Olin ainoana terveydenhuollon edustajana koulutuspäivillä oppimassa menetelmiä sairaalatoiminnan kehittämiseen. Oli hämmästyttävää kuunnella kurssitovereiden kertomuksia heidän edustamiensa yritysten suhtautumisesta työntekijöihin. Palkkiot hyvistä aloitteista, palkkio hyvästä työsuorituksesta, palkkio tuotantotavoitteiden ylittymisestä...

Kyllähän sairaanhoitopiirien johtavien virkamiesten ja luottamushenkilöiden kuulee puhuvan, kuinka henkilöstö ja sen osaaminen on tärkein voimavara. Käytännön suhtautuminen on aivan eri asia. Työolosuhteiden huononemisesta johtuva palvelutaso sairaaloissa on laskenut neljässä vuodessa 12 %. Mikä olisi työnantajien reaktio, jos he oikeasti olisivat sitä mieltä, että tärkeimmästä voimavarasta täytyy pitää hyvä huoli? Ja mikä on työnantajapuolen todellinen reaktio? Todellisuudessa ei ole mitään reaktiota. Kuntatyönantajan asennetta kuvaa hyvin Turun seudun tapahtumien kulku. Kun anestesiologit saivat tarpeekseen ja sanoivat itsensä irti, haki Kuntatyönantajan edustaja perusteita nostaa syyte Lääkäriliittoa vastaan. Ei sanaakaan varsinaisesta ongelmasta ja sen korjaamisesta!

Ensi vuoden budjetteja valmistellaan jälleen sairaanhoitopiireissä siten, että palkkakustannusten nousuun varataan vähemmän rahaa, kuin palkkakustannusten arvioidaan nousevan! Sitten pakotetaan tulosvastuulliset ylilääkärit sanomaan lääkäreille, ettei palkkoja voida nostaa, koska budjettiin ei ole varattu rahaa. Ja me lääkärit uskomme - hammasta purren, mutta kun ei voi, niin ei kai sitten voi.

Sairaaloiden tuottavuus nousee jatkuvasti noin 3%:n vuosivauhdilla. Se on mahdollista, koska avainosaajat kehittävät työmenetelmiä jatkuvasti. Nykyisellä suhtautumisella ei ole toivoakaan, että toiminnan kehittäminen ja tuottavuuden nousu korvattaisiin niille, jotka sen ovat saaneet aikaan. Viimeksi saimme palkankorotuksen, joka oli selvästi pienempi kuin tämän vuoden inflaatio. Lisäksi olemme saaneet jatkuvasti kurjistuvat työolot.

Miten me lääkärit jaksamme, miten kauan pinna kestää? Työmme on sisällöllisesti palkitsevaa, ja pinnan palaminen kohdistuu ainakin osittain potilaisiin, jotka ovat syyttömiä. Päättäjiin, kunnallispoliitikkoihin ne eivät suoranaisesti vaikuta. Mutta rajansa kaikella. Nyt jopa valmistellaan budjettipäätöksiä, joilla kielletään käyttämästä tehokkaaksi todettuja hoitoja. Edes parasta osaamistamme emme saa enää käyttää!

Tilanne ei voi jatkua näin. Meillä on erittäin hyvät perusteet vaatia riittävästi työvoimaa ja pohjoismaisella tasolla oleva peruspalkka. Tuottavuuden nousun on näyttävä ansioiden paranemisena niin kuin muillakin aloilla.

Onko kohtuullisen peruspalkan ja hyvien työolojen vaatiminen ahneutta? Kun julkisuus rummuttaa lukuja kokonaisansioista, se saattaa siltä näyttää. Todellisuudessa kyse on siitä, onko julkisen sektorin sairaaloissa hyviä työntekijöitä tulevaisuudessakin. Ellei työnantajilta nyt lopultakin löydy halua korjata tilannetta, on meidän ilmeisesti pakko ottaa käyttöön painostustoimenpiteitä. Osa niistä on jo tehokkaaksi todettu.

Optimistina voinee uskoa, että Kuntatyönantaja on oppimiskykyinen??