Julkinen sektori ei houkuttele korkeakoulutettuja nuoria töihin
- Työvoimapulasta on tulossa uhka julkisten palveluiden laadulle. Nuoret hakeutuvat koulutuksestaan riippumatta mielenkiintoisiin ja hyvin palkattuihin työtehtäviin. Yksilöiden kannalta tällainen sijoittuminen on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Julkisen sektorin hyvinvointipalvelujen kannalta tilanne näyttää kuitenkin huolestuttavalta, varoittaa Akavan puheenjohtaja Risto Piekka.
Piekka kommentoi kyselytutkimusta, joka koski korkeakoulutettujen sijoittumista työelämään. Siinä selvitettiin vuonna 1997 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllistymistä syksyyn 2001 mennessä. Kysely on osa vastavalmistuneiden laadullista työllistymistä selvittävää projektia, jota johdetaan Akavasta. Sitä rahoittavat opetusministeriö ja Euroopan sosiaalirahasto.
Jo nyt koulutuksen mitoittaminen on ongelmallista, sillä yhä useampi hyvän akateemisen koulutuksen saanut nuori hakeutuu kokonaan toisaalle kuin koulutussuunnittelijoiden olettamiin työtehtäviin. Akavan selvityksen mukaan tärkeimmiksi syiksi muualle hakeutumiseen osoittautuvat uuden työn suurempi kiinnostavuus ja parempi palkkaus. Lähes kaikilla olisi ollut mahdollisuus halutessaan sijoittua myös koulutusalansa työtehtäviin.
HYVINVOINTIPALVELUT VALINKAUHASSA
- Hyvinvointipalvelut ovat valinkauhassa, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Jos nuoret hakeutuvat muihin töihin kuin hyvinvointipalvelujen avaintehtäviin, se merkitsee väistämättä romahdusta palvelujen laadussa. Silloin joudutaan nykyisestä vielä suurempaan henkilöstövajaukseen ja vailla riittävää koulutusta olevien palkkaamiseen, Piekka ennustaa.
- Kierre vain ruokkisi itse itseään, sillä julkisilla ydinpalvelualoilla työskentelevien työpaineen kasvu vähentäisi entisestäänkin näille aloille hakeutumista. Heikko palkkataso ei juurikaan houkuttelisi. Työuupumus muodostuisi väistämättömäksi. Tällaista kierrettä ei kerta kaikkiaan saa päästää syntymään, varoittaa Piekka.
Hänen mukaansa julkisen sektorin kiinnostavuutta työnantajana on lisättävä vielä nyt, kun jotain voidaan tehdä. Henkilöstöhallintoa ja työn organisointia on määrätietoisesti ja ohjelmallisesti voitava kehittää työviihtyvyyden parantamiseksi. Ammatillisia kehittymisedellytyksiä on tuntuvasti parannettava.
- Pelkästään se, että vastaavissa yksityisen sektorin tehtävissä toimivien ammatilliseen koulutukseen käytetään moninkertaisesti määrärahoja julkissektoriin verrattuna, on omiaan pitämään yksityistä sektoria houkuttavampana työpaikkana, hän arvelee.
Vaikuttavimpana keinona hyvinvointipalvelujemme laatutason turvaamisessa Piekka näkee kuitenkin palkkatason parantamisen.
- Kuntien, valtion ja kirkon pitää täydentää työmarkkinasopimuksia omin panostuksin. Yksityiset työnantajat palkitsevat erilaisin kannustein työntekijöitään, julkisen puolen työnantajien pitää tehdä vastaavanlaisesta käytännöstä pysyvä.
OSA JÄÄ MÄÄRÄAIKAISUUKSIEN PUTKEEN
Tutkimuksen mukaan vastavalmistuneet jäävät herkästi myös määräaikaisuuksien putkeen. Etenkin julkisen sektorin palveluksessa olevilla on tyypillistä usean työsuhteen polku.
Tutkittavilla oli 4-5 ensimmäisenä työvuotenaan keskimäärin 2,4 työsuhdetta. Työsuhteiden määrä kertoo sitä, että monelle akateemiselle työuran alku on liikkuvuuden ja työpaikan vaihdosten aikaa. Yhden työsuhteen urat ovat yleisimpiä yksityisellä sektorilla.
Vaikka työpaikan vaihdokset ovat yleisiä sekä pysyvässä että määräaikaisessa työssä olevilla, määräaikaisuuteen liittyy enemmän uran rikkonaisuutta. Lukuisampien työsuhteiden kasautuminen määräaikaista työtä tekeville voikin olla merkki siitä, että työsuhteen laatu (pysyvä vai määräaikainen) vaikuttaa yleisemminkin työllistymisen laatuun.
Määräaikaisia työsuhteita käytettiin syksyllä 2001 eniten valtion palveluksessa, jossa työskentelevistä reilusti yli puolet oli määräaikaisessa työssä. Kunnissa tai kuntayhtymissä työskennelleistä tutkittavista joka neljännellä oli määräaikainen työsopimus. Sen sijaan yksityisellä sektorilla määräaikaiset työsuhteet ovat harvinaisuus. Lähes kaikki yksityisellä puolella työskennelleistä olivat syksyllä 2001 pysyvässä työssä.
