– Yleislääkärin tärkein työkalu on oma itse. Teemme työtä omana persoonana. On tärkeää erottaa omat tunteet potilaiden tunteista, harrastaa kaksoiskuuntelua. Se auttaa jaksamaan haasteellisissakin kohtaamisissa, painottaa Kati Retsu-Heikkilä.

"Kävin kaksivuotisen PTH-yksikön ja yleislääketieteen laitoksen järjestämän GP-koulutuksen (general practise), jossa yleislääkärin erityistaitojen hiomisen lisäksi käsiteltiin monipuolisesti työssä jaksamista ja itsetuntemusta. Koulutuksessa oli myös työnohjausta ja kävimme läpi potilastapauksia.

Vuorovaikutuksen ja kohtaamisen merkitys korostuvat työssä. Jotta tätä jaksaa, pitää tunnistaa omat ärsytyksen aiheet. Jos menee liian syvälle potilaan tunteisiin, tulee empatiaähky.

Pyrin tekemään potilaskäyntien välillä niin sanotun loppusiivouksen. Aina siihen ei ole aikaa varsinkaan päivystyksessä, mutta vastaanottojen välissä on hyvä pysähtyä ja huokaista. Joskus totean, että tätä täytyy vielä käydä läpi jonkun kanssa myöhemmin.

Me lääkärit olemme aika vaativia itseämme kohtaan. Tarvitaan lisää tervettä armollisuutta. Menee pitkä aika siihen, että lääkäri hakeutuu pyytämään jeesiä. Moni kollega ajattelee, että työnohjaus on keskustelua kahvihuoneissa tai tarkoitettu uupumuksen partaalla oleville. Oikeassa työnohjauksessa käydään keissejä strukturoidusti läpi, ja se on ennaltaehkäisevää.

Valehtelisin jos sanoisin, että työasiat eivät kulkeudu kotiin asti. Perhe pelastaa monen lääkärin uupumukselta. Liikunta, pihatyöt ja lasten kanssa touhuaminen vievät minunkin ajatukseni muualle työstä."