hänen uraansa myös huilutaiteilijana. Paitsi Joensuun kaupunginorkesterissa ja Fribourgin sekä Lausannen yliopisto-orkestereissa Sinkkonen on soittanut muun muassa Johanneksen kamariorkesterissa ja Seppo Kimasen kutsumana useita kertoja Kuhmon kamarimusiikkipäivillä. Nykyään Jari Sinkkonen musisoi ja esiintyy enimmäkseen anestesiologi Reino Pöyhiän kanssa. Pöyhiä on suorittanut pianonsoiton diplomin Sibelius-Akatemiassa. Jari kertoi, että Reino on todellinen prima vista -taituri, eli hän pystyy soittamaan harjoittelematta suoraan nuoteista vaikeitakin teoksia. Siinäpä meillä kollegaduo!