Kansallinen projekti terveydenhuollon palvelujen turvaamiseksi - pyrkimys todellisiin uudistuksiin vai käsienpesuvettäkö vain?
Syksyllä 2001 voimalla käynnistetty kansallinen terveydenhuollon pelastusprojekti on edennyt jo pitkälle. Viittä eri osakokonaisuutta selvitelleet työryhmät ovat jättäneet raporttinsa, ja vajaa kuukausi on enää aikaa siihen, kun projektin johtoryhmän tulisi saada työ sellaiseen päätökseen, että tuloksia kelpaa esitellä 9.4. pidettävässä seminaarissa pääministerin ja terveysministerin arvovallalla.
Projektin lopputulokset ovat toistaiseksi vain arvailtavissa. Ansioksi on joka tapauksessa jo tässä vaiheessa laskettava se, että myös valtakunnalliset päättäjät ovat alkaneet edes keskustella terveydenhuoltomme todellisista ongelmista. Tähän astihan keskustelua ovat yrittäneet ylläpitää lähinnä terveydenhuollon toimijat, Lääkäriliitto etunenässä. Ja keskustelunavauksiin useimmiten saatu vastaus on ollut vetoaminen muutaman vuoden takaiseen selvitykseen siitä, kuinka suomalaiset edelleenkin ovat tyytyväisiä terveyspalvelujärjestelmäämme. Olisiko kuitenkin niin, että vähintäänkin jotakin virittämisen tarvetta järjestelmässämme sittenkin olisi, kun kerran erillinen pelastusprojektikin on nähty tarpeelliseksi asettaa?
Osaraporteissa on yli 70 hyvin erilaista ja eritasoista ehdotusta palvelujärjestelmämme kehittämiseksi. Keskeisimmät pitävät sisällään ajatukset terveydenhuollon toimintojen seutukuntaistamisesta, väestöpohjien kasvattamisesta, sairaanhoitopiirien määrän vähentämisestä, terveydenhuollon käytössä olevien taloudellisten voimavarojen vähittäisestä lisäämisestä ja terveydenhuoltohenkilöstön, lääkärit mukaan lukien, koulutuksen rajustakin lisäämisestä. Useat työryhmät ovat myös liittäneet raportteihinsa hyvinkin yhdensuuntaisia esityksiä hoidon saatavuuden turvaamisesta: tyyliin kolme päivää, kolme viikkoa, kolme kuukautta - pääsyssä perusterveydenhuollon lääkärin vastaanotolle, erikoislääkärin arvioon ja tarpeelliseksi arvioituun hoitoon.
Ovatko nuo esitykset sitten niitä, joiden avulla jo kriisiytymässä oleva terveyspalvelujärjestelmämme pelastetaan? Valitettavasti on todettava, että tuskinpa! Rohkeutta nähdä asioita uudella tavalla jää kaipaamaan osatyöryhmien raporteista.
Keskeistä mielestäni olisi varmistaa, että kansalaiset todella saavat terveydentilansa edellyttämät terveyspalvelut, kuten voimassa oleva lainsäädäntömmekin edellyttää. Tämä vaatii toki terveydenhuollon taloudellisten voimavarojen lisäämistä, mutta myös sekä rahoitus- että tuotantojärjestelmämme perinpohjaista uudelleenajattelua, kuten Lääkäriliitto on jo vuosikausia esittänyt.
Keskustelu siitä, mihin kansalaiset ovat oikeutettuja, olisi käytävä - kutsuttiinpa sitä sitten priorisointikeskusteluksi tai miksi muuksi tahansa. Keskustelun tulokset tulisi kirjata todellisiksi hoitotakuulinjauksiksi, ja näiden linjausten mukaan tulisi terveydenhuoltoomme varata taloudellisia voimavaroja. Edellä mainittu keskustelu ja päätöksenteko on poliitikkojen käytävä ja tehtävä, kansalaisia kuunnellen - alan asiantuntijat, lääkärit, antavat tähän keskusteluun vain asiantuntijaosaamisensa.
Terveyspalvelujen tuotantoon poliitikkoja sitä vastoin ei tarvita - se toiminta tulisi jättää kokonaisuudessaan asiantuntijaorganisaatioille. Palvelujentuottajien koon itsetarkoituksellinen kasvattaminen ei mitään ratkaise. Päinvastoin, lisää tuotannon tehokkuutta tulisi hakea tuotannon vapauttamisesta siten, että kaikki palvelujentuottajat, julkiset ja yksityiset, olisivat aidosti samalla lähtöviivalla. Terveydenhuoltojärjestelmämme kaipaa hallittua kilpailua!
Oppositio on vaatinut keskustelua terveydenhuollon tilasta tekemällä hallitukselle välikysymyksen. Merkitseekö tuo kuuluttamaani todellista poliittista keskustelua, vai onko kysymys vain politikoinnista? Nähtäväksi jää - lehden ilmestyessä välikysymystä koskeva keskustelu on käyty ja ilmestymispäivänä äänestetään hallituksen luottamuksesta. Lehtitietojen mukaan myös toisen päähallituspuolueen, sosiaalidemokraattien, eduskuntaryhmä on ollut huolissaan terveydenhuollon voimavaroista. Vuoden 2003 budjetin kehyspäätöksetkin on jo tehty tämän lehden ilmestyessä.
Mikä mahtaa sitten olla terveysprojektin lopputulos? Pelkään pahinta: kunhan vain ei projekti kutistuisi erikoismaksuluokkajärjestelmän poistamiseen, lääkärien ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamiseen ja hurskaaseen toivomukseen siitä, että kansalaisten tulisi päästä lääkärin vastaanotolle, jossakin säällisessä ajassa.
