Jumalaton stressi lääkärin työssä ajaa edelleen ihmisiä ammatinvaihdon partaalle. Kohtalon kädestä jaetaan sen hallintakeinoja; jollakin toimivat äidinmaidosta imetyt geenit, toisella aerobic-ohjaajan käskytyskyvyt, kolmas poistuu takavasemmalle hukuttamaan vaivansa mieleisiinsä iloliemiin.

Stressi määritellään esimerkiksi näin: stressi on yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksen tulos, tapahtumasarja, joka syntyy koettujen vaatimusten ja selviytymiskeinojen välisestä epäsuhdasta. Vaatimukset ja selviytymiskeinot voivat olla sekä ulkoisia että sisäisiä. Fysiologisesti tilaa voidaan pitää stressinä, jos kortikotropiinin eritys aivolisäkkeestä on lisääntynyt ja sen seurauksena veren glukokortikoidipitoisuus on kasvanut.

Distressi tuottaa terveyshaitan, joka vetää kohta vertoja rasvan, tupakan ja alkoholin summaatiolle. Kirjallisuushaku osoittaa stressin osallistuvan arvaamattoman monien sairaustilojen esiintymiseen.

Stressi jäykistää valtimoita. Hetkellinenkin henkinen paine estää endoteelin toimintaa ja jäykistää valtimoita pitkäksi aikaa huonontaen veren virtausta ja altistaen valtimon kalkkeutumiselle. Japanissa voimakas stressi särkee sydämen kirjamellisesti: kova psyykkinen rasitus aiheutti vasemman kammion kärkialueen supistumiskyvyn ohimenevän heikkouden ilman sepelvaltimovikaa; kammion tyviosien havaittiin supistuvan hyvin, jolloin lokerosta muodostui siellä yleisen mustekalapyydyksen eli takotsubon kaltainen pussinpohja. Britanniassa altistettiin koehenkilöitä nuhakuumeviruksille: infektoituminen ja sairastuminen riippuivat osallistujien psyykkisen stressin määrästä. Äidin raskauden aikainen stressi lisää sikiöitten luonnehäiriöitten ja epämuodostumien määrää. Stressi lisää opiskelijoitten astmaepisodeja, hidastaa haavan paranemista, heikentää immuunivastetta, lisää reesusapinoitten kuolleisuutta immuunikatoon, tuottaa kuukautishäiriöitä, lisää hiirien ihosyöpää ultraviolettialtistuksessa ja heijastuu lapsiin psyykkisinä häiriöinä uusperheissä.

Stressi on kovaa kamaa. Jos se keksittäisiin tänään, kiellettäisiin se kiireesti kansanterveyttä uhkaavana tekijänä. Koska lääkärit eivät ole enempää eivätkä vähempää kuin ihmisiä, stressi kaivertaa myös heidän terveytensä vankkaa pohjaa. Kuormitus ja kiire, masennus ja uupumus vainoavat stressin valjuina varjoina aina katkeraan sairastumiseen saakka.

Lääkäriliitossa ollaan huolissaan stressin vaikutuksista lääkäreitten terveyteen ja toimintakykyyn. Päivystystystaakka tunnetaan yhtenä pahimmaista stressin tuottajista lääkärin ammatissa. Ongelmaan haetaan helpotusta ohjeilla, joitten tarkoituksena on vähentää öistä kuormitusta. Edunvalvontavaliokunnan puheenjohtajan Olli Meretojan johdolla valmistellaan aiheesta ansiokasta yhteenvetoa.

Kukaan ei varmasti vastusta stressin vähentymistä. Mutta jos työmäärä jaetaan useammalle, näkyvät seuraukset tilinauhassa. Palkkapussin keventymistä kyllä vastustaa yksi jos toinenkin velkainen, perheellinen jne. Toisaalta tiedetään myös, että päivystysansioitten lasku siedetään hyvin, jos toisessa vaakakupissa painaa vastaava työrasituksen lievittyminen.

Vaikka stressiä voidaan ohjeistuksin redusoida inhimillisiin mittoihin, öisen puurtamisen tarve on ja pysyy. Lisäksi ajan standardi vaatii työn laadun vakaata säilymistä riippumatta siitä, mitä kello on lyönyt. Päiväajan jälkeen päivystäjän vastuu laajenee, ja työnteon olosuhteet kehnontuvat. Päivystyspisteitten rationalisointi kasaa yksille töitä, kun yhä useampi nukkuu yönsä kotisängyssään. Viimeinen mohikaani, tuo yksinäinen yöpäivystäjä, on edelleen oikeutettu korvauksiinsa viimeistä penniä myöten.

(Kirjallisuusluettelo saatavissa kirjoittajalta.)