Viime viikonloppu oli minulle erityisen juhlava ja mieluisa. Viettihän sekä Kuopion lääketieteellinen opetus että Kuopion lääketieteen Opiskelijat ry (KuoLO) yhdessä 40-vuotisjuhliaan. Juhlaviikonloppu alkoi perjantaina iltapäivällä lääketieteen laitoksen juhlalla. Mieleeni jäi erinomainen lääketieteen kandidaatin pitämä puhe, joka käsitteli kurssin yhdessä taivaltamista ja kasvamista lääketieteen opiskeluissa sekä ihmisinä. Puheessa muisteltiin yhdessä vietettyjä hetkiä niin opetuksessa kuin lettukesteissä sekä muissakin KuoLO:n järjestämissä kekkereissä. Punaisena lankana tuli hyvin esille yhdessä kokeminen, toisten tukeminen ja heistä huolehtiminen.

98 valmistuvaa tai juuri valmistunutta lääkäriä vietti lauantaina valajuhlaansa arkkiatrin kunnioittaessa tapahtumaa. Tunnelma oli jälleen kerran harras ja juhlava. Paikalla oli runsaasti omaisia juhlistamassa valanvannojien valmistumista. Tässäkin tilaisuudessa nuoren valmistuvan puhe oli koskettava. Puhuja korosti pitkää koulutietä alakoulun reppuselkäisistä seitsemänvuotiaista nyt salskeisiin lääketieteen lisensiaatteihin. Yhdessä käytyä pitkää tietä ylä- ja alamäkineen käytiin herkällä tavalla lävitse. Monella kuulijalla puhujan lisäksi lienee ollut kyynel silmäkulmassa.

Lauantai-illan kruunasi kaupungintalolla tapahtuneen vastaanoton jälkeen KuoLO:n vuosijuhla. Tällä kertaa paikaksi oli valittu hieman erikoisempi tila, Autotalo Laakkosen automyynti- ja hallitila. Juhlijoita oli tulossa paikalle reilut 400 henkeä. Hämmästys oli suuri nähdessäni erinomaisen tyylikkään juhlapaikan, jonka koristeluun oli panostettu paljon. Työntekijäjoukko juhlissa oli runsas, iloinen ja hyvin avulias. Tunnelma oli alusta alkaen hyvin toverillinen ja mutkaton. Paikalla oli niin nuoria noviiseja alakursseilta kuin hyvin kokeneita kävijöitä professori- ja ylilääkäritasolta. Oli upeaa tavata tuttuja jopa vuosien takaa, vaihtaa kuulumisia ja ihastella upeita puitteita. Juhlat ovat varmasti vaatineet erittäin mittavan työn, aikaa ja energiaa. Suuret ja nöyrät kiitokset järjestäjille!

Mikä näitä tapahtumia ja kertomuksia sitten yhdistää, miksi kirjoittaa niistä ammattilehdessämme? Niitä yhdistää vahva yhdessä tekemisen henki, yhteenkuuluvuus, toisten huomioiminen. Kollegiaalisuus ja profession eläminen. Henki, joka yhdistää niin nuorta kuin vanhaakin. Ilo onnistumisesta, aikaansaannoksista ja tekemisestä. Tätä iloa on ja olisi hienoa seurata myös useassa työpaikassa, aistia yhdessä puhaltamisen tuulta. Toivottavasti jokainen muistaa vaikeina hetkinä toverillisen avun tarjoamisen ja toisaalta myös sen pyytämisen.

Yhdessä tekemistä ja vaikuttamista rakennetaan myös Lääkäriliiton valtuuskunnassa. Jos et vielä ole vaikuttanut, äänestä nyt. Vaalilistoilla on lukuisia hyviä ehdokkaita eri aloilta ja ympäri Suomea. Uskon, että valittavassa uudessa valtuuskunnassa tulee olemaan sama kollegiaalisuus ja profession eläminen kuin mainituissa juhlissa!