Osallistuin toukokuun alussa Euroopan nuorten lääkärien (Permanent working group of European Junior Doctors PWG) täydennyskoulutusta koskevaan kokoukseen. Kokouksessa julkistettiin myös PWG:n täydennyskoulutusta koskevat periaatteet. Nuorison kokouksessa viljeltiin samoja lyhenteitä ja samaa koulutusliturgiaa kuin isoisempienkin kollegoiden ja virallisten tahojen lausumissa. Lyhenne CME tarkoittaa continuos medical education ja CPD puolestaan continuos professional development.

Omaa ammattitaitoa pohtiessa on terveellistä muistaa, että ellei päivittäin opi jotakin, niin ainakin päivittäin unohtaa jotakin. Oppimista ja aivojen käyttämisen prosessia verrataan monesti virrassa soutamiseen, ellei aktiivisesti tee jotakin, liikkuu kuitenkin, mutta suunta on alaspäin. Lääkärijärjestöistä ei ole puutetta ja monella järjestöllä - niin myös Suomen Lääkäriliitolla - on omat kannanottonsa täydennyskoulutuksen järjestämisestä. Euroopan lääkärijärjestön CP:n julistuksessa todetaan, että lääkärillä on eettinen velvoite osallistua säännölliseen täydennyskoulutukseen läpi ammattiuransa. Eri lääkärijärjestöjen kannanotoille näyttää olevan yhteistä huoli täydennyskoulutuksen resursseista ja rahoituksesta ja toisaalta skeptisyys tai suoranainen vastustus pisteiden keräilyyn perustuvaan pakolliseen resertifikaatioon. Pakkoon perustuva motivointi ei koskaan toimi yhtä hyvin kuin kannustava, vapaaehtoisuuteen pohjautuva järjestelmä - varsinkaan aikuisopiskelussa. Paras ammattitaidon täydentäminen syntyy itsearvioinnista ja yksilöllisestä tarpeesta.

Lääkäriliitto, Finska Läkaresällskapet ja Duodecim ovat yhteistyössä suunnittelemassa suomalaista mallia säännölliseksi ammatilliseksi täydennyskoulutukseksi. Eri erikoisaloilla ja eräissä klinikoissa on jo erittäin hyviä ja toimivia malleja. Ongelmana kuitenkin ovat edelleen resurssien niukkuus sekä ne kollegat, joiden osallistuminen on satunnaista tai olematonta. Kongressihai ei välttämättä ole klinikan pätevin, tieteellisen kirjallisuuden seuraaminen ja omatoiminen opiskelu ovat myös tärkeitä. Olisiko bisneksen puolelta järkevää kopioida portfolio-ajattelu? Satunnaisten kurssien ja kongressien sijaan tulee itseanalysointia oman ammattitaidon katvealueista, unohtamatta hallinnollisia, eettisiä ja vaikkapa kieli- tai viestintätaitoja sekä pitkän tähtäimen suunnitelma paitsi kursseista ja kongresseista, myös itseopiskelusta ja työkiertoon perustuvasta ammattitaidon kehittämisestä.

Kahvitaukojen keskustelut ja illallisväittelyt olivat nuorten lääkärien kokouksessa, kuten tavallista, kaikkein mielenkiintoisimpia. Saksasta Englantiin muuttanut yleislääkäriksi erikoistuva nuori lääkäri kuvaili pitkään saksalaisen ja englantilaisen johtamisen ja koulutusmentaliteetin eroja. Saksassa tehdään tasan tarkkaan niin kuin klinikan esimies sanoo, aivan jokaisessa hoitoratkaisussa. Talon virallinen linja pätee, vaikka spesialisti - saati sitten erikoistuva lääkäri - olisi toista mieltä. Totuus, osaaminen ja taito ovat sidottuja virka-asemaan. Erikoistuvan lääkärin ei myöskään ole sopivaa valittaa palkattomista ylitöistä puhumattakaan siitä, että lähtisi kotiin silloin kun työaika päättyy. Muussa tapauksessa päättyy myös erikoistuminen kyseisellä erikoisalalla. Englannissa tehdään tämän kollegan mukaan kyllä ylitöitä ja tolkuttomia päivystyksiä, mutta ilman yhtä virallista totuutta. Erikoistuva lääkärikin saa poiketa yksittäisen potilaan kohdalla talon virallisesta käypä hoito -linjasta, mikäli pystyy perustelemaan poikkeavan ratkaisun. Tämän kollegan näkemyksen mukaan Saksassa sydänkirurgiaan erikoistuva saattaa olla klinikassa neljä vuotta ilman ensimmäistäkään omaa leikkausta. Lontoolaisessa yleislääkäripraktiikassaan tämä kollega vietti joka viikko yhden työpäivän läheisessä sairaalassa eri erikoisalojen hoitokäytäntöihin tutustuen ja toimenpiteitä opiskellen.

Saksalainen nykyisin Lontoon lähellä asuva kollega kyseli sitten Suomen oloista. Vallitseeko meillä hierarkkinen, epädemokraattinen tai ei-keskusteleva ja nuorta kollegaa sortava työkulttuuri? Onko työilmapiiri ammatillista kehittymistä tukeva? Kannustetaanko haukkumalla vai neuvomalla? Onko nuoren kollegan tuutorointi, ohjaus ja toimenpiteisiin opastus kunnossa? Vedin henkeä ja ryhdyin puolustamaan pohjoismaista tasa-arvoa, demokratiaa, vapaata keskustelua suosivaa työkulttuuria ja kollegaa ristiriidoissakin tukevaa työilmapiiriä. Kyllä meillä sentään Suomessa asiat ovat kunnossa, ovathan?