Tulosvastuuylilääkäreitä ympäri maata kokoontui joulukuussa Lääkäriliiton järjestämään tilaisuuteen Helsinkiin Lääkäritalolle.

HUS-piirin varatoimitusjohtaja Seppo Tuomola puhui kuulijoille tulosvastuusta ja budjettivastuusta. Hänen mielestään tulosvastuusta olisi päästävä irti terveydenhuollossa.

- Mukaan olisi saatava toimintatavoitteita ja laadullisia tavoitteita. Tulosvastuussa on paljon miettimistä kunnallisessa terveydenhuollossa, hän totesi.

-Terveydenhuollossa tulosvastuu on jotain muuta kuin bisneksessä tai kauppakorkeakoulun oppikirjoissa. Tulos on nähty tuottojen ja kulujen erotukseksi. Julkishallinnossa puhutaan myös toimintatavoitteiden toteutumasta. Jos toimintatavoitteet ovat toteutuneet ja tulos on positiivinen, niin sitten voidaan puhua tulosvastuusta, kertoi Tuomola.

Hän totesi, että tulosta voidaan kasvattaa joko tuottoja lisäämällä tai kuluja pienentämällä.

-Sairaanhoitopiirissä kulumme maksavat kunnat, jotka ovat myös omistajia. Eli mitä enemmän sairaala saa tuottoa sisään, sitä enemmän omistaja maksaa. Tämä ei oikein toimi, koska organisaation tulos ei ole omistajalle kannattavaa. Tuottojen lisäämisellä on kunnallisessa terveydenhuollossa raja, mikä tekee tulosohjauksesta erittäin hankalasti toteutettavan.

Tuomolan mielestä ainoa realistinen tapa tehdä tulosta terveydenhuollossa on pienentää kuluja.

-Olen kuitenkin aika kriittinen puhtaasti viljeltyä tulosjohtamista kohtaan kunnallisessa terveydenhuollossa. Se ei voi olla ainoa keino. Varsinaisessa ohjauksessa tarvitsemme myös toimintatavoitteita, joiden toteutumisen tai toteutumattomuuden jälkeen voidaan sanoa, onko kyseessä hyvä vai huono tulosjohtaja.

Tuomolan mukaan tulosvastuussa on terveydenhuollossa valtavasti kehittämistä.

-Hyvin paljon on puhuttu laadullisista tavoitteista, joita on kuitenkin vähän konkretisoitu. Mielelläni näkisin, että tulosajattelusta jalostuttaisiin pidemmälle esimerkiksi siihen, miten tietyn potilasryhmän hoito järjestyy eli hoito-ohjelmiin. Tuotteistus ei riitä kuvaamaan tuloksen tekemistä terveydenhuollossa.

Mitä tulosvastuuylilääkärin tulee sitten tehdä, jos hänelle asetetut hoidolliset tavoitteet eivät ole saavutettavissa?

-Pitäisi lähteä liikkeelle preventiosta. Budjetin valmistelun tulisi olla entistä enemmän terveydenhuollon ja kuntien yhteistyötä. Jo valmisteluvaiheessa pitäisi olla nokikkain kunnan johdon kanssa. Lisäksi kuntien päättäjillä täytyy olla tietoa ja näkemystä siitä, että joku tietty rahamäärä perustuu johonkin väestössä olevaan asiaan kuten esimerkiksi ikärakenteeseen.

PALKANELEMETIT TÄYSIMÄÄRÄISESTI KÄYTTÖÖN

Tilaisuudessa Lääkäriliiton neuvottelupäällikkö Matti Koivistoinen muistutti liiton opassarjaan kuuluvasta Lääkärin palkkaoppaasta sekä eri palkkauselementtien käytöstä rekrytoinnissa ja kannustuksessa.

-Suomessa on menty vähän Ruotsin mallin suuntaan. On tavallaan vapaa palkanmuodostus, jossa on hyvin paljon harkinnanvaraisia palkanelementtejä. Toivottavaa on, että syntyisi palkkakilpailua lääkärien palkkaamisessa ja käytettäisiin täysimääräisesti hyväksi ne mahdollisuudet, joita sopimus antaa, hän totesi.

Tutkija Miika Linna Stakesista kertoi hankkeesta, jossa pyrittiin mittaamaan erikoissairaanhoidon tuloksellisuutta.

-Hoitotoiminnan tuottavuuden benchmarking-projektiin osallistuivat kaikki maamme sairaanhoitopiirit paitsi Itä-Savo, joka sekin tulee mukaan vuonna 2000. Projektissa on onnistuttu pääsemään sairaalatason mittauksesta syvemmälle erikoisala- ja potilasryhmätasoille.

Tuloksiin on mahdollista päästä tutustumaan Stakesin internet-sivuilla.

-Jokaisella sairaanhoitopiirillä on oma yhdyshenkilö, jonka kautta saa selville salasanat ja pääsee tietokantoihin, neuvoi Linna.

Ylilääkäri Hannu Härkönen Kuntien eläkevakuutuksesta kertoi omassa puheenvuorossaan lääkärien työkyvyn ylläpitämisestä ja kuntoutuksesta sekä eläkkeelle siirtymistrendeistä.

-Osa-aikaeläkkeelle siirtyneiden lääkärien määrä on ollut suhteellisen pieni. Vuosina 1995-1998 heitä oli 90. Ammatillisessa kuntoutuksessa lääkäreitä on ollut vuosina 1997-1999 noin 20.